Rotanmyrkkyä ja viiden ruokalajin illallinen (3.6. - 10.6.)

Kun veimme viime perjantaina lauman lehmiä ja vasikoita talvilaitumelle, kävimme samalla Goulburnissa kaupassa etsimässä minulle ruisleipää. Helena oli iloinen, kun vihdoin keksin mitä haluan syödä ja metsästi kanssani ruisleipää useammastakin liikkeestä. Löysimme vain hollantilaista ruisleipää. Koostumukseltaan se muistuttaa yhteen liimattua, siivutettua siemenkourallista. Sitä on kahta lajia. Se jossa on enemmän ruista maistuu melassissa uitetulta perunalimpulta. Tai mahdollisesti perunalimpulta, jonka päälle on sivelty ohuelti mämmiä... Toinen muistuttaa lähinnä vain perunalimppua ja on siten syötävämpää. Sitä taisin syödä viimeksikin.Täällä myydään myös suomalaista näkkileipää ja hapankorppua, söin niitä viime kerralla jouluna. Mutta emme löytäneet niitä mistään, vaikka viimeksi ostin niitä kaupungin sijaan pienen kyläpahasen kaupasta. Täytynee tyytyä englantilaiseen näkkileipään.

Commodorissa oli taas rengas tyhjä aamulla, kun olimme lähdössä kahdella autolla Crookwelliin. Avolava oli menossa huoltoon ja katsastukseen. Siltä varalta, että siihen menisi useampi päivä, se jätettiin huoltomolle ja minä ajoin poliiseja uhmaten Crookwelliin, jotta Rod pääsisi takaisin. Täällä oloni aikana jokaiinen sen renkaista on ollut tyhjä vähintään kerran! Ainaiseen renkaan täytöön suivautuneena rod päätti ostaa samalla reissulla Commodoriin uudet renkaat. Renkaat vaihdettiin ja kaikki tuntui olevan kunnossa, kunnes paria päivää myöhemmin Helena oli lähdössä sillä tunnin pitoon. Yksi renkaista oli taas tyhjä! Vararengas alle ja uusi rengas kyytiin. Helena vei renkaan liikkeeseen ja vaati selitystä. Paljastui että renkaan venttiilin mutteri renkaan sisäpuolella oli jäänyt löysälle. (Yllätys! Kaikki Öppikseen tutustuneet muistavat varmaan, miten luotettavia aussimekaanikot voivat olla...)

Olen oppinut jotain! Osaan vihdoin istua laukassa. En ole laukassa juurikaan keskittynyt istuntaani, vaan hevoseen. Mutta käynnissä ja ravisssa olen urakalla käännellyt ja väännellyt jalkoja oikeaan asentoon, ehkä se alkaa mennä perille ja vaikuttaa laukasssakin. Eräänä päivänä tiedostin aivan yllättäen, missä jalkani ovat. Sen sijaan että ne osoittaisivat kohti hevosen korvia hännän sijaan ja jalustimet heiluisivat vapaana kuten yleensä, jalkani olivatkin yllättäen tukevasti jalustimissa ja kantapäät venyivät taakse ja alas. Vihdoinkin edistystä! Ei sillä, että istunta olisi vielä lähelläkään täydellistä, mutta laukassa irtoilevat jalustimet ovat olleet ongelmani jo vuosia! :)

Keskiviikko aamuna olin juuri valmistautumassa nousemaan ratsaille, kun Rod tuli pyytämään apua koirien kanssa. Ne olivat molemmat syöneet rotanmyrkkyä joten lähdimme viemään niitä Crookwelliin eläinlääkäriin. Rod oli heitellyt rotanmyrkkyä työkaluvajansa hyllyjen päälle. Yksi niistä olikin tippunut hyllyn toiselle puolen. Pian pihalta kuului Patchin räksytys ja Rod meni tarkistamaan mikä nyt oli hätänä. Rodin huomaamatta Tilly rodulleen luonteenomaisesti oli noutanut heitetyn myrkkypalan. Yleensä se ei olisi siihen koskenutkaan, saati sitten syönyt. Mutta koska Patch halusi sen, Tilly söi myrkyn. Ja koska Tilly söi sitä, Patchin oli ihan pakko pihistää siitä osa itselleen. Joten ne molemmat päätyivät syömään myrkkyä! Pakkasimme koirat auton takapenkille. Ne olivat retkestä niin haltioissaan, ettei Patch edes yrittänyt tunkeutua etupenkille ja kuskin syliin kuten tavallisesti. Molemmat tuijottivat haltioissaan takaikkunoista ulos. Eläinlääkärissä ne saivat ensin morfiinipiikin, joka sai ne oksentamaan. Koirien iloinen matka muuttui pian hyvin surkeaksi... Kun yökkäily laimeni, molemmat saivat piikin e-vitamiinia ja joutuivat lisäksi vielä pillerikuurille. Paluumatkalla eivät maisemat enää kiinnostaneet. Tilly makasi surkeana takapenkillä ja Patch yritti kaivautua etupenkkien alle piiloon katalalta maailmalta.

Päivällä huoneeseeni ilmestyi pieni lämmitin. Olin ilmeisesti vaikuttanut hieman viluiselta taas. :D Sain myös pienen lämpömittarin. Tähän mennessä huoneessani on ollut 14-17 astetta lämmintä, kun lämmitin ei ole päällä. Ei siis mikään ihme, jos sormia täytyy välillä lämmitellä hellan edessä.

Opetin Patchille suomea. Se on nokkela pikkukaveri ja pian se jo istuikin, kun sille sanoi: ”Istu”. Helena innostui ja käski molempia koiria istumaan suomeksi. Tillykin totteli, vaikka en ollut harjoitellut sitä sen kanssa yhtään. Riittää, että äänensävy on oikea. ;) Patch istuu vaikka sille sanoisi suomeksi kissa!

Patch on kehittänyt oman aamurutiininsa. Kun ilmestyn aamulla mutahuoneeseen pukemaan ulkovaatteita päälleni, koirat tulevat tervehtimään. Tilly jää yleensä kerjäämään rapsutuksia, mutta Patch vain moikkaa ja kipittää sitten syömään. Koirilla on iso vadillinen kuivaruokaa aina tarjolla. Patch syö kiireesti muutaman murusen, ja käy sitten tarkistamassa kuinka pukeutuminen sujuu. Sitten se ryntää syömään taas hieman ja palaa tarkistamaan tilanteen. Tätä jatkuu, kunnes olen valmis ja koirat loikkivat edelläni ovesta ulos.

Golf Clubilla kyseltiin, miten ratsastus sujuu. Vastasin, että kuulemma rampautan ne kaikki. (Helena vitsaili aiemmin jotain sen suuntaista.) Rod kiirehti korjaamaan etten sentään rampauta kaikkia hevosia, vaan vain puolet niistä!

Joku toinen puolestaan kyseli eikö minua ruokita tarpeeksi, kutistun kuulemma pian olemattomiin. Toiset yhtyivät päivittelyyn kertomalla, että olin kaksimetrinen viikinki saapuessani! Ilmeisesti ruisleivän puute kutistaa..

Punastelin tapani mukaan ja eräs mies luuli, että olin palanut auringossa. ”Ei kyllä tuo on Marjon luonnollinen väri.”

Eräänä iltana kuivattelin suihkun jälkeen hiuksiani hellan edessä lattialla kirjaa lukien. Helena tuli sisään ja katsoi vähän pitkään. Tuumaili sitten mitä ihmiset sanoisivat tästä tuhkimomaisesta kohtauksesta...

Mutta ainakin laitumien maalaustyöni tulokset alkavat näkyä! Olen maalaillut laitumia vihreiksi ruohonkorsi kerrallaan. Aloitin melko pian tuloni jälkeen ja nyt niiden viherrys näkyy jo sisään asti. ;)

Viikonloppuna kävi vieraita ja Helena väsäsi ”viiden ruokalajin” illallisen. Kyllähän niitä tietysti olikin viisi, jos oikein tarkkaan laskee kaikki naposteltavatkin erikseen. ;)

Osa vieraista oli kurssilaisia jotka viipyivät koko pitkän viikonlopun.

Ratsastin Ziggyllä kouluradan videolle. H aikoi käyttää sitä myyntivideona. Mutta tuskin käyttää, jos se näytti yhtään niin huonolta kuin tuntui. Ziggy otti kierroksia vieraista hevosista. Lopulta minä päätin olla välittämättä miltä se näytti ja sen sijaan tein ylimääräisiä pysähdyksiä ja yritin saada Ziggyn keskittymään. Estehyppelöt sujuivatkin sitten jo paremmin.

Täydennyspläjäykset

Olen kerännyt yhteen pieniä tietoiskuja ja tarinoita. Alunperin aioin liittää ne muun blogitekstin joukkoon. Mutta ne eivät oikein istuneet niihin, tai tekstit olivat jo muutenkin liian pitkiä. Joten seuraavaksi aioin julkaista ne jonain hiljaisena viikkona. Mutta koska kirjoittamiseni laahaa joka tapauksessa koko ajan useamman viikon verran jälkijunassa, ja voin helposti julkaista kerralla kahden viikon verran asiaa, jos mitään ei tapahdu. Päätin pläjäyttää ne ilmoille nyt, ennen kuin niitä kertyy ihan älyttömästi.

------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------

Kovinkaan moni täällä ei asu farmillaan, vaan käy siellä ikäänkuin työpaikalla. Monen farmin omistaja asuu Sydneyssä ja palkkaa tilanhoitajan tekemään työt. Yksi tilanhoitaja pitää usein huolta useammasta farmista. Aamuisin voi kuulla tieltä koiran haukuntaa, kun Crookwellin farmarit ajavat farmeilleen töihin. Avolava-autojen lavoilla matkustavat koirat haukkuvat aamuisin innoissaan. Paluumatka on yleensä hiljainen, koska koirat ovat juosseet itsensä uuvuksiin päivän aikana.

Koululaisilla on vapaata, jos lämpömittarin elohopea kipuaa +40 asteeseen. Ja jos sataa lunta aamulla, ei tarvitse kouluun lähteä. Jos tulee lunta koulupäivän aikana, kaikki passitetaan kotiin. Paikalliset lapset varmasti pitävät lumesta erityisen paljon!

Syynä lumisadepäivien kouluvapaisiin ovat tiet. Lumisateella tiet suljetaan turvallisuussyistä. Täällä ei ole auroja eikä talvirenkaita tunneta. Edes lumiketjuja ei taida olla juuri kellään. Lumisilla teillä ei siis pysty ajamaan kuin nelivedolla, jos silläkään. Siispä on turvallisempaa vain sulkea tiet ja odottaa lumen sulamista. Siihen ei yleensä menekään muutamaa tuntia kauempaa. Hyvin harvoin lumi pysyy maassa seuraavaan päivään.

Tuulisena päivänä kuulee erikoista musiikkia, kun tuuli soittelee karja-aitauksen aitalankoja.

Robotti-imureita löytyy talosta kaksin kappalein. Ne ovat hauskoja härveleitä, mutta hirveän meluisia, eivätkä ne ole kovin tehokkaita. Pyörivät missä sattuu ja huristelevat liasta iloisesti ohi. Ja kaikki johdot ja tuolit pitää nostaa tieltä pois. Kun ne ovat mielestään saaneet valmista aikaan, ne palaavat vihellellen lataukseen. Iloisista laitteista puheenollen pitää joku kerta äänittää tuota pesukonetta. Se lurittelee oikein tyytyväisen pienen sävelmän, kun on saanut pyykin puhtaaksi. Helena vertasi näitä osuvasti iloisiin koneisiin kirjasarjassa Linnunradan käsikirja liftareille.

Maastoestekentältä löytyy myös Helsinki-este. Uudet maastoesteet saavat nimensä sen paikkakunnan mukaan missä este on ensimmäisen kerran osana kilpailurataa. Kaikkia estetyylejä ei kuitenkaan ole nimetty paikkojen mukaan, vaan ne voivat myös kuvailla estettä. Tai sitten nimessä voi olla kuvaileva osuus paikkakunnan lisäksi.

Kanat ovat hauskoja ja nokkelia otuksia. Niillä on jopa oma kasvohoitola! Yksi kanoista seisoo multakokkareella muita korkeammalla ja puhdistaa toisten poskia varovasti nokkimalla.

Lehmän maha toimii kompostin lailla ja tarvitsee jotain urean osasta toimiakseen. Siksi niille on tarjolla melassiin sekoitettua ureaa nuoltavaksi. Melassin makeus peittää urean kitkeryyden.

Tiedättekö miksi rasvan väitetään olevan pahaksi terveydelle? Koska margariinitehtailijat halusivat saada ihmiset ostamaan voin sijasta margariinia. He suostuttelivat tutkijat ja lääkärit sanomaan, että rasva on terveydelle pahaksi. Joten ihmiset vaihtoivat aamiaseksi paistetut munat ja pekonin aamiaismuroihin. Muroissa on paljon sokeria, joka itse asiassa muuttuu elimistössä rasvaksi. Ja niin kansat lihoivat. Arvatkaapa mitä isäntäväki syö aamuisin? ;)

Meteorologit eivät aina osaa ennustaa tulevaa säätä täälläkään. Ennustavat ehkäpä täällä jopa huonommin kuin siellä. Muutama vuosi takaperin täällä oli paljon pahempi kuivuus kuin nyt. Kuukausiin ei tullut kuin muutama pisara ja maatiloilla oltiin hätää kärsimässä. Meteorologien ennustuksista huolimatta sadetta ei tullut. Mutta kun muurahaiset ryhtyivät remontoimaan, alkoivat farmarit tähyillä taivaalle ja toden totta: sadepilviä alkoi vihdoin kerääntyä! Nämä muurahaiset asuvat maan alla. Sateen uhatessa ne korottavat pesäkolon suuaukon hiekkavalleja, ettei vesi tulvi sisään. Mitä enemmän on vettä tulossa, sitä korkeammat vallitukset.

Toinen merkillisen tarkasti ennustava laji elää meressä. Muurahaisten lisäksi kuulin tositarinan ravuista. Tarinan mukaan merestä nousi eräänä päivänä sadoittain rapuja. Ne kiipesivät rannan puihin ja asettuivat puihin niin, että joka puun alimmat ravut olivat keskenään samalla korkeudella, vaikka puut olivatkin rinteessä. Päivää tai paria myöhemmin rantaan iski tsunami. Ja ravut olivat asettuneet tarkalleen tsunamiaallon ulottumattomiin!

Maastopalot kuuluvat Australian vuodenkiertoon. Jotkut kasvit jopa tarvitsevat maastopalon kuumuutta, savua tai tuhkaa lisääntyäkseen. Siispä asumattomilla/harvaanasutuilla seuduilla maastopalot saavat roihuta rauhassa. Usein ne kuitenkin karkaavat käsistä ja uhkaavat asutusalueita. Kerran isäntäväki piti tarkkaan silmällä lähistön isoa maastopaloa. Se kulki asutuksesta poispäin ja kaikki vaikutti olevan hyvin. Sitten kaikki linnut katosivat ja tuli aivan hiljaista. Seuraavana päivänä tuuli vaihtoi suuntaa ja maastopalo kääntyi kohti asutusta. Mistä linnut tiesivät, että tuuli kääntyy?

Seuraava tarina saattaa hyvinkin olla vain urbaanilegenda, mutta tässä maassa kaikki on mahdollista. ;)

Pariskunta erosi. Nainen halusi talon, mutta mies ei halunnut luopua siitä. Nainen pakkasi tavaransa mutta ennen lähtöään, hän kätki kilon katkarapuja verhotankojen sisään. Luonnollisesti, jonkun ajan kuluttua katkaravut alkoivat haista. Mies etsi hajun lähdettä turhaan. Paikalle kutsuttiin myös ammattilaisia, mutta mitään ei löytynyt. Mies pisti talon myyntiin, mutta kukaan katsomaan tulleista ei sitä halunnut. Nainen katsoi tilaisuutensa koittaneen ja tarjoutui ostamaan talon. Mies vaati häntä allekirjoittamaan sopimuksen ostaa talo siinä kunnossa kuin se oli, sitä näkemättä (tai siis haistamatta). Sopimus tehtiin. Ja pian nainen kateli vierestä kuinka miehen muuttoautoon kannettiin kaikki talon tavarat, aivan kaikki, mukaan lukien verhotangot!

Poliisiongelmistani isäntäväki muisti erään toisen poliisin puhallusratsian. Heillä oli ollut vieraita USA:sta joiden kanssa he olivat matkalla joihinkin pippaloihin. Toinen USAlaisista oli ratissa, kun nuori vastavalmistuneen oloinen poliisi pysäytti heidät ja teetti puhalluskokeen. Se oli vieraille jotain aivan uutta ja ihmeellistä. Olette varmaan nähneet TV:stä kuinka USAlainen poliisi käskee kuljettajaa kävelemään viivaa pitkin ja koskettamaan nenäänsä yms. todella hölmöä? Vieraat olivat tottuneet vain sellaiseen raittiustestiin, sillä he tulivat osavaltiosta, jossa puhallustestit ovat lainvastaisia!

Kuski oli hyvin tohkeissaan ja vastaili poliisille hyvin virallisen oloisesti: ”Yes, sir!” ja kyseli tyhmiä puhallukseen liittyen. Ja kaikki tämä hyvin leveällä aksentilla. Nuori poliisi ei ollut varma miten suhtautua ja epäili että hänestä tehdään pilaa. (Takapenkin hekottajat eivät varmaan auttaneet asiaa...) ”No, sir!” Lopulta poliisi ymmärsi, että kuski oli aivan tosissaan ja lopulta hän päätyi jopa poseeraamaan puhalluslaitteen kanssa vieraiden kameralle.

Poliisin kuulusteltavana (27.5. - 2.6.)

Kun toiset olivat tarkistamassa talvilaitumen lauman vointia, minä päätin lähteä ajelulle. Kävin ensin Bindan postilla kääntymässä ja suuntasin sitten Crookwelliin ostoksille. Pian Bindasta lähdettyäni, taustapeiliin ilmestyi auto. Se roikkui välillä ärsyttävän lähellä, eikä ohittanut vaikka ajoin 100 alueella 80 – 90 km/h. Ohitettuani Cadforin portin, vilkaisin taustapeiliin uudestaan ja siellä vilkkui poliisin valot! Ensimmäinen ajatus mikä tuli mieleen oli: ”Apua! Olenko oikealla puolen tietä?!” Sitä seurasi: ”Voinko mä pysähtyä tässä?” Kun sireeni ulvahti, päätin että on ehkä parasta pysähtyä vaikka olinkin mutkaisessa mäessä.

Tiukkailmeinen poliisisetä teetätti puhallustestin ja kysyi ennenkuin testi oli valmis, olenko juonut tänään. En ollut, en edes teetä. En edes Helenan marihuana- teetä. (Siitä nimestä poliisi olisi varmasti pillastunut, joten onneksi se ei tullut silloin mieleeni. Rod ja Helena juovat mustaa teetä, minä juon sitruunalla maustettua vihreää teetä ja Helena nimittää sitä marihuana- teeksi.) Kun se osoittautui todeksi, poliisi halusi nähdä ajokorttini. Hän tarkasteli sitä tuimana ja kysyi:

- Onko tämä ainoa ajokorttisi?
- On.
- Kuka omistaa auton?
- Pomoni.
-Mihin osoitteeseen auto on rekisteröity.
- Ööh.. Se on se tila tässä ihan naapurissa. Cadfor. (Paljon osoittelua ja kuikuilua.)
- Missä sinä asut?
- Siellä samassa paikassa.
- Mitä teet siellä?
-Ratsastan hevosia.
-Sinähän ajoit Bindan läpi? Mihin olet menossa?
-Crookwelliin ostoksille. (Mitä se sulle kuuluu!? Ei kai aina ole pakko olla kotimatkalla?)
Poliisi palasi autoonsa tarkistamaan ajokorttiani. En hermostunut vaikka hän viipyi ikuisuuden, sillä edellisen vuoden perusteella tiesin, että se kelpaa. Vaikkei siinä luekaan, että se on kansainvälinen ajokortti.

Kuulustelu jatkui. Nyt hän halusi tietää viisumistani. Kuinka pitkään se on voimassa, koska tulin maahan jne. Ikävä kyllä minulla ei ollut kopiota viisumista mukanani, mutta kaivoin passini esiin ja ojensin sen hänelle.

- Tulit siis maahan 24.3.2011?! (Kuvittelinko vain, vai oliko hän tästä löydöstä hyvillään?)
- Ei, ei! Siellä on toinenkin leima jossain! (Kuinka hän löysikin ensimmäisenä sen kaikista kauimmas leimatun leiman, jota kukaan muu ei meinaa löytää vaikka etsii?)
Poliisi palasi takaisin autoonsa ja viipyi tällä kertaa vieläkin kauemmin. Kun hän vihdoin viimein päästi vastahakoisesti minut jatkamaan matkaani, olin istunut tien poskessa jo puoli tuntia!

Palautin passin ja ajokortin laukkuuni, enkä siten huomannut kuinka Rod ja Helena ajoivat ohitseni. He olivat katsoneet lähinnä erikoista poliisiautoa, sitten Helena oli hämmästynyt: "Hetkinen! Oliko se meidän auto? Oliko se Marjo?!"
Commodor ei ollut pihassa, joten Helena lähti katsomaan olenko vielä tien vieressä. Hän epäili, että auto oli hajonnut ja poliisi oli pysähtynyt auttamaan. Mutta minä en ollut siellä enää.

Ajaessaan aamulla Goulburniin Rod ja Helena olivat naureskellen pohtineet kuinka Crookwellissa ja sen ympäristössä tulisi päivällä olemaan vilisemällä Goulburnin poliiseja pitämässä ratsioita. Crookwelliin rakennetaan tuulivoimala puistoa ja aikaisin aamulla Goulburnin ja Crookwellin välisellä tiellä kuljetetaan valtavia tuulimyllyn osia. Niitä saattamassa on useita poliisiautoja, koska osat ovat niin valtavia, että kaikkien muiden täytyy ajaa pois tieltä. Kun osat ovat perillä, poliisien täytyy vielä keksiä tekemistä loppupäiväksi, joten he pitävät ratsioita.

Minua kuulustellut poliisi teki varmasti haun rekisterikilvestä ja pysäytti minut ehkä, koska ajoin auton kodin ohi ja aikuisen miehen (se on Rodin nimissä) sijasta kuski olikin pieni. Siis mahdollisesti ilman korttia ajava alaikäinen tai ilman P- kilpeä ajava nuori. Auto voisi olla myös varastettu. Tai vauhdista päätellen kuski voisi mahdollisesti olla humalassa.

Kun mikään niistä ei tärpännyt, hän epäili ajokorttini laillisuutta. Ja seuraavaksi hän toivoi napanneensa laittomasti maassa oleskelevan, tai viisumin vastaisesti työskentelevän. (Edeltäjäni ranskalaistyttö olisi ollut pulassa tämän poliisin kanssa. Kun hän haki viisumiinsa jatkoa, hänelle sanottiin ettei hän ole koskaan edes saapunut maahan!)

Rod ei kuulemma olisi istunut tyynesti puolta tuntia autossaan, vaan olisi käynyt kysymässä mikä on ongelmana. Minullakin se kävi kerran mielessä, mutta sitten muistin kuinka USAn poliisit TV:ssä siihen suhtautuvat kaivamalla aseen esiin ja päätin istua visusti autossani. Kun ei näistä ausseista ikinä tiedä, mitä ne tekevät...

Kengittäjä kävi vuolemassa taas osan ja otti pois kengät Brolgalta ja Bubbalta. Nyt enää Ziggyllä on edes etukengät. Ziggyn pukinkavio oli kasvanut vähemmän, mutta se ei ole hevosista ainoa. On vaikea sanoa, vaikuttaako uusi kengitys, vaiko kuivuus. Kuivuuden takia monen muunkin hevosen kaviot ovat nyt kasvaneet hitaammin.

Talvilaitumelle vietiin lauma lehmiä ja vasikoita sekä sonni. Minua ei tarvittu karjanajossa, sillä lauma jäi taas samalle laitumelle mihin ne purettiin. Mutta lähdin mukaan katsomaan miltä siellä näyttää nyt. Laitumet eivät ole enää yhtä vihreät kuin viimeksi siellä käydessäni, mutta heinää on yhä paljon syötäväksi. Bongasin emut ja villisiat, joita en nähnyt viimeksi.

Ziggyn ongelmaksi on nyt diagnosoitu huonot jarrut. Se pysähtyy todella nihkeästi, peruuttaa vielä nihkeämmin ja kiskoo aina välillä ohjista suu ammollaan. Ja vieraassa paikassa stressin alaisena kaikki vielä korostuu. Tässä on ehkä hyvä mainita, että turpahihnat ovat mahdollisimman löysällä, jotta niistä ei tule painetta josta ne eivät pois päästä eroon oikealla käytöksellä. Turpahihna on kuitenkin pakollinen kisoissa, muuten niitä ei olisi näillä ollenkaan.

Nyt olen siis aloittanut Ziggyn jarruremontin. Olen tehnyt sillä lukemattomia pysähdyksiä kaikista askellajeista sekä peruutuksia ja siirtymisiä. Sekä käännöksiä, sillä jarrut ja ratti kuuluvat yhteen (= ohjat). Kun jarrut alkoivat pelittää paremmin, liikkeelle lähdöt vuorostaan hidastuivat. Siispä teen myös paljon väistöjä, koska kaasu ja... ööh... takaosan ratti (?!) kuuluvat yhteen (= pohkeet). Eli kauheasti kaikkea! Tähän liittyy todella erikoista matematiikkaa, jota minä en ymmärrä ollenkaan. Luotan vain siihen, että se toimii. Viisi onnistunutta toistoa = 90%, 100% onnistuminen vaatisi 500 toistoa, joten tyydymme 90%. Eli kun viisi hyvää toistoa tulee täyteen, siirryn johonkin toiseen harjoitukseen ennenkuin harjoitus leviää käsiin.

Lisäavuksi virittelin Ziggylle Thiedemanohjat. Ne vievät puolet paineesta pois käsistäni, joten Ziggy ei pääse niin helposti horjuttamaan tasapainoani vaan kiskoo lähinnä itseään vastaan. Heti kun Ziggy myötää, apuohja myötää takaisin, paljon nopeammin kuin minä pystyisin myötäämään.

Kisat (20.5. - 26.5.)

Ziggyn sunnuntaisten ongelmien syyksi paljastui uusi heinä, joka on todella energiapitoista. Ziggy oli saanut viikon verran 60% liikaa energiaa joka päivä! Se ei pelleillyt kotona yhtään, vaan vain varastoi kaiken sen energiamäärän kunnes se sunnuntaina sitten räjähti. Siispä se siirrettiin nyt mahdollisimman huonolle heinälle (näille syötetään siis vain heinää) ja treenattiin paljon kentällä ja maastossa kävimme laukkaamassa isointa mäkeä ylös useampaan kertaan.

Hammaslääkäri tuli raspaamaan melkein kaikkien hevosten hampaat. Blanchettin pään viskely ongelmien syyksi paljastui todella terävät hampaat. Raukan posket olivat jopa ihan haavoilla! Sen hampaat oli raspattu viimeksi vuosi sitten breikkerillä (hän raspauttaa kaikkien hampaat, etteivät ne vaikuta koulutukseen). Sen jälkeen sillä oli kuitenkin vaihtunut iso osa hampaista ja uudet hampaat olivat kuluneet epätasaisesti, kun vastakappale puuttui.

Willie vanhus yllätti olemalla rauhallisesta ulkokuorestaan huolimatta todella hankala potilas. Se ja Bubba piti rauhoittaa, että niiden hampaisiin pääsi käsiksi. Onneksi Rod saa yhä rauhoittaa omia eläimiään, sillä tämä hammaslääkäri ei ole eläinlääkäri. Jos hevonen paljastuu hankalaksi, pitää hänen tulle toiste uudestaan ja paikalle pitää silloin kutsua myös eläinlääkäri rauhoittamaan hevonen. Hankalan kuuloista touhua.

Willie onkin ollut melkoinen veijari. Sen suurin hankaluus ratsastettaessa oli, että jos sitä ei huvittanut tehdä jotain, se istui! Ja kun hevonen istahtaa kesken kaiken alas, on ratsastajan melkeinpä mahdotonta pysyä selässä. Lisäksi se oppi avaamaan portit ja salvat. Edellisessä paikassa kaikista ovista ja porteista piti tehdä ”Willie-varmat”, koska muuten se vapautti itsensä lisäksi myös kaikki kaverinsa. Eräänä yönä se oli opiskellut solmujen avaamista ja vapauttanut koko lauman, ei kerran, vaan kolmasti! Lopulta sen karsinassa oli salpa, joka piti avata kahdesta kohtaa yhtä aikaa. Siitäkin se pääsi jyvälle, mutta ei saanut ovea auki, koska ei onnistunut opettamaan naapuriaan apuriksi.

Tiistai-iltana kana nro 10 katosi. Se ei tullut muiden mukana iltapalalle, enkä löytänyt sitä mistään. Edes pimeän laskeutuessa siitä ei näkynyt vilahdustakaan, joten luovutin ja päästin koirat ulos. Oletimme, että kettu oli sen vienyt ja ettei sitä enää nähtäisi.

Seuraavana aamuna touhusin yksin tallissa, kun koirat tulla touhottivat tallin pihaan. Tilly kantoi kanaa! Patch intoili Tillyn ympärillä ja Tilly näytti siltä kuin aikoisi ravistaa kanaa innoissaan, kun ryntäsin koirien luo ja nappasin kanan itselleni. Se oli yhä hengissä, vaikkakin järkyttynyt. Poskessa oli tuore haava ja toinen silmä oli kiinni, mutta muuten se vaikutti olevan kunnossa. Ainakin jalat ja siivet toimivat yhä. Hieman epäröiden suljin sen kanakoppiin koirita turvaan. Kävin sitä usein katsomassa, koska pelkäsin miten muut siihen suhtautuvat. Ensin ne antoivatkin sen kyyhöttää rauhassa, mutta sitten yksi heittäytyi agressiiviseksi ja hyökkäsi raukan kimppuun sen sokealta puolelta! Ehätin ajoissa apuun ja eristin sen muista väliovella. Pesissä oli jo iso kasa munia, joten päästin muut ulos. Illalla kana nro 10 suljettiin yksin tyhjään koirien häkkiin, sillä tuore veri saa muut nokkimaan kaverinsa jopa hengiltä. Se oli jo hieman pirteämpi ja oli onnistunut kipuamaan orrelle torkkumaan. Raukalla oli ollut rankka yö, missä ikinä se sitten olikin harhaillut. Parin päivän kuluttua, sen molemmat silmät olivat taas auki ja posken haava oli parantunut, joten se päästettiin taas muiden joukkoon.

Pystytin talliin korjauspajan. Helenalta löytyi käsikäyttöinen kenkien ompeluun tarkoitettu ompelukone, jonka paininjalkaa pystyy kääntämään niin että sillä voi ommella joka suuntaan. Kätevä peli vaikkakaan ei ihan ongelmaton loimien korjauksessa, kun kaikki kankaat liikkuvat väkisinkin eri tahtiin, vaikka kuinka yritän liimata niitä kasaan. Riimujen yms. korjauksessa se kuitenkin on aivan loistava! Tällainen pitää minunkin saada. :)

Pajani

Perjantaina oli niin paljon arpaonnea lihan kanssa, että Helena lahjoitti siitä osan pois, koska ensi viikolla pakastimessa pitää olla tilaa puolikkaalle oman tilan härälle. Eräs Golf Clubin vakioasiakkaista toi näytille letitetyt suitset. Hänen isänsä oli väkertänyt ne sota-aikana sairaalassa maatessaan. Aivan uskomattoman hienot suitset! Voitte olla aivan varmat, että minäkin väkerrän sellaiset, kunhan keksin miten kummassa langan päät oli piilotettu..

Sunnuntaina lähdimme taas Balneyhin kisoihin Ziggyn kanssa. Kisapaikalla Ziggy oli minua rauhallisemmalla mielellä ja lähtiessään juoksuttamaan sitä, Helena vakuutteli että se tulee menemään hyvin. Valmistautuessani kuulin kuitenkin pahaenteisen äänen: ravuri juoksi kisapaikan viereisellä radalla. Silloin tiesin, että peli on menetetty. Ziggy pelkää ravureita yli kaiken! En ollut yhtään yllättynyt, kun Helena toi hikisen ja steppailevan Ziggyn takaisin autolle satuloitavaksi. Se oli lopulta eräällä tavalla jopa pahempi kuin viikko sitten. Silloin se steppasi ja koikkelehti ympäriinsä, mutta nyt se vain juoksi ja juoksi niin eteen kuin taaksekin päin... Se jopa peruutti päin puuta kerran! Siirsimme lähtöaikaa, jotta se saisi aikaa rauhoittua. Lopulta ratsastin kouluradoista vain sen helpomman (Prep B). Tai ainakin yritin.. Ziggy ei mennyt metriäkään suoraan ja lisäsi parit laukkapätkät rataan, jossa sitä ei kuuluisi olla ollenkaan. Saimme vaivoin raavittua kasaan 43.42%. Helena lähti pitämään tuntia lähistölle ja me jäimme kisapaikalle hengailemaan. Ziggy rauhottui ja rentoutui lopulta. Minä luin kirjaa ja jaoin evääni sen kanssa. Kun Helena palasi, satuloimme Ziggyn uudestaan. Se oli ensin ihan rento, mutta kun palasimme autiolle kisapaikalle, Ziggy ei suostunut menemään lähellekään paikkaa, jossa ravurit sen säikäyttivät vaan juoksi taas takaperin ja vilkuili kauhuissaan ympärilleen ravureita etsien. Mitään muuta se ei pelkää. Se on mm. pelannut hevosjalkapalloa jumppapallolla. Joku toinen hevonen olisi juossut palloa karkuun nähdessään sen ensimmäisen kerran, mutta Ziggy otti sen hampaisiinsa ja juoksi sitä heilutellen! (Voin vain kuvitella miten muut pelaajat siihen suhtautuivat :D ) Ziggy myös jahtaa autoja, mopoja ja ruohonleikkureita! Mutta ravureita ja valjakkoja se ei kestä.

Kisaleiri

Harjoituskisat (13.5.- 19.5.)

Ziggyllä on paha tapa irvistellä yleisölle ratsastettuna. Jotta se irvistelisi tuomareille vähemmän sunnuntaina, veimme sen maanantaina Crookwelliin hammaslääkäriin. Samalla testasimme taas kuljetuksessa menestyksekkäästi kolmiulotteista sidontaa. Ziggyn hampaat olivat raspauksen tarpeessa, mutta muuten kunnossa. Kyllä niitä kelpaa väläytellä tuomareille sunnuntaina.

Muistatteko tytöt Ypäjän heinäkuormat ja niiden purkamisen? Tänne tuli 25t heinäkuorma, 600kg /paali... onneksi minun ei tarvinnut purkaa kuormaa. Rod teki sen traktorilla. Homma näytti kyllä välillä melko vaaralliselta, kun traktorivanhus heilahteli ja keinahteli ja yritti pysyä pystyssä kun paalit pyrkivät kallistamaan sen pois tasapainosta. Naapurilla olisi ollut hommaan paremmin soveltuva traktori, mutta se oli hajonnut muutamaa päivää aiemmin.

Kävin maastoilemassa Ziggyn kanssa ja matkalla löysimme Patchin. Se oli lähtenyt halkopuiden hakumatkalle mukaan hieman aiemmin ja kadonnut. Se kuvitteli löytäneensä meidät ja tuli kauhealla tohinalla Ziggyn seuraksi. Kotimatkalla se vainusi jäniksen tierumpuna toimivasta putkesta. Putki oli kuitenkin sille hieman liian pieni. Jänis kyyhötti visusti tarkalleen putken puolessa välissä ja Patch haukkui sitä vuorotellen kummastakin päästä. Minä yritin hätistää jänöä liikkeelle kiviä nakkelemalla (julmaa, tiedän ;) ), mutta se ei liikahtanutkaan. Ehkä koska en millään saanut niitä kiviätähdättyä putkeen, vaan osuin aina reunaan niin että ne kimpoilivat minne sattui. Ziggyä koko touhu kyllästytti, joten lopulta kipusin tien penkalta takaisin satulaan ja jatkoin matkaa. Yritin houkutella Patchin seuraamaan mukana, mutta eihän se tietenkään malttanut. Mäen toisella puolen luovutin ja käännyin hakemaan sen, vaikka se merkitsisi koirarääpäleen kantamista. Ja juuri silloin se pinkoi mäen takaa esiin, aina yhtä iloinen virne naamallaan.

Vielä yksi virnistelijä paljastui keppostelijaksi tällä viikolla. Kun kengät lähtevät liikenteeseen ja pohjalliset kiskotaan ulos, ei syy olekaan aina Patchin. Helena oli Sydneyssä pitämässä tunteja pari päivää ja Tilly kantoi hänen kenkänsä sänkyynsä protestiksi ja imeskeli pohjallisia tyytyväisenä. Tilly myös välillä ”siivoaa” sänkynsä. Se kiskoo peiton ulos ja ravistelee sitä raivoisasti, kunnes koko huone on kauhean kaaoksen vallassa. Patch nukkuu yleensä Tillyn vieressä, vaikka sillä on omakin sänky. Patch säilyttää sängyssään keräilemiään aarteita. Sieltä voi löytää kenkien lisäksi mm. myös leluja, oksia, kavion palasia ja kiviä...

Yelowasta kiinnostunut ostajaehdokas soitti ja lupasi tulla sitä katsomaan seuraavana päivänä, mutta katosi sitten tyystin. Ziggyn ostajaehdokas ilmestyi kyllä kisapaikalle sitä katsomaan, mutta hetken sitä katsottuaan, päätti ettei halua sitä. Se ei ollut kyllä mikään yllätys, kun ottaa huomioon miten ziggy käyttäytyi..

Kävimme siis Murrumbatemanissa harjoitus kisoissa Zigggyn kanssa. Tarkoituksena oli ostajaehdokkaalle esiintymisen lisäksi hypätä esterata tai pari ja puksutella pari koulurataa. No kaikki ei ihan mennyt suunnitelmien mukaan... oikeastaan mikään ei mennyt! Kun kävelin ensimmäistä esterataa läpi, Helena juoksutti Ziggyä lähistöllä. Se hermoili vähän, joten nousin sen selkään vähän sivumpana ja sainkin sen rauhoittumaan siellä. Mutta kun palasimme estepaikalle, Ziggyn takana joku rymisti puomin alas ja Ziggy pimahti. Siitä kuoriutui esiin oikea rodeoponi! Emme lopulta hypänneet edes yhtään lämmittelyestettä, vaan yritin saada sen takaisin ruotuun. Monen minuutin tappelun jälkeen sain sen edes vähän kuulolle ja siirryimme koulukenttien läheisyyteen. Ratsastin sillä pari tuntia ennenkuin se rauhoittui sen verran, että pääsin kipuamaan alas selästä. Jo käynnissä pysyminen oli sille mahdottoman vaikeaa, saati sitten seisominen! Se sai hengähtää yardeissa hetken ennen kouluratojen ratsastusta. Kun kipusin uudestaan selkään, se oli aluksi suht rauhallinen, vaikkakaan ei rento. Mutta juuri ennen ensimmäistä koulurataa (Prep B) se sekosi taas ja loikki ympäriinsä. Se rata ei sujunut ihan niin kuin piti ja saimme kasaan vain 51,05%. Toinen rata (Prelim 1B) meni jo muuten paremmin, mutta en saanut sitä pysymään käynnissä ja luovutin kesken liikkeen. Muista osista tuli kuitenkin niin hyvin pisteitä, että käynnin ykkösistä huolimatta saimme raavittua kasaan 50,4%. Prelim radan tuomari piti Ziggystä kovasti ja kehui sitä loppukommenteissaan kovasti. Se onkin ihana hevonen ja lahjakas ja taitava ja kaikkea! Ainakin kotioloissa.

Poolokisat (5.5. - 12.5.)

Lähdin sunnuntaina erään vanhemman herrasmiehen kanssa ”treffeille”, ja jätin toiset pohtimaan miten saada naapurin hullu härkä pois hevosten laitumelta. Australiaa kiertäessämme olimme ystäväni kanssa muutaman viikon töissä Grantin tilalla karjanajossa. Silloin tutustuimme hieman myös Crookwelliin, sillä Grantilla ja Hannalla on pari taloa myös siellä. Yövyimme viikolla Alpseilla ja viikonloppuna Crookwellissa. Ajoimme silloin myös tämän paikan ohitse ja muistan lukeneeni portin mainoksen ja miettineeni millainen paikka tämä on. Yllätyin suuresti, kun tajusin että olen palaamassa tutulle alueelle tänä vuonna. Se teki yksin matkaan lähdöstäkin paljon helpompaa.

Kävimme matkalla poolokisoihin ruokkimassa Alpsien koirat ja hevoset. Kaikki tutut naamat olivat siellä edelleen. Myös jo reilusti yli 20 vuotias Cadbury-poni jolla minä ratsastin lehmiä jahdatessani, oli vielä hyväkuntoisen näköinen. Vietimme päivän pienen Millamolongin rennoissa poolokisoissa. Viime reissulla emme käyneet poolokisoissa, joten kokemus oli ihan uusi. Poolossa kaksi neljän hengen joukkuetta yrittää lyödä mailoilla pallon ratsailta maaliin. Ottelu on jaettu 4-6 chukkaan. Yksi Chukka kestää seitsemän minuuttia ja niiden välissä on neljän minuutin tauko, jonka aikana pelaajat käyvät vaihtamassa hevosen. Jokaisella pelaajalla on 3-6 ponia, hoitaja satuloi ja lämmittelee ponit valmiiksi. Grant on nuorena pelannut pooloa ahkerasti ja tunsi monet pelaajista, joten kiersimme myös ”tallialueella” (eli hepparekkojen lomassa) tervehtimässä tuttuja. Yhdeltä tallilta oli mukana ruotsalainen hevosenhoitaja.

Leirien aikaan heräsin aamulla kavionkopseeseen talon lähellä. Kuitenkin kaikki hevoset olivat tallessa, joten ääni jäi mysteeriksi. Eräänä aamuna kuulin sen taas. Kun kuuntelin sitä hetken, ja sitten tajusin mistä se tuli. Ei se ollutkaan kavioiden kopsetta hiekkatiellä, vaan sisäpihan suihkulähteestä vettä latkiva Tilly!

Edellisellä Australian matkallani näin vompatin vain eläinpuistossa, jos ei tien varren kuolleita lasketa. Nyt olen nähnyt jo useammankin vompatin iltalenkeilemässä, viikottaisilla pingis ja golf klubi matkoillamme Crookwelliin. Ne eivät juuri katsele ympärilleen vaan lyllertävät eteenpäin omaan tahtiinsa muusta maailmasta välittämättä. Ne ovat aivan tien värisiä ja iltahämärässä niitä on todella vaikea nähdä. Kertaakaan ei olla vielä kuitenkaan osuttu, kuski on onnistunut väistämään lyllertäjän viime hetkellä. Vompattiin törmäystä voi verrata tiilikasaan törmäämiseen, se ei pääty hyvin ellet istu rekassa. Vompatit asuvat usein kettujen hylkäämissä koloissa ja voivat saada kapi-tartunnan. Kapi sokeuttaa ne lopulta ja raukat päätyvät entistä herkemmin harhailemaan keskelle tietä.

Molemmilla B-tammoilla on ongelmia suun tai jalkojen kanssa, joten keskityn toistaiseksi Ziggyllä kisaamiseen. Se tarkoittaa sitä, että Ziggyn kuljetusongelmaan oli saatava ratkaisu. Se on syystä tai toisesta hypännyt jo pari kertaa kuljetuskopissa etupuomin yli ja päätynyt puoliksi varustekaapin päälle seisomaan. Se ei ole turvallisin mahdollinen tapa matkustaa. Kerran se jopa mursi näin toisen silmäkuopistaan. Sillä vuoti sen jälkeen pitkään verta sieraimesta ja sen päässä oli kuhmu melkein vuoden verran.

Sidoimme sen kokeeksi kiinni kolmesta suunnasta: 1. normaalisti riimusta kopin etuosaan, ettei pääse peruuttamaan, 2. riimusta sivuikkunan kautta ulos kopin kylkeen, ettei pääse ettenpäin ja 3. kaulapannasta etupuomiin, ettei pääse ylöspäin. Sitten teimme testilenkin tilalla. Minä ajoin perässä Brumbylla. Lähestyin aina välillä koppia mahdollisimman äänekkäästi kaasutellen, koska hyppelykohtauksien aiheuttajaksi epäiltiin liian lähelle tunkeneita autoja. Ziggy ei ollut moksiskaan, joten kävimme sen kanssa vielä Bindassa pubikierroksella. Pari kertaa se taisi hieman kokeilla rajojaan ja nojata kaulapantaan, mutta muuten se matkusti ongelmitta.

Ratsastaessa on aina välillä hyvä testata oman istunnan suoruutta käynnissä. Hevosen annetaan vaeltaa ilman ohjausta jalustimilla seisten kentän keskellä. Mitä herkempi hevonen, sitä helpommin ja jyrkemmin se kääntyy sen mukaan kummassa jalustimessa on enemmän painoa. Tätä kannattaa testata molemmissa päädyissä ja kumpaankin suuntaan, sillä portin ja muiden hevosten vetovoima voi vaikuttaa myös.

Tiesittekö, että myös harjoitusravissa kevennetään? Harjoitusravilla tarkoitan nyt siis ravissa istumista. (Miksi sitä kutsutaan harjoitusraviksi? Eikö sille tosiaan ole muuta ilmausta suomeksi? Englanniksi se on paljon kuvaavammin sitting trot eli istuva ravi.) Harjoitusravissa keventämisessä on sama idea kuin kevyessäkin ravissa. Kun ratsastajan lantio nousee edestä ylös, se tekee hevosen selälle tilaa liikkua. Harjoitusravissa ei siis pelkästään istuta. Jos yrität istumalla istua istuinluiden päällä niin, että ne kaivautuvat satulaan, hevosen ravi kärsii, koska tökit myös hevosta istuinluillasi. Samasta syystä rungottomilla ja ilman satulaa ratsastus ei ole pitemmän päälle hyväksi hevosen selälle, koska silloin sen selän ja sinun istuinluidesi välissä on vieläkin vähemmän kuin satulan kanssa ja istuinluut painuvat ikävästi selkälihaksiin. Ja kyllä, hevonen tuntee istuinluusi satulan läpi eihän se muuten voi mukailla pieniäkin istunnalla annettuja apuja. :) Mutta takaisin harjoitusravissa keventämiseen. Joka askeleella pitäisi siis puristaa lisää lihaa istuinluiden ja satulan väliin, eli käyttää pakaralihaksia vatsalihasten lisäksi. Kokeile vaikka siinä tuolilla istuessasi. Kaikki te sohvalla ja sängyllä löhöilijät, saatte kyllä ensin etsiä jotain kovempaa alustaa allenne, ei sitä noin pehmeällä alustalla tunne! Samalla voit testata myös, löytyykö niitä vatsalihaksia. Pystytkö nostamaan jalkasi irti lattiasta tuolilla istuen? Eikä saa nojata taakse! Jos ei se onnistu, tunnustele sormin housunvyötärön yläpuolelta sivusauman luota ja yski. Liikkuuko siellä jokin? Sitä kutsutaan vatsalihakseksi, keksi sille tekemistä! ;P

Viho viimeinenkin vasikka syntyi vihdoin monta viikkoa muita jäljessä. Helena jo epäili ettei lehmä olekaan kantavana ja teetätti Rodilla sille raskaustestin. Vajaa viikko sen jälkeen, kun Rod oli silitellyt vasikan päätä pikkuinen hieho putkahti maailmaan. Yli puolet tämän syksyn vasikoista ja kaikki muut minun täällä olo aikanani syntyneet vasikat ovat olleet sonneja.

Muistatteko mitä kerroin talon puhelimista? Yhdellä niistä voi soittaa ilmaiseksi myös ulkomaille. Suomi ei kuulu ilmaisten maiden listaan, mutta aika halpojen maiden joukkoon kuitenkin. Päätin testata erään blogin lukijan tarkkaavaisuutta ja pirautin kotiin. Onnistuin yllättämään, joten ei siellä ainakaan ole vielä ihan ulkoa näitä juttuja opiskeltu. ;) Hyvää äitienpäivää muillekin vielä näin jälkikäteen.