Pohjustusta osa 1

Cadfor

Cadfor on 133,5 hehtaarin tila Crookwellin ja Bindan välissä. Crookwelliin on matkaa 15km ja paljon pienempään Binda-kylään 5km. Rod on eläkkeellä oleva eläinlääkäri ja Helena tutki työkseen rehuihin ja lannoitteisiin liittyviä asioita ennen tilan hoitoon keskittymistä. Molemmat ovat kilpailleet kenttäratsastuksessa ja Rod on myös suunnitellut maastoesteratoja kenttäkilpailuihin. Tilalla kasvatetaan Murray Grey- karjaa jalostuskäyttöön. Täältä löytyy myös pieni lauma lampaita (12kpl), joista saadaan lihaa omaan käyttöön. Lammas ei maistukaan niin pahalta, kuin olen ajatellut! Rod ei syö nautaa, joten lammasta on ruokana aika usein. (Syömättömyyteen ei kuitenkaan ole syynä mikään erityinen tunneside eläimiin, kuten ensin kuvittelin, vaan kihti.)

Ilmakuva tilasta

Tilalla kasvatetaan myös hevosia mutta vain pienimuotoisesti. Vuodessa syntyy yleensä 1-2 varsaa. Tällä hetkellä tilalla on 18 hevosta 5kk ikäisestä varsasta 26 vuotiaaseen eläkeläiseen. Kaikki hevoset ovat laitumilla ympäri vuoden. Nyt on ollut tavallista kuivempaa, joten talvesta ei selvitä ilman lisäruokintaa. Pihassa on viisi yardia (= hiekkapohjainen katoksellinen tarha) väliaikaiseen käyttöön ja tallista löytyy neljä suurta (8m x 5m) karsinaa. Näissäkin yöpyy yleensä vain vierailijat ja päivisin niissä hengailee liikutusvuorossa olevat. Tallin yhteydessä on 20m x 60m suuri katettu ratsastuskenttä. Tilalla käy päivittäin 1-2 ihmistä Helenan ratsastustunnilla. Viikonloppuna tunteja voi olla useampikin. Lomien aikaan täällä on myös kursseja ja leirejä. Moni tulee tunnille omalla hevosellaan. Tilan hevosista tuntikäytössä on kolme hevosta ja poni. Minä ratsastan neljää nuorta hevosta ja välillä ponia.

Tallista

Ratsastuskenttä eli areena

Helena opettaa niin esteitä, maastoesteitä kuin kouluakin ja myös istuntaan perehdytään paljon. Minulta on tähän mennessä löytynyt jo melkoinen liuta pieniä ja suuria asentovirheitä joista pitäisi oppia pois. Opetuksen pohjalla on istunnan osalta pitkälti Mary Wanlessin opit ja hevosten koulutuksessa perusteena on Australian Equine Behavioural Centre (AEBC). AEBC ei ehkä sano mitään, mutta Warwick McLeanin nimen pitäisi olla tuttu ainakin teille Moathousessa olleille ja mahdollisesti myös Snowhill Farmilla käyneille. Muut hevosihmiset saattavat muistaa lukeneensa hänestä Hippoksesta. Kaikkien muiden on paras turvautua Googleen. AEBC:n takana on Warwick McLeanin isä Andrew McLean.

Talon takana näkyy talli ja areena

Talo on tilava ja hieno. Tilaa pitääkin olla, sillä myös kaikki leiriläiset yöpyvät saman katon alla. Isäntäväki osallistui talon suunnitteluun hyvin paljon, jotta saivat siitä mieleisensä. Talo on suunniteltu mukavaksi niin kesäkuumilla kuin talven kylmyydessä. Täällä mennään usein talvella pakkasen puolelle, ainakin öisin, ja lumikaan ei ole harvinaista. Tosin, se sulaa pian pois. Täällä on kylmä, koska olemme yllättävää kyllä jopa 980m korkeudessa. Samasta syystä aurinko polttaa täällä helpommin. Talossa on rivi suuria ikkunoita ja lasisia liukuovia pohjoisen eli auringon puolella. Kattolipan ansiosta aurinko ei porota täysin sisään kesällä, mutta tarpeeksi kuitenkin, jotta talvella laattalattiat ja tiilinen sisäseinä varaavat lämpöä yöksi. Yhtä lukuunottamatta makuuhuoneet ovat talon eteläosassa, jotta ne pysyvät kesällä viileinä. Idea on hieno, mutta minusta tämä lämmitysjuttu ei kyllä toimi niin hyvin kuin he ajattelevat. Jo nyt minulla on öisin jalassa villasukat ja sängyssä useampikin viltti, koska huone on öisin niin kylmä. Eikä vielä ole edes talvi! Lattialämmitys löytyy vain kahdesta huoneesta, koska se on kuulemma niin kallis käyttää. Pattereitakaan ei ole. Ja ikkunoista ja ovista vetää. Muuten tämä on kyllä paikkana aivan loistava.

Laitumet ovat täkäläisen mittakaavan mukaan todella pieniä. Mutta ei niiden isoja tarvitsekaan olla, kun n.120 pään karja on jaettu pieniin laumoihin, joita on helppo pitää silmällä. Talosta on suora näköala yhdelle laitumelle, jolla on lauma vasikoivia lehmiä ja hyvällä onnella vasikointia pystyy tarkkailemaan talosta käsin. Rod ja Helena pitävät tarkkaan kirjaa mm. vasikoiden koosta, jotta tietävät millaisia jälkeläisiä mikäkin sonni jättää. Jokainen vasikka punnitaan ja korvamerkitään mahdollisimman pian. Sitten ne siirretään naapurilaitumelle.

Aidat ovat rautalankaa ja piikkilankaa (ikävä kyllä myös hevosilla). Rautalangassa kulkee todella voimakas sähkö. Nämä lehmät eivät taatusti nojaile aitoihin. Minä avasin kerran hieman huolimattomasti erään portin (metalliputkea) ja hipaisin käsivarrella sähkölankaan. Sain aivan hirveän tällin, jopa paksun hihan läpi! Illallakin vielä tuntui siltä kuin olisi ollut palovamma käsivarressa. Sen jälkeen olen ollut erittäin huolellinen aitalankojen ali sukellellessani ja portteja availlessani.

Joka keskiviikko lähden Rodin mukana Crookwelliin pelaamaan pingistä, koska ukot tarvitsevat neljännen pelaajan. Vielä en ole yhtään peliä voittanut, oli parinani sitten kuka tahansa.. Mutta ei se kuulemma haittaa, koska joutuvat näin hiomaan myös hitaampia lyöntejä nopean pelin lomaan. Hmm.. Uskoisikohan?

Joka perjantai menemme Golf Clubille illalliselle (isäntä harrastaa ahkerasti myös Golfia). Ja joka viikko siellä arvotaan mm. lihaa ja rahaa.