Työ- ja ostotarjouksia (3.3. - 9.3.)

Vihdoin sain kunnollisen työpaikkatarjouksen Uudesta-Seelannista. Kyseessä on estetalli aivan Aucklandin kupeessa. Rod yritti lievittää kulttuurishokkia jo ennakolta pelottelemalla kuinka paljon siellä todennäköisesti joutuu tekemään töitä ja kertomalla esimerkkejä estetallien hevosenhoitajien huonosta kohtelusta olympialaisissa. (Rod oli Atlantassa katsomassa miten olympialaisten kulissit toimivat ja Sydneyssä hän oli sitten vastuussa karanteenialueesta jonne kaikki ulkomaalaiset hevoset hoitajineen saapuivat jo hyvissä ajoin.) Kiitos vaan Rod, uuden pomon viestissä oli kyllä pelottelua jo aivan riittämiin! Tai niin minä sen tulkitsin, Helena ja Rod lukivat sen ihan eri tavalla. ”Hän yrittää vain varmistaa, ettet oleta olevasi menossa vain lomailemaan.” Asiaa ei auta, että uusi pomo on ranskalainen ja viesti oli tavattu hieman tulkinnanvaraisesti... Ja hän on naimisissa ruotsalaisen kanssa, tytär on kisannut myös Euroopassa ja työporukkaan on mahdollisesti liittymässä myös yksi olympialaistason esteratsastaja kiivi. Katsotaan miten minun käy...

Ratsastin taas Blanchettea korvien perusteella tämän viikon. Se käyttäytyi yllättävän rauhallisesti, vaikka Rod lanasi teitä rankkasateiden jäljiltä taas tasaisemmiksi.

Helena teetätti meillä pitkillä sivuilla normaalia, hidasta ja reipasta ravia. Ensin menimme pitkä sivun normaalissa ravissa tiettyjen kirjainten välillä askelet laskien. Sitten teimme laskutoimitukset myös hitaassa ja reippaassa ravissa. Ja aika mukavasti tuli eroakin. Normaali ravi R-P välillä oli 19 askelta, hitaasti ravattuna sama väli 23 ja reippaasti 15 askelta.

Viikon aikana sitä kyseltiin myyntivideon perusteella niin lähistölle kuin Queenslandiinkin asti. Viikon lopulla ilmestyi sitten muita kiinnostuneempi ostajaehdokas Melbournesta. Muita kiinnostuneempi, koska hän ei tyystin vaiennut heti parin viestin jälkeen. Ja sunnuntaihin mennessä oli jo puhetta rahasta ja kuljetuksen järjestämisestä! Onko se nyt sitten tosiaan lähdössä?

Juoksutin Cruiseria maapuomin yli. Ensimmäisellä kerralla se teki puomin edessä äkkijarrutuksen. ”Mikä tuo on ja mistä se tuohon tuli?!” Sitten se astui siitä varovasti yli ja sen jälkeen jopa ravasi ongelmitta.

Ratsastuksessa sain vihdoin luvan alkaa käyttää myös ulko-ohjaa kääntävän ohjan tukena. Ravasimme todella pitkään yhteen menoon kenttää ympäri ja teimme päätyihin ympyröitä. Jostain syystä se oli paljon rankempaa kuin jo osaavien hevosten kanssa. Minäkin aloin jo pian puuskuttaa, vaikka sama määrä ravia jollain toisella hevosella ei olisi tuntunut vielä missään.

Cruiser maistelee nykyään ihan kaikkea mitä eteen tulee. Onkohan sillä hammasongelmia? Alaleuan patit vihjailevat hampaiden vaihtuvan ja käännöksissä se on alkanut vastustella kuolainta päätä heittelemällä. Siispä jätin ratsastuksen loppuviikoksi pois ohjelmasta ja kävin sen kanssa talutuslenkillä puutarhassa missä se ei ole vielä aiemmin ollenkaan käynyt. Sieltä löytyi kaikkea huolestuttavaa, mutta niistä selvittiin, kun katsottiin vähän lähempää. Sen tapa säikkyä on paljon mukavampi kuin siskonsa. Blanchette reagoi ensin ampaisemalla sivulle ja miettii vasta sitten. Cruiser pysähtyy, katsoo, epäröi ja käy lopulta tutkimassa lähempää.

Tillyä ei aamulla näkynyt, joten vain Patch tuli mukaani jakamaan heiniä. Se istui apukuskin paikalla ja haukotteli eikä edes yrittänyt ulos. Kerran painoin vahingossa tööttiä ja Patch kiinnostui. Päästin (eli heitin) sen ulos ja se katseli ympärilleen jänistä tai harhailevaa lehmää etsien. Minä jatkoin matkaa. Seuraavalla pysäkillä Patch loikkasi autoon, heti kun ovi aukesi. Se asettui taas haukottelemaan penkille minua moittivasti mulkoillen ja pysyi visusti autossa koko loppumatkan.

Suoritin testipakkauksen ja päätin jättää osan tavaroistani (lähinnä muistikirjat) tänne odottamaan, että nappaan ne mukaani paluumatkalla. Helena ja Rod yrittivät uskotella minulle, ettei Uudesta-Seelannista ole lentoja Eurooppaan ilman, että ne kiertäisivät Australian kautta. Kyllähän niitä on, mutta päätin kuitenkin palata tätä kautta. Sain nimittäin päähäni, että haluan risteilylle. Aioin ensin mennä laivalla Uuteen-Seelantiin. Se olisi ratkaissut laukun paino-ongelmat. Mutta sopivia risteilyitä ei olekaan ihan joka viikko ja viisumini umpeutuu ennen seuraavaa sopivaa päivää. En kuitenkaan halua hylätä hyvää ideaa niin vähästä, joten nyt tarvitsee enää tienata tarpeeksi, että on varaa käydä ihmettelemässä hobitteja ja viettää 4-13 päivää risteilijällä Australian ja Uuden-Seelannin välillä.

Golf Clubin kokit komensivat tomerasti Rodia ja Helenaa pitämään vompattinsa kurissa! Ilmeisesti Cadforin kohdalla tien alla putkissa asuu vompatti joka on säikytellyt kokkeja iltaisin. Minä en ole sitä nähnyt kertaakaan, en edes ole kuullut siitä aiemmin. Takalaitumilla oli bongattu tällä viikolla myös nokkasiili.

Inky ja Blanchette käyttävät samaa satulaa ja Helena kysyi olenko huomannut, että jalustinhihnat ovat eri mittaiset. En ollut, enkä uskonut että ne olivat. Otin ne irti satulasta ja mittasin. Ei eroa. Laitoin jalustimet rinnakkain ja tiirailin tarkkaan. Ei eroa. Otin ja mittasin myös satulan siivet. Ei eroa. Miten siis Helenan tyylillä mitata jalustimet, ne ovat reiän verran erimittaiset?! Helena nimittäin vertaa jalustinhihnoja satulan siipeen. Hän ei katso niiden pituutta hevosen edessä seisten ja silmämääräisesti mitaten kuten niin moni tekee. Koska jos ratsastaja on vinossa, jalustimet näyttävät eri mittaisilta. Sen sijaan hän mittaa sormillaan jalustimen ja satulan siiven välisen matkan. Eli kuinka monta sormea mahtuu satulan siiven kärjen ja jalustimen yläreunan väliin. Jos matkaa on enemmän kuin kämmenen leveys, jalustin käännetään ympäri ja mitataan siiven ja jalustimen pohjan välinen etäisyys.

Tästä huolimatta Inkyn selässä jalustimet ovat erimittaiset! Sen on pakko selittyä sillä, että Inkyn toinen kylki on pulleampi kuin toinen. Vaikea uskoa tosin, että pulleuden aiheuttama ero olisi niin suuri, mutta mitään muuta mahdollisuutta pituuseroon ei ole.

Oletteko koskaan kuulleet sellaisesta kuin sakroiliakanivel, SI-nivel tai risti-suoliluunivel? Se löytyy alaselästä ja se voi kipeytyä niin ihmisillä kuin hevosillakin.

Hevosilla SI-nivelen nivelsiteet voivat vammautua kun:

• ei tarpeeksi hyväkuntoinen laukkahevonen ampaisee lähtöportista
• ei tarpeeksi hyväkuntoista kouluhevosta kootaan liikaa kerralla
• estehevonen kieltäytyy esteellä
• länkkärihevonen epäonnistuu liukujarrutuksessa
• ja kaikki muut voivat vammautua vaikkapa laitumella liukastelusta, kompuroinnista tai äkkijarrutuksesta

Tuoreen vamman löytää kosketusarkuutena ja hevoselle annetaan kuuden viikon sairasloma ennen kuntoutuksen aloittamista. Vanhankin vamman oireina voi olla:

• Hevonen ei halua astua toisella takajalalla kunnolla alleen, joten sen jalan askel on lyhyempi tai se astuu ulos.
• Laukassa nostot ovat vaikeampia toiseen suuntaan, koska ulkotakajalka ei halua ottaa askelta. Tuloksena on väärä tai ponneton laukka.
• Tosi pahoilla tapauksilla näkyy ”hunters bump” eli toinen puoli lantiosta on korkeampi kuin toinen.

Helena epäilee, että Inkyllä on tämä vamma. Mutta Inkyn tapauksessa kyseessä ei enää ole tuore vamma, koska se ei aristele aluetta paineltaessa eikä reagoi kipuillen ratsastettuna. Se on vain heikko ja paranee koko ajan. Inky on vamman saatuaan oppinut liikkumaan uudella tavalla aristavaa selkää varoen. Se ei halua käyttää oikeaa takajalkaansa, vaan suosii vasenta. Pysähdyksissäkin se asettelee jalkansa niin, että liikkeellelähdössä vasen jalka ottaa ensimmäisen askelen.

Yhden tuntilaisen hevosella diagnosoitiin tämä, kun se kompastui ravipuomilla. Se on myös vanha laukkahevonen, joten sillä oli mahdollisesti tämä vamma jo aiemmin. Levon jälkeen tuli kuntoutus vaihe ja kauan kateissa ollut vasen laukka löytyi vihdoin. Mutta kun hän lopetti lopetti harjoitusten teon, laukka katosi taas.

Mitäkö ne harjoitukset sitten ovat? Tässä muutama esimerkki. Ennen ratsastusta maasta käsin tehdään peruutuksia ja väistätetään takaosaa sivulle niin että hevonen astuu kunnolla vamman puoleisella takajalalla etukautta ristiin. (Inky yritti ensin vain astua takajalalla toisen jalan viereen, taakse tai vain vähän sen eteen.) Hevosta voi myös taluttaa kahdeksikossa kolmen maapuomin yli jolloin sen on pakko ottaa pitkä askel. Täältä löytyy lisää tietoa ja puomikahdeksikon kaavio.