Matka (19.3 - 20.3.2013)

Tästä alkaa toinen vuosi Australiassa. Viimeksi kiersin ystävän kanssa koko maanosan ympäri ja näin ja koin kaikenlaista (Öppisblogi). Nyt ajattelin keskittyä muutamaan paikkaan ja oppia mahdollisimman paljon uutta ratsastuksesta ja hevosista ylipäätään. Tämä ensimmäinen paikka onkin siihen tarkoitukseen aivan loistava! Siitä lisää myöhemmin. Aloitetaanpa nyt ihan alusta, eli lennoista.

Lensin Cathay Pacificilla Milanon ja Hong Kongin kautta Sydneyhin. Jo ennen ensimmäiseen koneeseen nousua, oli jännitystä ilmassa sillä poliisi saatteli Milanon koneeseen ensimmäisenä pari hieman ruskettuneempaa kansalaista. Poliisit asettautuivat sitten vielä vahtiin lähtöaulaan, joten päättelin, että herroja oltiin potkimassa pois maasta. He tuntuivat kuitenkin olevan hilpeällä tuulella. Heidät oli sijoitettu parin penkkirivin päähän taakseni koneen perälle.

Joku on tehnyt aivan loistavan keksinnön! Koneen alle oli sijoitettu pari kameraa ja pelkän kartan lisäksi kuvaruuduista näki maisemia koneen ulkopuolelta lintuperspektiivistä. Sitä oli mukava seurata erityisesti lähdössä ja laskeuduttaessa, sillä ikkunasta näkee vain sivulle, mutta kameran kuvasta näkyi eteen ja alas. Ostin ennen lähtöä ristikoita matkalle mukaan. Niiden piti olla helppoja, mutta kattia kanssa! Onneksi valitsin sellaiset lehdet, jossa on vastaukset takana. Ilman lunttausta en olisi saanut yhtään ristikkoa edes kunnolla alkuun.
Milanossa meidät otti vastaan ryhmä poliiseja. Mutta ainakin toinen koneeseen saatetuista oli saanut jatkaa matkaa, sillä näin hänet myöhemmin kentällä. Vaelsin muiden mukana eteenpäin ja löysin tieni passintarkastuksen kautta odotushalliin.

Milanon lentokenttä, keväisten Alppien juurella

Hong Kongin koneessa huomasin istuvani edelliseltä lennolta tutun vieruskaverin takana! Melkoinen sattuma näin isossa koneessa. Hän oli menossa lomailemaan Balille.
Olin varannut tällekin lennolle mukaan kaikkea mahdollista matkalukemisesta peittoon, mutta ihan turhaan. Jokainen sai peiton ja tyynyn ja vieläpä kuulokkeetkin. Kaiken lisäksi jokaisella oli oma pieni kosketusnäyttöruutu josta sai mielensä mukaan katsoa karttaa, ulkokuvaa, elokuvia/TV sarjoja , kuunnella musiikkia tai pelata pelejä. Katsoin urakalla elokuvia (5kpl), enkä edes nukkunut yhtään Se oli ehdottomasti paras tähän astisista pitkistä lennoista! ( Viimeksi lensin Berliinistä Perthiin Air Berlinillä, se lento tulee toiseksi. AirBerlinillä olisi pitänyt maksaa kuulokkeista ja elokuvat (oletettavasti saksaksi dubatut) pyörivät yhteisillä ruuduilla. Muuten lento oli erinomaine hyvine palveluineen ja peitto ja tyynykin saatiin. Air Chinan lento Perthistä Lontooseen oli pisin ja palvelultaan surkein. Sillä lennolla ei ollut mitään tekemistä/katsottavaa ja ruokaakaan ei tarjottu!)

Cathay Pacific Hong Kongissa

Hong Kongissa sai turvatarkastuksen jälkeen hetken miettiä mihin pitää suunnistaa, kun lähtevien lentojen taulujen tekstit oli kirjoitettu kiinalaisin merkein! Onneksi ne vaihtuivat hetken kuluttua länsimaisiin aakkosiin. Huokaisin helpotuksesta ja jatkoin kohti lähtöporttia. Sinne sai kävellä ikuisuuden! Minä vähän epäilen, että meidät pistettiin kävelemään ympäri melkein samaan kohtaan lentokenttää mihin edellinen kone saapui, niin samanlainen oli ikkunoista näkyvä maisema! Kenttä oli hiljainen. Oli vielä aikaista ja lentokentän kaupat vasta availivat oviaan.
Sydneyn koneeseen nouseville oli jostain syystä järjestetty vielä erillinen käsimatkatavaroiden tarkastus käytävään lähtöportin ja koneen välille. Se ei ollut mikään pelkkä läpivalaisu, vaan ihan avasivat ja penkoivat laukut läpi. Tämä lento oli melkein yhtä pitkä kuin edellinen ja aivan yhtä hyvin järjestetty, vaikka kone olikin hitusen edellistä pienempi. Nyt en kuitenkaan jaksanut katsoa koko aikaa elokuvia (katsoin samasta valikoimasta kolme lisää), vaan nukuin välillä.

Sydneyhin saavuimme klo 21 paikallista aikaa. Osa toisella Working Holiday- viisumilla maahan saapuvista otetaan tarkempaan syyniin lentokentällä. Minulta ei kysytty yhtään mitään. Eikä laukkujakaan tutkittu, vaikka kerroin, että siellä on tallikengät. Uskoivat, kun sanoin, että ne on pesty.

Hakijoiden löytämisessä meni hetki. He odottivat minua tulevaksi eri suunnasta, joten en heti nähnyt heidän kylttiään. Ranskalaistyttö oli nähnyt vaivaa ja kirjoittanut kylttiin suomeksi tervetulotoivotuksia. Hän oli käyttänyt Googlen kääntäjää ja osassa tervehdyksistä ei ollut päätä eikä häntää. Parin tunnin automatka meni jutustellessa. Pysähdyimme todella tutun oloiselle huoltoasemalle. Olen melko varma, että pysähdyimme samalla huoltiksella Miran ja Mindin kanssa matkalla Crookwelliin.

Ajoimme öisestä Crookwellista läpi ja tuntui oudolta nähdä taas samat tutut kadut. (Crookwell oli isompi kuin muistinkaan!) Ja sitten näin pitkästä aikaa taas kengurun! Se pöllöili hetken tiellä ja loikki sitten pusikkoon. Kenguru kävi ihan selvästi toivottamassa: "Tervetuloa takaisin Australiaan!"