Luolia ja sonneja (1.7. - 6.7.)

Aina kun ajattelen, että loimien korjauspajan voi purkaa, joku repii kaverin loimen (yleensä Prinsessa rukan) ja minulla on jälleen hetkeksi tekemistä. Yalewa tosin pisti loimensa niin pieniksi päreiksi, ettei siitä ole enää kuin varaosiksi! Sillä hevosella ei kyllä muutenkaan paljon järki päätä pakota. Se ulkoilee nyt muiden joutilaiden kanssa laitumella, jonka läpi virtaa puro. Usein kun niitä käydään ruokkimassa, koko lauma on puron väärällä puolen. Muut tulevat sieltä aina vauhdilla puron yli ruokintapaikalle, mutta Yalewa jää jumittamaan vastarannalle. Muutaman metrin päässä molempiin suuntiin voi olla helppo ylityspaikka, mutta se ei tajua kiertää vaan jää kiukuttelemaan siihen kohtaan mikä on lähimpänä ruokintapaikkaa. Se koikkelehtii päätään viskoen pienellä ympyrällä ja hyppii turhautuneena pystyyn. Pikkuhiljaa sekin on kuitenkin alkanut tajuta, että kannattaa ylittää puro muiden mukana tai jää ilman sapuskaa.

Kun Ziggy sai kenkänsä takaisin ja luulin pääseväni jatkamaan treenausta, mutta se kehittelikin seuraavaksi itselleen kaviopaiseen! Onneksi Brolga on taas pitkästä aikaa ratsastuskunnossa. Blanchette toimii koko ajan paremmin ja edistyi jo laukkaan asti. Vielä muutama viikko takaperin en olisi ikinä uskonut sanovani tätä mutta välillä Blanchette on jopa kiva ratsastaa! Hetkittäin. Sitten se toteaa, että tämä on liian vaikeaa ja yrittää liueta paikalta.

Jokaisella hevosella on joku juttu. Ja aina kun niille esitellään joku uusi asia, ne palaavat tekemään sitä juttuaan. Brolgan juttu on pään nostaminen ylös, Ziggyltä katoaa jarrut ja Blanchette ryntää holtittomasti sivulle. Kun hevonen ryntää tai loikkaa jotain (mukamas) säikkyen vasempaan, se pitää ensin kääntää oikeaan ja sitten palata siihen missä se kaikkosi linjalta. Jos kentällä on joku tietty kohta jossa se säikkyy (kuten eräällä kierolla korkkiruuvilla...), sitä kohtaa lähestyttäessä ja ohitettaessa tehdään paljon siirtymisiä (kolme askelta ravia, kolme käyntiä, kolme ravia jne.). Vähitellen ravipätkiä pidennetään, kunnes siitä kohdasta päästään ohi ongelmitta.

Keskiviikkona ratsastin tammat aikaisin aamulla ja sitten lähdettiin matkalle. Ajaa huristelimme komen tunnin päähän Wellingtoniin. Ajoimme Blaneyn läpi ja kokemuksesta tiesin, että matkalla on todella kauniit maisemat. Viritin kamerani valmiiksi, kun lähestyimme parasta maisemaa. Mutta vastassa olikin yllättäen aurinkoisen maiseman sijasta sumumuuri! Pöh ja pah! Kuvailin sitten sumua. 

Blaneyn toisella puolen näin yllättäen hyvin tutun maiseman. Muistin vierailleeni siellä unessa vuosia aiemmin! Ehkäpä olen asunut alueella jossain edellisessä elämässä? Unessa kaikki oli kyllä paljon vihreämpää ja kuljin tietä toiseen suuntaan.

Vietimme kaksi yötä Wellington Caves Caravan Parkin mökissä, josta oli näkymät golfkentälle. Keskiviikkona kävin Helenan kanssa tutkimassa Cathedral- luolaa. Luolassa on ennen vanhaan järjestetty jumalanpalveluksia ja nykyäänkin siellä yhä järjestetään häitä ja laulutapahtumia, koska sen akustiikka on erinomainen. Yhtä tippukivistä on käytetty saarnastuolina. Viimeisellä kerralla sen päälle jätettiin raamattu. Nyt siitä ei näkynyt enää vilaustakaan, koska se on vuosien aikana peittynyt kalkkikiveen. Luolasto on paljon suurempi kuin Cutta cutta, jossa vierailin edellisellä reissullani. Cutta cutta on muodostunut pintavesien syövyttämänä. Se on pitkä ja kapea. Tämä luola on korkea ja laaja ja se on muodostunut alakautta pohjavesien syövyttämänä. Sen suuaukko on muodostunut viimeiseksi ja kukaan ei tiedä missä se loppuu. Alimmat tasot ovat vedenvallassa ja niissä käy sukeltajia Sydneyn yliopistosta. Kaikkiin kammioihin ei myöskään ole kulkuaukkoa löydetyistä luolista. Seinien takana voi siis olla vielä kätkössä vaikka mitä ihmeyksiä. Ensimmäiset luolissa käyneet ovat tuhrineet seiniin graffitteja. He kirjoittivat nimensä seiniin kynttilöiden savulla 1820-luvulla.

Torstaina ajoimme kolme tuntia Gunnedahiin karjahuutokauppaan. Rod huusi numerolla 8 sonnin numero 8 hintaan 8000 dollaria. Sen enempää heillä ei olisikaan ollut varaa siitä maksaa, joten onneksi vastapeluri luovutti. Sonnin isoveli myytiin niin ikään 8000 Queenslandiin. Huutokaupan arvokkain sonni saa aina kuvansa lehteen uusien omistajiensa kanssa. Wallawong Vanillan (2v, 815kg) isoveli Wallawong Ultramodern (3v, 1140kg) ostettiin puhelimitse, joten sitä ei kuvattu. Minä pääsin myös kuvaan, koska Rod halusi minut sonnin viereen mittatikuksi.Hän on niin pitkä, että saa aina sonnit näyttämään pieniltä. Lopulta Rod ei kuitenkaan päätynyt kuvaan ollenkaan, sillä hänen piti seistä sonnin edessä estämässä sitä kävelemästä pois kuvauspaikalta.

The Land 11.7.2013

Perjantaina ennen kotimatkaa pyörähdimme vielä Phosphate- kaivoksessa, joka on Cathedral- luolan vieressä. Fosfaattikaivos oli toiminnassa neljä vuotta 1910-luvulla, mutta sieltä kaivettiin vain 6000 tonnia fosfaattia. Kaivos oli huijaus. Sijoittajille näytettiin vain pieni osa kaivoksesta. He luulivat, että siellä on aivan valtavasti fosfaattia, kun eteisessäkin on vielä niin paljon louhimatta. Lopulta kaivoksen omistajat katosivat rahojen kanssa yöhön. Tiesittekö, että fosfaatti on kivettynyttä lepakon ulostetta? Opas väitti, että sitä käytetään myös hammastahnoissa. Piti tarkistaa asia, onneksi minun Pepsodenttini ei sitä sisällä. :)

Lauantaina saapui väsynyt Vanilla. Se oli matkustanut 10 tuntia ja maannut niistä viimeiset neljä tuntia. Rod oli siitä hieman huolissaan, koska ne eivät yleensä makaa rekassa. Matka oli kuitenkin hyvin rasittava, koska se oli viimeinen perille toimitettava ja muut lastattiin kyydistä yksitellen matkan varrelle. Matkalla tehtiin siis paljon pysähdyksiä ja peruutuksia. Eläimille on parempi vain matkustaa pysähtelemättä. Kun karja matkustaa, ne keskittyvät seisomiseen. Pysähdyksissä ne hermostuvat ja alempiarvoiset ahdistuvat, kun eivät pääse väistämään arvoasteikossa ylempänä olevia.