Yksin kotona 2 ja Teurastaja (27.4. - 30.4. )

Tuntihevoset siirrettiin kaikki samalle laitumelle, jotta niitä ei tarvitse ruokkia kaikkia erikseen. Vein uudelle laitumella ensin Bonnien ja Princessan. Ne eivät välittäneet uudesta heinäpaalista vaan kalusivat mieluummin laihaa ruohoa. Seuraavaksi lisäsin joukkoon niiden vanhan naapurin Fridan. Frida olisi halunnut tehdä lähempää tuttavuutta Princessan kanssa, mutta Bonnie tuli kateellisena väliin ja kehotti Fridaa pysymään kaukana ystävästään. Pian tytöistä kuitenkin tuli jo hyvät ystävät. Kun lisäsin muutaman tunnin kuluttua Bubban joukkioon, se meni pörhistellen tammojen luo: ”No heipä hei tytöt! Katsokaa kuka täältä tulee” Frida ja Bonnie vastasivat sille yhdessä: ”Suksi suolle, ei kiinnosta!” Bubba ei ollut vastaanotosta moksiskaan. Se vain”kohautti olkapäitään” ja riensi korvat hörössä heinäpaalille. Parin päivän kuluttua Bonnie ja Frida olivat jo ylimmät ystävät, Princess touhusi yksinään ja Bubba hengaili milloin kenenkin seurassa.

Muistatteko vielä sen katastrofaalisen lampaiden hakumatkan? Syynä niiden tuontiin karja-aitauksille oli yksi hullu lammas. Lammasta voi aika rauhassa kutsua hulluksi siinä vaiheessa, kun satoja lampaita viikottain keritsevä ammattilainen muistaa sen vielä kuukausienkin päästä! Yleensä lampaat rauhoittuvat, kun ne käännetään ”istumaan” kerittäväksi. Tätä lammasta täytyi pitää aloillaan neljän hengen voimin, että se saatiin kerityksi! Nyt se on keksinyt ruveta karkailemaan aitojen ali sukeltamalla. Sitä on turhaan yritetty saada muista erilleen jo useampaan kertaan. Osa karja-aitauksen aidoista on metalliputkea, osa sähkölankaa. Lampaita ei ole keritty tänä vuonna, joten karkuri ei juuri sähkölangoista perusta. Se livahtaa aidan ali, kun kukaan ei ole katsomassa ja käy etsimässä parempaa sapuskaa tarhojen välistä. Mutta heti kun se tulee huomatuksi ja sitä yritetään saartaa, tai toisia siirtää putkiaitojen alueelle, se tulee täyttä laukkaa takaisin, sukeltaa aidan ali ja liittyy laumaan ja esittää viatonta. Eikä sitä sitten enää millään erota muista mustanaamoista. Alimmassa aitalangassa sen suosituimmassa karkauskohdassa on jo paksu kerros villaa langan ympäri kiertyneenä. Siihen suihkittiin karjan merkitsemiseen tarkoitettua maalia ja nyt laumassa on yksi raidallinen lammas odottamassa kohtaloaan...

Lauantaina isäntäväki lähti sukulaisten luo illalliselle, minutkin oli kutsuttu, mutta päätin jäädä kotiin. Se olikin ihan hyvä päätös sillä aivan yllättäen puuhella alkoi savuttaa ihan hirveästi! Savua tunki ulos kaikista mahdollisista raoista. Avasin kiireesti pari ulko-ovea ja räpelsin uunin räppänöitä auki ja kiinni. Millään mitä tein, ei ollut vaikutusta savun määrään. Rod oli ennen lähtöään laittanut uuniin kaksi isoa halkoa. Ne paloivat kituliaasti ja kauheasti savuttaen, jos yksikin suuluukku oli kiinni. Ja jos luukut olivat auki, ne paloivat niin että lieskat löyvät ulos luukusta ja savu tuli edelleen sisään. Tyhjensin tuhkaluukun ja yritin hämmennellä hiiliä, että ilma kiertäisi puihin alakautta. Hiilihanko on älyttömän lyhyt enkä siis ylettynyt ihan perille asti, eikä sillä ollut vaikutusta muutenkaan. Yritin taas väännellä nuppeja (oik yläkulma, uunin suuluukun yläpuolella) ja onnistuin kiertämään molemmät irti. Toisen takaa paljaastui pieni aukko joka oli ihan täynnä nokea ja tuhkaa, joten yritin kaivaa sitä ulos. 

Etsin käsiini farmin ohjelapun, jossa on myös hellan käyttöohjeet. Mutta siinä ei ollut mitään mainintaa savuttavasta hellasta. Yritin kysellä neuvoja Facebookin kautta kavereilta ja soittaa Helenan ja Rodin kännyköihin. Toinen puheluista meni suoraan vastaajaan ja toinen ohjautui takaisin taloon, koska he olivat alueella, jossa ei ollut kunnon kenttää. Tiesin puhelun ohjautumisesta, mutta silti yllätyin kun puhelimet soivat, sillä olin vasta saanut naputeltua numeron ja mietin edelleen luuri kädessäni mitä nappia pitää seuraavaksi painaa. ”Voi ei joku soittaa samaan aikaan! Eikun.. Hetkinen.. Mitä...?!”

Onneksi Tyrni ehdotti FB:ssa halkojen poistoa. Etsin pihalta vanhan metallikattilan ja päästin samalla koirat ulos mutahuoneesta. Patch yritti hirveästi olla avuksi ja seurasi minua kaikkialle kuono kiinni pohkeissani. Tilly puolestaan hyppäsi samantien sohvalle ja vain naputti hännällään sohvaa kannustavasti aina kun katsoin sen suuntaan. 

 

Apulaiset savusumussa

Onnistuin jotenkin onkimaan halot ulos uunista ja heivasin kattilan pihalle. Halot paloivat oikein iloisesti pimeässä pihamaalla. Hellaan jäi vielä iso hiillos, mutta siitä ei noussut hirveästi savua. Pari seuraavaa tuntia vietin hyppien ja heiluen ympäri taloa ja yritin kauppakasseja pyöritellen saada ilman kiertämään ja savun ulos. Talon puolessa välissä on liukuovi, jonka älysin sulkea ajoissa, joten minun päätyni ei savustunut ihan kokonaan. Täällä minun päädyssäni on myös kaksi palovaroitinta, toisessa päässä ei taida olla yhtään, ainakaan yksikään ei metelöinyt. Kaiken sen ylenmääräisen tuuletuksen jälkeen katsoin lämpömittaria, joka hämmästyksekseni näytti edelleen +21 astetta. Ja ulkonakin oli edelleen +4 astetta.

Olin jo nukkumassa, kun isäntäväki palasi kotiin. Rodilla oli mennyt tunti saada hella taas vetämään. Syy oli tukkeutuneessa piipussa, kuten jo vähän arvelinkin. Nyt on ollut päivisin edelleen todella lämmin ja sen takia hella ei ole palanut tarpeeksi kuumana ja sen sisälle ja piippuun oli kertynyt nokea ja tuhkaa. Se kerros oli romahtanut ja tukkinut ilmakanavat. Hellalla on pieni luukku, jonka kautta pääsee käsiksi sen sisäosiin piipun luona ja sitä kautta Rod kaivoi yöllä tuhkaa pois. Pahoitteli aamulla ohjeistuksen puuttumista ja nauroi, kertoessaan hämmästyneensä nähdessään kuvan hellastaan FB:ssa. Minä kävin illalla aina välillä heidän koneellaan tarkistamassa, onko kukaan vastannut avunpyyntööni. Nauroin katketakseni lopputulokselle, kun annoin Rodin naamakirja-sivun kääntää hellaa koskevan keskustelun englanniksi.

Satulaseppä kävi ennen leirejä sovittamassa muutaman satulan ja oli puhetta, että menen hänelle oppiin koululomien jälkeen. Kävin siellä maanantaina hieman tutustumassa satulan teon salaisuuksiin. Jatkossa olisi tarkoitus kunnostaa ja muokata yhdessä hänen kanssaan yksi Helenan satuloista Bubban mittojen mukaiseksi.

Ziggy on hauska hevonen. Eräänä päivänä se pelleili selkäännousussa. Se asettui mukisematta korokkeen viereen. Mutta juuri kun olin nousemassa korokkeelle, se aina astui hitaasti askelen taaksepäin ja minun piti palauttaa se parkkiin. Tätä jatkui hetken. Sitten, ennen kuin menetin malttini, se käänsi päätään, hörisi vasten käsivarttani pilke silmissään ja seisoi aloillaan. Se mokoma ihan selvästi nauroi minulle! :D

Ziggy jahtasi varsana autoja laitumella. Se teki portista kulkemisen mahdottoman vaikeaksi. Eräänkin kerran Rod ajoi edestakaisin mäkeä ylös ja alas Ziggy perässään laukaten jopa 20 minuuttia ennen kuin Ziggy väsyi ja jäi jälkeen sen verran, että Rod onnistui livahtamaan portista ulos.

Kun pihaan ajoi mies päässään Rapalan lippis, koitti seitsemälle eläimelle viimeiset hetket. Ei kuitenkaan kaloille, kuten lakista voisi päätellä (vesiautomaattien kalat ovat muuten päätyneet jonkun ahneen lintuvieraan nokkaan), vaan karkurilampaalle ja sen kaverille sekä viidelle Helenan ystävän lampaalle. Mies ampui ja teurasti lampaat yksitellen pihamaalla. Sitten hän ripusti ne roikkumaan peräkärryyn rakennettuun kylmähuoneeseen yöksi ja palasi seuraavana päivänä paloittelemaan ruhot. Kotona teurastettu eläin ei stressaannu samoin kuin teurastamoon rahdattu, joten lihaa ei tarvitse riiputtaa kovin pitkään.

Seurasin toimitusta vierestä usean lampaan verran, mutta en ottanut kuvia siitä teidän iloksenne. En halunnut säikäyttää keneltäkään aamukahvia väärään kurkkuun kuvalla ulos pursuilevista sisälmyksistä. Voin kyllä selostaa teille työvaiheet, jos joku välttämättä haluaa ne kuulla. Karmaisevinta oli, kun jalkojeni juuressa potki ja huusi kuollut lammas. Niiden aivot kuolivat kyllä kerta laakista, mutta muu ruumis ei sitä aina tuntunut tajuavan ja auki leikatusta kurkusta karkasi surkea valitus.

Taljat heitettiin muun teurasjätteen mukana menemään. Mietin pitkään ja hartaasti kokeilisinko niiden parkitsemista. Helena lupautui auttamaan, mutta varoitteli myös, että siinä on valtava työ ja siihen menee aikaa vähintään kaksi kuukautta. Lopulta päätin jättää homman sikseen, en olisi kuitenkaan raaskinut jättää taljoja tänne. Vieläkin kyllä toisinaan pohdin, olisiko sittenkin pitänyt kokeilla.. Ehkäpä vielä joku päivä pläjäytän tänne parkitsemisblogin kaikkine ällöttävinä yksityiskohtineen, kuvien kera!

Karkurilammas oli tiineenä, joten pässi on todistetusti ollut töissä ja karitsoita on luvassa. Aluksi lainapässi haahuili muualla eikä juuri piitannut uudesta laumastaan. Sitten naapuri toi viereiselle laitumelle uuden pässin. Kummasti alkoi silloin oman lauman tytöt kiinnostamaan ja siitä lähtien se on pysynyt tiiviisti laumansa mukana. Nyt kun hullu lammas ei ole enää vauhkoonnuttamassa muita, lauman odotetaan rauhoittuvan.

Pakastimet pursuilevat lampaan lihaa, joten jatkossa ei tarvitse kauheasti arvailla mitä on illalliseksi, vain missä muodossa sitä tarjoillaan. Helena keitteli rasvaisimmista osista kaviorasvaa moneksi vuodeksi ja koirillekin riittää purtavaa. Koirien lisäksi myös kanat saivat osansa. Nekin herkuttelivat teurastuspäivänä lampaanrasvalla. Kaikkea ne eivät kuitenkaan jaksaneet nokkia kupuihinsa, joten kanahäkki kiinnosti Tillyä suunnattomasti. Se leikki illalla kanaa ja yritti livahtaa niiden joukossa häkkiin yöksi. Tilly yritti hämmästyneenä esittää viatonta, kun näin sen valeasun lävitse ja komensin sen ulos.