Heippa Blanchette! (10.3. - 16.3.)

Kyllä, Blanchette on myyty Melbourneen. Rahat tulivat tilille ja rekka järjestyi.

Blanchetten ostaja siis osti sen pelkän videon perusteella, ilman mitään ostotarkastuksia ja käymättä katsomassa paikan päällä! Mutta Helena uskalsi myydä sen, koska se kuulostaisi olevan menossa hyvään ja osaavaan kotiin. Ostaja on FEI-tason (eli kansainvälisen tason) ratsastaja jolla on ollut 12 FEI-tason hevosta. Ja ne on koulutettu sille tasolle hänen omistuksessaan. Ehkä Blanchettestakin vielä kuoriutuu uudessa kodissaan tähti. :)

En käynyt Cruiserin selässä ollenkaan tällä viikolla (normaalisti olen ratsastanut sillä 1-3 kertaa viikossa). Sen sijaan harjoittelimme juoksutuksessa laukkaa. Ensimmäisen kerran jälkeen siitä tuli jostain syystä paljon vaikeampaa ja laukat eivät nousseet enää ollenkaan. Päivä päivältä se kuitenkin edistyi niin että loppuviikosta ne nousivat taas jo hienosti. Harjoittelimme myös lastausta ja pestävänä oloa. Cruiserille tulee hassu hölmistynyt ilme, kun sitä komentaa: ”Ai, enkö saa tehdä noin? Oletko varma? No, ei sitten.”

Pesussa ainoana hankaluutena oli lopulta sen aloitus. Cruiser hermostuu letkun alkaessa suihkia vettä, mutta rentoutuu kun on saanut maistaa sitä. Hermostumiseen tuskin auttoi, kun letkussa ollut vuotokohta osoitti kerran suoraan Cruiseriin, ku käänsin hanan auki. Poju-parka meinasi saada sydänkohtauksen! Siispä otin ja lyhensin letkua hieman. Se vuoto tuppasi säikyttelemään minuakin ruikkimalla yllättäen päälle.

Tiistaina ajoimme Brolgan Mittagongiin asti kengitettäväksi. Röntgenkuvat ottaneen eläinlääkärin kengittäjä naputteli sille taas etukengät eläinlääkärin ohjeiden mukaan. Ihan täysin sitä ei vielä saatu korjattua, koska kaviota ei ollut tarpeeksi muokattavaksi. Joten parin viikon päästä, kavion taas vähän kasvettua, se kengitetään uudelleen. Ilmeisesti nytkin Brolga kuitenkin jo tunsi eron entiseen. Se otti jalalla ihmetteleviä askeleita. ”Miten se nyt tuntuu tältä?” Kotona sille puettiin kengän suojaksi putsi ja se sai entistä enemmän ihmeteltävää. Juoksutimme sitä hieman ja se oli huomattavasti parempi kuin ennen röntgen kuvien ottoa!

Siispä Helena totutteli sillä ratsastukseen loppuviikon. Vaikka Brolgan jalkaongelmat korjautuisivatkin uuden kengityksen myötä, Blanchetten lähtö tarkoittaa sitä, että minun tilalleni ei tule tänne enää ketään toista. Cruiser ja Koster saavat vielä kasvaa ainakin muutaman kuukauden rauhassa laitumella ja Helena ratsastaa Brolgan itse myyntikuntoon.

Tänne kyllä harkitiin jo ruotsalaistytön ottamista, mutta ilmeisesti minä olen korvaamaton. :P (Tai sitten he ajattelivat että olin tosissani, kun selitin Suomen ja Ruotsin välistä viha-rakkaussuhdetta. ”Kuin Australian ja Uuden-Seelannin välit, mutta ilman sitä rakkautta.” ) Turhaan siis aloin kertaamaan ruotsin kielioppia ja hevossanastoa päässäni!

Tiistaina ratsastin Blanchettella viimeisen kerran, keskiviikkona ja torstaina vain juoksutin pahimpia energioita vähemmäksi (se tosin on nykyään juoksutettuna aina ennemminkin patalaiska). Se tuli myös laitumelta ensin yardiin ja sitten talliin asumaan ja syömään laidunruohoa vähäenergisempää heinää.

Keskiviikkona Blanchette oli kiskonut kahden yardin yhteisen vesikaukalon melkein kokonaan omalle puolelleen niin, että se ja sen seurana ollut Cruiser piti siirtää tulvan alta muualle. Blanchettilla on merkillinen tapa tunkea tallissa jalkansa isoon ruokakuppiin ja siirrellä sitä sitten ympäriinsä. Ehkä se yrittää rapsuttaa jalkaansa? Nyt se oli sitten ilmeisesti tehnyt saman vesikaukalolle.

Ennen Blanchetten lähtöä torstaina, testasin kuinka se lastautuu. Samalla lastasin sitten myös Cruiseria ja Brolgaa. Yllättäen Brolga on nyt kolmikosta se huonoin lastattava! Blanchette ja Cruiser kävelivät empimättä kyytiin, mutta Brolga vastustelee ensin vähän riimun painetta niskassaan. Siispä aloitin talutustreenit. Ja koska pää nousee ylös, harjoittelimme myös pään laskua riimusta ja sitten sovelsin niin, että turvan hipoessa lattiaa, pyysin sitä astumaan eteen ja taakse. En ole varma oliko siitä mitään hyötyä, mutta tuskin siitä oli haittaakaan.

Torstaina ajoimme Blanchettin illalla Goulburniin ison merinon juurelle. Ajoitus ei olisi voinut olla parempi, saavuimme parkkipaikalle rekan perässä.

Blanchette yllätti minut täysin parkkipaikalla. Se kyllä tuijotteli ympärilleen, mutta ei saanut kohtausta vaikka ympärillä oli liikennettä ja isoja rekkoja. Rekkaankin se nousi vieraan ihmisen perässä ilman epäröintejä, kunnes sen olisi pitänyt kääntyä sivuttain. Se ei ymmärtänyt ja yritti liueta paikalta. Kuski oli hyvä, kärsivällinen, mutta tomera ja kolmannella yrityksellä Blanchette suostui (vaikkakin hieman epäillen) seisomaan rekassa kunnes ovet olivat kiinni. Olen nähnyt näitä rekkoja ennenkin ja kerran jopa matkustanut sellaisessa Perthissä laukkaradalle, mutta en muistanut miten isoja ne ovat! Valtava rekka ja vain pikkuruinen tila hevoselle. Ja Blanchette kuulemma sai 1,5 hevosen tilan ensimmäiselle matkalleen! Leon ja Brolga olisivat vaatineet kahgen hevosen verran, edes mahtuakseen kyytiin...

Rekan koon takia, kuski ei halunnut hakea Blanchettea kotoa. (Lisäksi siitä olisi tullut reittiin hirmuisesti lisämatkaa.) Aina välillä hän ajaa ihmisten pihoihin ja joutuu katkomaan puita moottorisahalla, jotta mahtuu ajotielle, koska ihmiset eivät ole käsittäneet rekan kokoa. Ja mitä tähän sanoo pomo, kun ihmiset valittavat? ”Olkaa tyytyväisiä, että se oli hän. Minä olisin ajanut puut nurin!”

Viimeinen perjantaini täällä olikin poikkeuksellinen. Emme lähteneetkään Golf Clubille vaan söimme kaasugrillissä paistettua illallista kaasulampun valossa. Alueella kiersi ukkonen ja sähköt olivat poikki myöhään yöhön. Sähkökatko oli todella laaja, jopa Goulburn oli pimeänä, joten Golf Clubillakaan ei olisi ollut mitään toimintaa. Mummot jäivät siis paitsi luvatusta läksiäiskakusta.

Sunnuntaina tupaan tunki vieraita juhlimaan läksiäisiäni ja Helenan synttäreitä. Paljon ruokaa ja puheen pulputusta sekä vieraiden käsialalla hyvää matkaa toivottelevia ilmapalloja. Blanchette uusi omistaja soitti illalla ja kehui hevosen käyttäytyvän rauhallisesti (ei ole vielä ratsastanut) ja sopeutuneen muuten hyvin mutta hän oli huolissaan, koska Blanchette ei syö väkirehujaan... Ei syö, koska ei osaa! 

Se ei ole koskaan saanut heinän lisäksi kuin korkeintaan porkkanaa. :)