Pottumarkkinat (24.2. - 2.3.)

Helena kuvasi Blanchettesta myyntivideon. Minä verkkasin ensin korvat haltuuni ja olimme juuri aikeissa aloittaa kuvauksen, kun pihaan ajoi karjarekka. Se siitä Helenan haluamasta yhtenäisestä videosta, koska karja-aitausten kolinat saivat Blanchetten aina välillä hermostumaan. Mutta Blanchetteksi se käyttäytyi kyllä oikein mainiosti kolinoista huolimatta. Minä pystyin jopa lopulta kävelemään ja ravaamaan pitkin ohjin rekan lähtiessä! Se ei oikein tuntunut olevan oma itsensä. Syykin selvisi seuraavana päivänä, se oli kiimassa... Yleensä se kyllä tekee tammoista vaikeampia. Helena ja Rod yrittivät vakuutella, että minä vain olen saanut sen nyt vihdoin täysin hallintaani.

Eräs tuntilaisista ihasteli Cruiseria, kun satuloin sen. Cruiseri jännittyi vieraan kosketuksesta aavistuksen verran ja katsoi minua silmät huolirypyillä, mutta malttoi seistä hievahtamatta aloillaan. Helena totesi, että minä haluan pakata sen laukkuuni mukaan. Niin haluaisinkin! Pitäisi kysäistä Blanchettilta mistä se sai teleport-masiinansa, jospa sieltä löytyisi myös kutistuskoneita?

Ratsastin Cruiserilla ensimmäisen kerran niin, että kentällä oli toinenkin hevonen ja sitten uskaltauduimme myös”maastoon” Fridan kanssa, eli tallin viereiselle laitumelle. Cruiser aikoi heittäytyä ensimmäistä kertaa hieman hankalaksi, koska en päästänyt sitä tutustumaan Fridaan lähemmin. Cruiser kiukutteli nakkelemalla päätään ja yrittämällä mennä Fridan luo kielloistani huolimatta. Ei kaikkea ja kaikkia voi kuitenkaan aina päästä tutkimaan. Sen aivot joutuivat tästä niin kovalle koetukselle, että tallissa se oli melkein jo täysin unessa ennen kuin sain edes satulan riisuttua. Sen silmät eivät millään meinanneet pysyä auki enää hetkeäkään.

Pyysin tällä viikolla Cruiseria ensimmäistä kertaa laukkaamaan juoksutuksessa. Se sujuikin ihmeen helposti. Sillä on merkillisen hyvä tasapaino ja se pystyi laukkaamaan hillitysti melkein kokonaisen ympyrän kerrallaan molempiin suuntiin.

Sateiden vihdoin palattua, ruoho kasvaa kohisten. Viikossa maisema on muuttunut surullisen ruskeasta taas eläväisen vihreäksi. Tuntuu, että ruoho kasvaa päivässä monta senttiä.

Prinsessa talolammen saarella

Eräänä iltana olkkarin lattialla hyppi pölykasa edestakaisin. Sen sisältä paljastui pieni sammakko. Ties miten se oli sisään päätynyt ja miksi se oli päättänyt ryhtyä siivoamaan? Kuorin pölykasan pois ja päästin sammakon takaisin kavereidensa luo.

Kävimme tyhjentämässä lantasäkit takalaitumille. Matkalla tapasimme merirosvolauman. ”Apua! Apua! Merirosvot tulevat! Pidä hopeistasi kiinni!” Onnistuimme pujottelemaan lauman läpi tulematta ryöstetyiksi. Paluumatkalla vastassa olikin sitten jo koko tien levyinen ämmyambush! Onnistuimme vakuuttamaan lastimme arvottomaksi ja pääsimme läpi.

Korjasin koirien sängyn pohjan. Se on sellainen vanulla täytetty peti jonka pohja oli jo raavittu riekaleiksi. Ompelin siihen uuden pohjan vanhasta satulahuovasta. Vein sen korjaukseen Patchin alta joten Patch lähti mukaan katsomaan mitä on tekeilä. Se seurasi touhujani ensin lattialta. Mutta pian se jo kipusi pöydälle katsomaan lähempää ja asettui mukavasti sänkyyn makaamaan!

Golf clubilla arvottiin jäsenarvonnassa numero 28. ”Ei!” Minun numeroni olisi ollut 27... No, vielä on pari viikkoa ja arvontaa jäljellä.

Tällä viikolla kulutin paljon aikaa Uuden-Seelannin töiden etsinnöissä. Helenan ja Rodin tutut kyselivät myös puolestani ja lupasivat jopa yösijan, jos käy niin että mitään ei löydy ajoissa.

Rod ja Helena lähtivät viikonlopuksi Sydneyhin häihin. Minä kirjoittelin lisää työpaikkahakemuksia ja kävin pottumarkkinoilla Crookwellissa. Löysin markkinapuiston kojuineen ja orkestereineen, mutta en kyllä nähnyt siellä yhtä ainutta potaattia! Niitä olisi ilmeisesti päässyt ihastelemaan opastetuilla farmikierroksilla. En kuitenkaan lähtenyt rämpimään sateisille pelloille. Joten minä näin perunoita ainoasaan pääkadun kauppojen näyteikkunoissa. Jopa koruliikkeen ikkunassa oli pottuja koruin koristeltuina!

Markkinoilla vasen keskisormeni heittäytyi hankalaksi kolmatta kertaa vuoden sisään. Kolmas kerta toden sanoo, sormi ei enää kestä kylmää ja kosteaa säätä. On siis pakko muuttaa johonkin lämpimään. :P (Uusi-Seelanti talvella ei kyllä ole se kaikista paras vaihtoehto...) Kumma kun se ei ole ikinä Suomessa tuota tehnyt! Se siis menee vaaleaksi, kylmäksi ja osin tunnottomaksi keskimmäisestä nivelestä ylöspäin. Aina aivan yllättäen, ja aina vain viileämmällä säällä. 5-10min puhaltelun jälkeen se on kuitenkin taas normaali. Todella merkillistä.

Inkkari-Tilly ja vauhdin hurmaa liikkumattomassa autossa.