Karjanajoa (8.4. - 12.4.)

Vähäsateisen kesän ja syksyn takia laitumilla ei riitä ruokaa kaikille. Siksi osalle karjasta on vuokrattu talvilaidun paljon enemmän sateita saaneelta alueelta. Se tulee paljon halvemmaksi kuin lisäruokinta. Jotta lehmät eivät sairastuisi ja kuolisi siirtyessään yllättäen ravintorikkaampaan ruokavalioon, ne rokotettiin. Samalla eroteltiin joukosta muutama huonojalkainen, ja ne myydään lihoiksi. Lehmät viedään laitumelle parilla rekalla. Perillä niitä ei voi purkaa suoraan laitumelle vaan ne pitää ensin ajaa parin muun laitumen läpi hevosella. Ziggy toimii karjanajossa vallan loistavasti, mutta se on viime aikoina hyppinyt kopissa etupuomin yli, joten sitä ei haluta kuljettaa niin kauas ennen kuin siitä ongelmasta on päästy yli. Siispä testasin muiden karjanajo taitoja, jotta osattaisiin päättää kenet otetaan mukaan.

Bubba on asunut 21 000 hehtaarin tilalla ison lehmälauman kanssa. Joten kun Silianella oli ongelmia Bubban kanssa sonnia haettaessa, se pistettiin Silianen epävarmuuden piikkiin. Hän ei ollut tehnyt mitään sellaista aiemmin, ja pelkäsi koko ajan että sonni käy päälle. (Nuori sonni vain huuteli kavereilleen koko matkan ja yritti pari kertaa kääntyä takaisin.) Nyt kun yksi lauma tuotiin aitauksiin rokotettaviksi, minä testasin mitä Bubba oikeasti sanoo lehmistä. Kävi ilmi, että sen ongelmat eivät olleet täysin ranskalaistytön kuvittelua. Ensin Bubbaa vain vähän hermostutti. Mutta sitten Tilly vähän hämmensi laumaa. Ja kun yksi niistä tulikin Bubbaa kohti se kauhistui ja rupesi panikoimaan. Se kääntyi ympäri ja koikkelehti kotia kohti. Lampaiden kanssa Bubba toimii, mutta lehmät jätetään jatkossa muille.

Myös pari härkää lähtee talvilaitumelle. Bubban lehmäkammon paljastuttua, kokeilin Prinsessa-ponia hakemalla pojut aitauksiin. Prinsessa toimi odotusten mukaan vallan mainiosti. Vaikka ihan ongelmaton ei tämäkään retki ollut. Härkien kanssa samalla laitumella oli Goljat-sonni, joka piti saada jäämään laitumelle. Härät ja Goljat eivät ole tottuneet näkemään hevosia laitumellaan, joten pikkupojat piiloutuivat ison Goljatin taakse turvaan. Goljat puolestaan puolusti ystäviään urheasti kolme kertaa itseään pienemmältä ponilta! Kun Goljat teki pari rynnistystä meitä kohti, ja Prinsessa ehdotti, että poistumme paikalta, olin sen kanssa aivan samaa mieltä! Kun 800kg sonni tuhahtaa, laskee päänsä ja hypähtää kohti, vain hullu jää sen eteen seisomaan! Prinsessa on rohkea poni, mutta ei mikään tyhmyri. Bubba olisi varmaan etsinyt lähimmän puun ja kiivennyt siihen. Prinsessa teki vain pienen pyrähdyksen vähän kauemmas. Onneksi sonni on rauhallista laatua eikä ollut aivan tosissaan ja vain uhkaili hieman. Pysyimme kuitenkin jatkossa siitä mahdollisimman kaukana ja painostimme härkiä kauempaa portin suuntaan. Helena siirsi auton portille niin, että vain härät ja me mahduimme portista ja sonni jäi laitumelle. Kun sonnista oli selvitty, saimme Prinsessan kanssa kaksin härät helposti aitauksiin asti.

Muuttoa edeltävän yön lehmät saivat syödä mahansa täyteen säilöheinää. (En muista viime kerralla nähneeni täällä säilöppaaleja, mutta kyllä niitäkin löytyy.) Rekkojen omistajat eivät varmaan olleet sitä kovin iloisia, sillä yleensä lehmille annetaan mahdollisimman vähän ruokaa ennen matkaa, jotta rekat pysyvät puhtaampina. Nyt oli kuitenkin paljon tärkeämpää, että lehmillä on maha täynnä eivätkä ne perillä syö itseään kuoliaiksi. Sitä paitsi ne ovat paljon helpompia siirtää laitumien läpi, jos niillä ei ole nälkä. Täällä ei viherrä nyt juuri yhtään, joten voitte varmaan kuvitella kuinka iloinen lauma oli, kun se pääsi laitumelle jossa ne saivat oikein kahlata tuoreessa heinässä. Siitä huolimatta niiden ajaminen laidunten läpi oli lopulta aivan älyttömän helppoa, vaikka meitä oli loulta vain minä Prinsessalla ja Helena autolla. Rodilla oli hammaslääkäri ja parilla muulla alkuperäisellä apulaisella oli lopulta muita menoja. Mutta emme me kyllä muita olisi tarvinneetkaan. Lauma kulki sävyisästi jonossa juuri sinne minne ne halusimmekin.

Patch ja Prinsessa

Eräänä aamuna lähdin koirien kanssa uudestaan kuvausetkelle. Tilly hävisi matkan varrelle talon lammen ruovikkoon, eikä tullut esiin vaikka kuinka kutsuin. Kun Patch ja minä lopulta palasimme talolle oli meitä vastassa hyvin iloinen, märkä ja tyytyväisen oloinen koira. Syykin selvisi myöhemmin. Helena kaivoi lopulta Tillyn jäniksen esiin ja heitti sen pois kentältä. Seuraavana päivänä Tilly metsästi ruovikossa ja kentällä ilmestyi uusi hautakumpu. Sieltä paljastui kahlaajalintu. Se oli lammikon ainoa laatuaan. Olin seurannut sen touhuja monella aamiaisella, joten en ollut löydöstä yhtään iloinen.

Leonin haavan side ei pysy paikoillaan, koska Leon repii sen aina heti pois. Haava paranisi paljon paremmin siteen kanssa, mutta nyt ei auttanut muu kuin vaihtaa hoitoa. Ilman sidettä haava ei mätäne samalla tavalla, joten haju on siedettävä. Mutta ilman sidettä vamma alkaa kasvattaa liikalihaa eli liiallista arpikudosmuodostusta, joka hidastaa haavan paranemista ja jos sitä ei pidetä kurissa arvesta tulee ihan hirveä. Liikalihan hoitoon tilasivat pari purkkia 85$/100g. Kun lähetys saapui, Rod tutki mitä se sisältää ja totesi, että tätähän voi tehdä itsekin. Purkissa oli jopa kerrottu kuinka paljon mitäkin ainetta se sisältää! Siispä nämä kemistit sekoittivat vettä, sammutettua kalkkia ja kuparisulfaattia, 16$ saa tehtyä monta kymmentä kiloa samaa ainetta ihan kotikonstein. Sitä levitetään nyt sitten haavalle parin päivän välein ja välillä pidetään viikon tauko, jotta ihosolut saavat kasvaa rauhassa.

Leonin jalka

Menin ratsastamaan Ziggyllä eräänä päivänä ja huomasin kuinka Bubba ravasi laitumellaan ympyrää. Seurasin sitä hetken. Se vain ravasi ja ravasi ja hikoili. Kerroin Helenalle, joka muisteli nähneensä sen ravaavan jo pari tuntia aiemmin. Raukka juoksi kärpäsiä pakoon! Sitä kiusasi samat kärpäset joiden takia Leon teloi jalkansa. Inhottavia otuksia nämä botflyt eli hevosen suolisaivartajat (karmea nimi!), onneksi ne ovat Suomessa harvinaisia. Ne munivat etujalkoihin (ja välillä muuallekin) keltaisia pieniä munia, jotka irtoavat vain hyvin voimakkaasti raaputtamalla. Kun munat ovat valmiita, ne kutittavat hevosta jolloin se rapsuttaa ja nuolee jalkojaan. Tällöin munat irtoavat ja kulkeutuvat suolistoon. Nämä kärpäset eivät tykkää tallin hämärästä, joten Bubba viettää nyt päivät tallissa turvassa niiltä ja laiduntaa öisin.

suolisaivartajan munia

Eräänä iltana loimitin hevoset kilpaa koirien kanssa. Juoksin hevosen luota toisen luo mahdollisimman nopeasti ja koirat juoksivat perässä. Yritin jallittaa niitä ja saada etumatkaa hiippailemalla pois, kun ne keskittyivät jänisten jälkiin. Viimeisellä laitumella koirat tutkivat putkea jänisten toivossa. Kun huhuilin sinne ne ällistyivät äänistä niin, että Patchin oli ihan pakko kiivetä sisään tarkistamaan mistä ääni tulee.

Liityin perjantaina Golf Clubin jäseneksi, joten jatkossa minun ei enää tarvitse kulkea sisään etuovesta ja täyttää vierailijan lipuketta, vaan saan hiippailla sisään takaovesta kuten kaikki muutkin. Lisäksi myös minulla on nyt mahdollisuus voittaa arvonnoissa.