Ensimmäiset päivät tutustuin tilaan,
sen tapoihin ja eläimiin. Ranskalaistyttö Siliane on todella mukava
ja on sääli, että hän lähtee niin pian tuloni jälkeen.
Ratsastin ensimmäiset tuntini
Ziggyllä, joka on nuorisosta pisimmällä koulutuksen suhteen. Se on
tehnyt tuntejakin ennen Bubban tuloa, kun edellinen opetusmestari
meni kompuroimaan niskansa poikki laitumella. Keskityttiin istuntaani
ja osaan sen lukuisista ongelmista. Kevyessä ravissa heiluviin
pohkeisiini löytyi vika lantion asennosta ja lonkkien kulmaus
pitäisi saada avattua isommaksi jne... Samalla käytiin läpi kaikki
eri avut, myös hevosen kannalta. Esimerkiksi: jos hevonen kiskoo
ohjista, sen on pysähdyttävä, koska se antaa itse itselleen
pysähtymisavun ja kaikkia apuja on toteltava 100% joka kerta.
Maasta käsiteltäessä hevosen pitää
seistä siinä mihin se on jätetty, kunnes toisin sanotaan. Tapahtui
ympärillä mitä tahansa. Ideana on, että itse voi vaikka mennä ja
keittää kupin teetä ja hevonen seisoo odottamassa. Tämä on
”parkki”. Jos hevonen liikkuu askelen eteenpäin, se peruutetaan
askelen taakse. Yksinkertaista. En kyllä luota näihin tarpeeksi
mennäkseni teelle..
Lauantaina kävimme maastoretkellä
Silianen kanssa. Tila on sen verran iso, että sen mailla voi
rauhassa käydä maastolenkeilläkin. Eikä tarvitse edes portteja
aukoa, kun seurailee laidunten välissä kulkevaa tietä.
Maastolenkin jälkeen kolusimme
Silianen kanssa joenuomaa, johon joku on haudannut metalliromua. Se
on osa yhtä laidunta, joten yritimme siivota paljastunutta romua
pois. Sieltä löysimme kilpikonnan. Siliane tutki sitä huolissaan
ja mietti pitäisikö se viedä jonnekin turvaan. Minä silitin sen
varpaita ja totesin ne (suurella konnataustallani ;) )
hyvävointisiksi. Jätimme konnan varjopaikkaan ja palatessamme se
oli jo kömpinyt matkoihinsa.
Sunnuntaina Siliane ja Brolga olivat
kouluratsastus kisoissa. Alunperin sinne piti lähteä Blanchettin
kanssa, mutta sillä vaihtuu hampaat ja se kiukuttelee joka toisesta
ohjasotteesta. Lähdettiin liikkeelle aikaisin ja matkalla kenguruita
näkyi tiellä tai sen vieressä kymmeniä kenguruita. Onneksi
yksikään ei hypännyt alle. Helena oli kerran ajanut hevoskopin
kanssa, kun tielle oli loikkinut kenguruemo poikasensa kanssa. Emo
oli mennyt keulan edestä ja poikanen auton ja kopin välistä! Tien
vierestä lähti lentoon myös valtava kotka. Se oli komea näky.
Maisemat olivat huikaisevan kauniita, mutta tietenkään minulla ei
ollut kameraa mukana. En siis myöskään saanut ikuistettua sitä
jättimäistä kengurua, joka nousi seisomaan poliisiaseman pihalla.
Se oli varmaan ainakin kaksi metrinen. Kisamatka oli aika pitkä:
kaksi tuntia yhteen suuntaan mutkaista ja mäkistä tietä.
Brolga oli kisapaikalla todella
rennosti, vaikka se olikin ensimmäistä kertaa vieraassa paikassa.
He suorittivat radan rennosti, korvat tahdissa heiluen. (Brolgan
korvat, en usko että Silianen korvat heiluivat?) Pisteitä ei
kuitenkaan tullut, koska se ei kulkenut kuolaimella. (Juuri mitään
muuta eivät olleet kommentoineet.) Helena manasi tuomarit maan
rakoon, sillä missään säännöissä ei vaadita, että hevonen
olisi tällä tasolla vielä kuolaimella.
Maanantaina ajoimme Ziggyllä ja
Bubballa ensin lampaat kasaan. Pässi kävi manikyyrissa ja lauma
vaihtoi laidunta. Lauman liikkeelle saanti oli hieman ongelmallista,
kun lampaat olivat niin kauhean kiinnostuneista hevosista, että
tulivat ensin vain kohti! Sitten haimme yhden nuorista sonneista
karja-aitauksiin. Se oli yksi tällä viikolla myydyistä sonneista
ja lähti seuraavana päivänä uuteen kotiin.
Kanat ulkoilevat päivisin klo 12:sta
iltaan ja koirat muun ajan päivästä. Vuorottelun syynä on Patch.
Se on saanut päähänsä, että kanoja on kiva kiusata. Yhdeltä
raukalta puuttuu siipisulkia sen takia. Koirat asuvat
”mutahuoneessa” eli huoneessa josta on läpikulku autotalliin,
sisäpihalle ja kodinhoitotilan kautta sisälle. Suurin osa väestä
kulkee etuoven sijaan sen huoneen kautta, lähinnä koska sinne voi
jättää ulkovaatteet. Maanantaina kuulin mutahuoneen suunnalta
outoa ääntä. Aivan kuin kanan kotkotusta. Kiiruhdin sinne ja
yllätin koirat pahanteosta. Kanaparka yritti hädissään piiloutua
nurkkaan. Patch kyni innoissaan siltä pyrstösulkia. Höyhenet vain
pöllysivät ja kana huusi apua! Tilly katsoi häntä viuhtoen
vierestä. Heivasin koirat sisäpihalle ja nostin kanan ulos. Se
taapersi pois ja motkotti mennessään. Ovi oli raollaan ja kana oli
ilmeisesti hiippaillut sisään syömään koiranruokaa. Vähältä
piti ettei siitä tullut Pachin illallinen.
Pari päivää sitten selvisi, että
tallin villikissa on naaras. Loimikasassa hiippaili kissanpentu...
Kissa on siis loukutettava ja ainakin leikattava, jos ei lopetettava.
Pennusta ei ole enää huolta, sillä Patch pyydysti sen! Patch luuli
sitä kai raidalliseski kaniiniksi ja otti sen kiinni. Ja kun se on
jotain saanut hampaisiinsa, se ei siitä noin vain luovu! Helena ja
Rod juoksivat ympäriinsä koiran perässä ja kissanpentu ulvoi
apua. Kun he viimein saivat Patchin kiinni, oli pentu jo 90% kuollut,
joten Rod varmisti ettei se jää kitumaan...
Tiistaina aamuruokinnan aikaan
kummasteltiin, kun Leon tuli niin hitaasti syömään. Syykin selvisi
pian. Se oli ilmeisesti potkaissut kärpästä, jalka oli osunut
aitaan ja tuloksena oli ihan järkyttävän iso ja illkeän näköinen
haava kintereessä. Onneksi talossa on eläinlääkäri. Haava
pestiin, Leon sai pari antibiootti piikkiä ja sitten haavan päälle
teipattiin pari terveyssidettä. Haavalle ei tehdä enää mitään
muuta. Siteen annetaan olla mahdollisimman pitkään. Haju tulee
olemaan karmea, kun osa ihosta kuolee, mutta näin arvesta pitäisi
tulla mahdollisimman pieni.
Bubban jalka turvotti pari päivää
sonnin ajon jälkeen. Bubba oli kai satuttanut sen joen uomassa
kompuroidessaan. Jalkaa kylmättiin aamuin illoin ja Bubba sai pitää
vapaata. Sitten Helena pyysi Rodia katsomaan jalkaa torstaina ja
sanomaan pitäisikö sille tehdä jotain muutakin. Rod katsoi ja
sitten hän tuli kysymään kumpi jalka turvotti ja kuinka paljon.
Ihmettelin vähän, miksi hän sellaista kyseli. Illalla kun katsoin
jalkaa, se ei ollut enää turvoksissa! Turvotus oli siis laskenut jo
ennen kuin Rod katsoi sitä. Taas se nähtiin: pelkkä eläinlääkärin
kutsuminen paikalle riittää! Onneksi tästä ei tarvinut maksaa
mitään.
Perjantai-iltana ajoimme Golf Clubille
syömään ja osallistumaan arvontoihin. Helena yllätti meidät
kakulla! Siinä oli päällä pieni lentokone ja teksti jossa
toivotettiin minut tervetulleeksi ja Silianelle hyvää kotimatkaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti