Kengityksiä (2.4. - 7.4.)

Kerry vietiin tänään breikkerille oppimaan ratsuna olon alkeet. Tunnelma oli haikea, koska se lähtee sieltä sitten uuteen kotiinsa ja tulee tänne enää kursseille uuden omistajansa kanssa. Hevoset ovat breikkerin opissa yleensä kuusi viikkoa. Toisinaan voi myöhemmin olla uusintakierros tarpeen.

Yalewa (tyttö fidziksi, lausutaan Jilowa) on jo 6v tamma. Yalewa kävi breikkerillä kolmasti ennen kuin se suostui tottelemaan. Ensimmäiseltä kerralta se palautui silmäsairauden kera. Oli täysin mahdollista, että se sokeutuisi. Niinpä sillä ei tehty mitään moneen kuukauteen. Silmät paranivat ja Yalewa kävi breikkerillä uudestaan. Seuraavaksi se päätyi pitkälle sairauslomalle telottuaan itsensä laitumella. Se oli käärinyt häntänsä sähkö aitaan, saanut tällin ja juossut paniikissa läpi neljästä aidasta. Siinä rytäkässä se oli viiltänyt ison, syvän haavan takajalkaansa. Siitä toivuttuaan se palasi breikkerille kolmannen kerran. Sitten yksi kavioista meni huonoon kuntoon ja se piti vuolla todella lyhyeksi. Jälleen se sai muutaman kuukauden loman. Tämä oli hevosista se jolla Siliane halusi ratsastaa eniten, mutta se palautui käyttökuntoon liian myöhään. Sillä on breikkerin lisäksi ratsastanut yksi työntekijä yhteensä ehkä kuusi viikkoa. Helena ei tykkää siitä yhtään, eikä luota siihen ja sen kyllä huomaa. Minä ratsastin sillä vain muutaman kerran käyntiä ja ravia, sitten Helena päätti myydä sen sellaisenaan. Se ei tehnyt minun kanssani mitään tyhmää, mutta minä en myöskään vaatinut siltä juuri mitään. Jos Yalewa saisi päättää, se vain seisoisi koko tunnin. Se mieluummin vaikka hyppii pystyyn tai peruuttaa kuin menee eteenpäin. Jo pelkkä ravin pyytäminen sai sen happamaksi, korvat painui niskaan ja häntä alkoi viuhtoa. Ongelmallisen menneisyyden huomioon ottaen, sillä voi olla myös kipuja jossain. Mutta suurin osa ongelmista johtuu kyllä sen luonteesta. Yalewan suvussa on hienoja ja menestyneitä ratsuja. Siitä voisi siis sukunsa puolesta tulla hyvä siitostamma, mutta näissä menestyneissä sukulaisissa on myös sitä samaa taaksepäin pyrkimystä.

Blanchettin hampaat vaihtuvat ja se protestoi heti, jos ohjasote tuntuu hampaissa. Yksi hampaiden vaihtumisen merkki on yskintä. Uudet hampaat tulevat poskionteloista läpi. Suussa liikkuva kuolain ärsyttää hampaita ratsastuksessa, jase heijastuu poskionteloihin, joten hevonen yskähtelee. Blanchette on muutenkin haastava ratsastaa. Se ei välttämättä kulje kovin suoraan eikä sitä vauhtia mitä pitäisi. Eräänä päivänä jo valmiiksi kiukkuinen Blanchette ärsyyntyi kentällä juoksentelevalle kanalle ja syöksähti sitä kohti, jotta sai sen lähtemään pois. Se saattaa myös jäädä jumittamaan matkan varrelle tai kiihdytellä menemään ja sitten protestoida ohjia pään viskelyllä. Ja se pää ei pysy muutenkaan alhaalla kovin helposti. Tähän on olemassa harjoitus, joka on itseasiassa tullut Warwick McLeanin kautta Australiaan Kyra Kyrklundilta! Ajatella, että piti tulla tänne asti oppimaan jotain suomalaiselta ratsastajalta! :)

Kyran harjoitus menee jotakuinkin seuraavasti (käynnissä ja ravissa):

1. Mene keskelle kenttää, ettet ajaudu kulmaan pyörimään.
2. Tuo sisäkäsi reiden taakse. Sisäohja saa olla aika pitkä ja ulko-ohja saa olla melko löysä, alussa jopa ihan vapaa. Hevosen pää kääntyy reilusti sisään ja ympyrä pienenee.
3. Pidä ote siinä, kunnes pää laskeutuu alemmas.
4. Heti kun pää laskeutuu alemmas, palauta käsi oikealle paikalleen ja ratsasta suoraan eteenpäin.
5. Toista heti kun pää nousee ylemmäs.
6. Tavoitteena on, että hevonen lopulta kulkee suoraan eteenpäin pää ryntäiden korkeudella ja venyttää eteen-alas. Mitä paremmin harjoitus on hallussa, sitä pienempi ohjasote riittää.

Kävin koirien kanssa kuvailemassa tiluksia. Kamerastani loppui akku kesken matkan, mutta samalla meni myös aurinko pilveen, joten kuvista olisi tullut kuitenkin ankeita. Kaivoin varapatterit esiin. Silloin tajusin, että kotoa mukaani ottama paketti ei sisältänytkään uusia vaan käytettyjä pattereita! Pitikin raahata ne takaisin tänne.. Ostin sen paketin edellisellä Australian matkallani. Lähdin siis metsästämään uusia pattereita ja kokeilemaan autoa, joka minulla on käytössäni täällä. Ajoin ensin Bindan pikkuruiseen kauppaan. En löytänyt etsimääni, joten hursitin Crookwelliin. En edes yrittänyt taiteilla autoa pääkadun parkkiruutuun (vinoparkki johon pitää peruuttaa) vaan ajoin vanhalle tutulle ”kotikadulle” ja kävelin kauppaan. Crookwell on paljon suurempi paikka kuin muistinkaan! Kiertelin kaupassa tovin ennen kuin löysin patterihyllyn. Haluamani pattereita oli jäljellä enää juuri se määrä mitä minä tarvitsin kameraani. En siis saanut ostettua samalla varapattereita, mutta näiden pitäisi kyllä kestää aika kauan. Kauppaa kierrellessäni ohitin keksihyllyn useaan kertaan menestyksekkäästi, sitten sorruin ja ostin paketin Tim Tameja ihan vain testatakseni, ovatko ne todella niin hyviä kuin muistin. Olivathan ne edelleen ihan syötävän hyviä. Vasemmalla kaistalla ajamiseen tottui tällä kertaa hämmästyttävän nopeasti. Siloin kun ei istu autossa pitää oikein miettiä millä puolen tietä täällä ajetaan ja millä puolella tietä Suomessa. Mutta selkärangasta tulee kyllä edelleen oikean puoleinen liikenne. Crookwellin tiellä tehdään tietöitä ja hetken aikaa piti ajaa oikealla puolen tietä. Unohduin ajatuksiini ja ihmettelin, miksi minun kaistallani on auto pysähdyksissä liikennevaloissa nokka minuun päin. Hupsis! Olinkin väärällä puolen tietä! Oli tullut aika siirtyä siirtyä takaisin vasemmalle kaistalle.

Täällä syntyy vasikoita sekä keväällä, että syksyllä. Osa on nyt kantavana sonnista, joka myytiin, koska sen vasikat vaihtelivat 30kg:sta jopa 54kg:n! Isoiden vasikoiden synnyttäminen on luonnollisesti välillä ongelmallista. Minä jään kolmeksi päiväksi yksin, kun Rod ja Helena lähtevät ”lehmäkonferenssiin”. Minun pitää pitää silmällä vasikoivia ja osata tunnistaa ongelmallinen vasikointi, jotta osaan soittaa Crookwellin eläinlääkärin apuun. Seurasimme tänään ikkunasta kuinka kolme lehmää vasikoi laitumella keskellä päivää (vasikoivat yleensä illalla tai aamulla). Vetoakin lyötiin siitä kenen lehmä vasikoi ensin, ja ehtiikö vasikka ylös ennen kuin toinen syntyy.

Lehmillä on merkillistä kyllä enemmän synnytysvaikeuksia kuin hevosilla. Ja joskus lehmä ei tajua vastasyntynyttä vasikkaansa lapsekseen ja potkii ja hyljeksii sitä. Sellaiseen on yllättävä ratkaisu. Otetaan pala jälkeisiä, oman, toisen lehmän tai vaikka koiran! Ihan mikä vaan käy! Laitetaan se vasikan päälle. Lehmä syö sen ja.. Abrakadabra! Hormonit hyrrää oikein ja lehmä on aivan ihastuksissaan, kun löytää viimein lapsosensa. Täällä oli kerran lehmä, joka hyljeksi vasikkaansa kaksi viikkoa. Se teljettiin pakkopilttuuseen pari kertaa päivässä, jotta vasikka sai juoda. Sitten he saivat jostain palan jälkeisiä ja kaikki päättyi onnellisesti.

Lehmät perustavat lastentarhoja joissa yksi lehmä katsoo vasikoiden perään, kun muut laiduntavat tai käyvät juomassa. Aina ei kuitenkaan kaikkia viedä tarhaan. Lehmä voi myös ”parkkeerata” vasikkansa jonnekin turvaan. Eräs lehmä oli tehnyt niin, kun kävimme tarkastuskierroksella. Se oli itse menossa juomaan ja piti meitä tarkasti silmällä, kun kävimme tarkistamassa vasikan. Jotkut hömelöt saattavat kuitenkin unohtaa mihin lapsensa jättivät. Eräskin juoksi hädissään ympäri laidunta ja kävi ammumassa toisten vasikoille ennen kuin viimein löysi omansa juuri sieltä minne oli sen jättänytkin.

samaan aikaan toisella ovella..

Pihamaalle lukitut..

Patch oppi avaamaan mutahuoneen oven, joten nyt koirat lukitaan päiväksi sisäpihalle. Patch ei ole yhtään tyytyväinen ja nostaa välillä ihan hirveän metakan. Voi sitä itkua ja huutoa, kuulostaa aivan siltä kuin se tekisi kuolemaa! Samanlaisen metakan piti ihan pienenä, kun tippui lampeen eikä osannut uida.

Kengityspäivä koitti viimein. Kengittäjä oli jo viikon myöhässä sairastumisen vuoksi. Onneksi hänellä oli isä (eläkkeellä oleva kengittäjä) mukana auttamassa, sillä tehtävää oli paljon. Isä hoiti pelkät vuolut ja poika kengitti. Suuri osa hevosista (koko maassa) kulkee ilman kenkiä, täälläkin kengitetään vain ongelmallisimmat. Kaviokuumeriskisellä Bubballa on kengät kaikissa kavioissa. Brolgalla pidetään etujalat kenkien avulla oikeassa asennossa, koska muuten sen kävelytyyli kuluttaa kaviot väärin ja sen jalat kipeytyvät. Ziggyllä on etukengät pukinkavion takia.

Kengittäjän tyyli on hieman omalaatuinen mitä tulee kengän muokkaukseen. Hän muotoilee kengän kavioon sopivaksi eräänlaisen... ööh.. prässin (?) avulla. Tämä mahdollistaa sen, että hän pitää jalan ylhäällä koko kengän muokkkauksen ajan! Hän sovittaa kenkää, vääntää sitä sopivampaan muotoon ja sovittaa taas. Hän käy takomassa kenkää alasimella vain, jos se on muotoilun jäljiltä vino, muuten hän naulaa sen suoraan kiinni. Tämä säästää aikaa melkoisesti.

Ziggy on viisi vuotias arabiristeytys. Se on todella mukava hevonen. Ainoa ongelma on sen pukinkavio. Pukinkavion synnystä on kuulemma uusi teoria. Käsitin tämän niin, että joku amerikkalainen tutkija oli röntgenkuvannut pukinkavioisia varsoja. Varsalla murtuu kylkiluu synnytyksessä ja se luonnollisesti varoo murtumia. Siten se oppii väärän tavan liikkua ja väärä jalka-asento ja pukinkavio muodostuu. (Meille taidettiin opettaa, että se johtuu liian kireistä jänteistä.) Ziggystä näkee selvästi kuinka sen pukinkavion puoleinen lapa on paljon toista pienempi. Sen satulaa onkin muokattu niin, että laihemman lavan puolella on enemmän toppausta. Eräs amerikkalainen kengittäjä on kehittänyt uuden teorian pukinkavion kengittämiseen. Ziggyllä kokeillaan nyt tätä uutta kengitystä. Kavio kasvaa muita nopeammin, koska se on muita pienempi ja se yrittää tasoittaa eroa nopeammalla kasvulla. Tässä uudessa kokeilussa kavion ja kengän väliin laitettiin nahkapohjallinen. Näin saatiin etupolvet samalle tasolle. Pohjallinen on nahkaa, jotta se ei joustaisi niin paljon kuin kumipohjallinen. (? Kyllähän nahkakin joustaa!) Tavoitteena on, että muutaman kengityksen jälkeen kavion solujen kasvuvauhti alkaa hidastua ja tasoittuu muiden kanssa samalle tasolle. Mutta eikö sama lopputulos olisi saatu vuolemalla sitä kaviota vähemmän? Minä en kyllä oikein ymmärrä tätä, mutta ehkä se tässä vielä selviää. Odotetaan ja katsotaan mitä tapahtuu.

Tilly sai kiinni jäniksen eräänä aamuna. Patch yritti ryöstää sen itselleen, mutta Tilly piti pintansa ja raahasi sekä jänistä että koiraa, kunnes Patchin ote irtosi. Sitten se meni ja hautasi jäniksen kentälle estepalikan viereen.

Perjantaisella Golf Club illallisella tapasin Suomessa käyneen pariskunnan. Heillä oli ensin suomalainen tyttö vaihdossa ja sen jälkeen he olivat tehneet vastavierailun Suomeen. Uutisissa oli viikolla puhetta Bond Baby- kilpailusta, jossa Bonds vaatemerkki etsi edustajia kolmessa ikäluokassa. 65 000 osallistujan joukosta raati valitsi yhdeksi voittajaksi Ckrrokwellilaisen vauvan. Ylpeät vanhemmat olivat ottaneet taaperon mukaansa Clubille, joten pääsin näkemään tämän pienen ”julkkiksen” ihan livenä.