Täydennyspläjäykset

Olen kerännyt yhteen pieniä tietoiskuja ja tarinoita. Alunperin aioin liittää ne muun blogitekstin joukkoon. Mutta ne eivät oikein istuneet niihin, tai tekstit olivat jo muutenkin liian pitkiä. Joten seuraavaksi aioin julkaista ne jonain hiljaisena viikkona. Mutta koska kirjoittamiseni laahaa joka tapauksessa koko ajan useamman viikon verran jälkijunassa, ja voin helposti julkaista kerralla kahden viikon verran asiaa, jos mitään ei tapahdu. Päätin pläjäyttää ne ilmoille nyt, ennen kuin niitä kertyy ihan älyttömästi.

------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------

Kovinkaan moni täällä ei asu farmillaan, vaan käy siellä ikäänkuin työpaikalla. Monen farmin omistaja asuu Sydneyssä ja palkkaa tilanhoitajan tekemään työt. Yksi tilanhoitaja pitää usein huolta useammasta farmista. Aamuisin voi kuulla tieltä koiran haukuntaa, kun Crookwellin farmarit ajavat farmeilleen töihin. Avolava-autojen lavoilla matkustavat koirat haukkuvat aamuisin innoissaan. Paluumatka on yleensä hiljainen, koska koirat ovat juosseet itsensä uuvuksiin päivän aikana.

Koululaisilla on vapaata, jos lämpömittarin elohopea kipuaa +40 asteeseen. Ja jos sataa lunta aamulla, ei tarvitse kouluun lähteä. Jos tulee lunta koulupäivän aikana, kaikki passitetaan kotiin. Paikalliset lapset varmasti pitävät lumesta erityisen paljon!

Syynä lumisadepäivien kouluvapaisiin ovat tiet. Lumisateella tiet suljetaan turvallisuussyistä. Täällä ei ole auroja eikä talvirenkaita tunneta. Edes lumiketjuja ei taida olla juuri kellään. Lumisilla teillä ei siis pysty ajamaan kuin nelivedolla, jos silläkään. Siispä on turvallisempaa vain sulkea tiet ja odottaa lumen sulamista. Siihen ei yleensä menekään muutamaa tuntia kauempaa. Hyvin harvoin lumi pysyy maassa seuraavaan päivään.

Tuulisena päivänä kuulee erikoista musiikkia, kun tuuli soittelee karja-aitauksen aitalankoja.

Robotti-imureita löytyy talosta kaksin kappalein. Ne ovat hauskoja härveleitä, mutta hirveän meluisia, eivätkä ne ole kovin tehokkaita. Pyörivät missä sattuu ja huristelevat liasta iloisesti ohi. Ja kaikki johdot ja tuolit pitää nostaa tieltä pois. Kun ne ovat mielestään saaneet valmista aikaan, ne palaavat vihellellen lataukseen. Iloisista laitteista puheenollen pitää joku kerta äänittää tuota pesukonetta. Se lurittelee oikein tyytyväisen pienen sävelmän, kun on saanut pyykin puhtaaksi. Helena vertasi näitä osuvasti iloisiin koneisiin kirjasarjassa Linnunradan käsikirja liftareille.

Maastoestekentältä löytyy myös Helsinki-este. Uudet maastoesteet saavat nimensä sen paikkakunnan mukaan missä este on ensimmäisen kerran osana kilpailurataa. Kaikkia estetyylejä ei kuitenkaan ole nimetty paikkojen mukaan, vaan ne voivat myös kuvailla estettä. Tai sitten nimessä voi olla kuvaileva osuus paikkakunnan lisäksi.

Kanat ovat hauskoja ja nokkelia otuksia. Niillä on jopa oma kasvohoitola! Yksi kanoista seisoo multakokkareella muita korkeammalla ja puhdistaa toisten poskia varovasti nokkimalla.

Lehmän maha toimii kompostin lailla ja tarvitsee jotain urean osasta toimiakseen. Siksi niille on tarjolla melassiin sekoitettua ureaa nuoltavaksi. Melassin makeus peittää urean kitkeryyden.

Tiedättekö miksi rasvan väitetään olevan pahaksi terveydelle? Koska margariinitehtailijat halusivat saada ihmiset ostamaan voin sijasta margariinia. He suostuttelivat tutkijat ja lääkärit sanomaan, että rasva on terveydelle pahaksi. Joten ihmiset vaihtoivat aamiaseksi paistetut munat ja pekonin aamiaismuroihin. Muroissa on paljon sokeria, joka itse asiassa muuttuu elimistössä rasvaksi. Ja niin kansat lihoivat. Arvatkaapa mitä isäntäväki syö aamuisin? ;)

Meteorologit eivät aina osaa ennustaa tulevaa säätä täälläkään. Ennustavat ehkäpä täällä jopa huonommin kuin siellä. Muutama vuosi takaperin täällä oli paljon pahempi kuivuus kuin nyt. Kuukausiin ei tullut kuin muutama pisara ja maatiloilla oltiin hätää kärsimässä. Meteorologien ennustuksista huolimatta sadetta ei tullut. Mutta kun muurahaiset ryhtyivät remontoimaan, alkoivat farmarit tähyillä taivaalle ja toden totta: sadepilviä alkoi vihdoin kerääntyä! Nämä muurahaiset asuvat maan alla. Sateen uhatessa ne korottavat pesäkolon suuaukon hiekkavalleja, ettei vesi tulvi sisään. Mitä enemmän on vettä tulossa, sitä korkeammat vallitukset.

Toinen merkillisen tarkasti ennustava laji elää meressä. Muurahaisten lisäksi kuulin tositarinan ravuista. Tarinan mukaan merestä nousi eräänä päivänä sadoittain rapuja. Ne kiipesivät rannan puihin ja asettuivat puihin niin, että joka puun alimmat ravut olivat keskenään samalla korkeudella, vaikka puut olivatkin rinteessä. Päivää tai paria myöhemmin rantaan iski tsunami. Ja ravut olivat asettuneet tarkalleen tsunamiaallon ulottumattomiin!

Maastopalot kuuluvat Australian vuodenkiertoon. Jotkut kasvit jopa tarvitsevat maastopalon kuumuutta, savua tai tuhkaa lisääntyäkseen. Siispä asumattomilla/harvaanasutuilla seuduilla maastopalot saavat roihuta rauhassa. Usein ne kuitenkin karkaavat käsistä ja uhkaavat asutusalueita. Kerran isäntäväki piti tarkkaan silmällä lähistön isoa maastopaloa. Se kulki asutuksesta poispäin ja kaikki vaikutti olevan hyvin. Sitten kaikki linnut katosivat ja tuli aivan hiljaista. Seuraavana päivänä tuuli vaihtoi suuntaa ja maastopalo kääntyi kohti asutusta. Mistä linnut tiesivät, että tuuli kääntyy?

Seuraava tarina saattaa hyvinkin olla vain urbaanilegenda, mutta tässä maassa kaikki on mahdollista. ;)

Pariskunta erosi. Nainen halusi talon, mutta mies ei halunnut luopua siitä. Nainen pakkasi tavaransa mutta ennen lähtöään, hän kätki kilon katkarapuja verhotankojen sisään. Luonnollisesti, jonkun ajan kuluttua katkaravut alkoivat haista. Mies etsi hajun lähdettä turhaan. Paikalle kutsuttiin myös ammattilaisia, mutta mitään ei löytynyt. Mies pisti talon myyntiin, mutta kukaan katsomaan tulleista ei sitä halunnut. Nainen katsoi tilaisuutensa koittaneen ja tarjoutui ostamaan talon. Mies vaati häntä allekirjoittamaan sopimuksen ostaa talo siinä kunnossa kuin se oli, sitä näkemättä (tai siis haistamatta). Sopimus tehtiin. Ja pian nainen kateli vierestä kuinka miehen muuttoautoon kannettiin kaikki talon tavarat, aivan kaikki, mukaan lukien verhotangot!

Poliisiongelmistani isäntäväki muisti erään toisen poliisin puhallusratsian. Heillä oli ollut vieraita USA:sta joiden kanssa he olivat matkalla joihinkin pippaloihin. Toinen USAlaisista oli ratissa, kun nuori vastavalmistuneen oloinen poliisi pysäytti heidät ja teetti puhalluskokeen. Se oli vieraille jotain aivan uutta ja ihmeellistä. Olette varmaan nähneet TV:stä kuinka USAlainen poliisi käskee kuljettajaa kävelemään viivaa pitkin ja koskettamaan nenäänsä yms. todella hölmöä? Vieraat olivat tottuneet vain sellaiseen raittiustestiin, sillä he tulivat osavaltiosta, jossa puhallustestit ovat lainvastaisia!

Kuski oli hyvin tohkeissaan ja vastaili poliisille hyvin virallisen oloisesti: ”Yes, sir!” ja kyseli tyhmiä puhallukseen liittyen. Ja kaikki tämä hyvin leveällä aksentilla. Nuori poliisi ei ollut varma miten suhtautua ja epäili että hänestä tehdään pilaa. (Takapenkin hekottajat eivät varmaan auttaneet asiaa...) ”No, sir!” Lopulta poliisi ymmärsi, että kuski oli aivan tosissaan ja lopulta hän päätyi jopa poseeraamaan puhalluslaitteen kanssa vieraiden kameralle.