Olenkohan vielä
maininnut, että tänne on tullut kuusi uutta kanaa? Kanat
tutustuivat ensin tilaan koirahäkkiin eristettyinä. Aluksi ne
kyyhöttivät vain kaikki suojassa, mutta vähitellen ne alkoivat
tutkia ympäristöään. Kun ne vaikuttivat jo melko rohkeilta, ne
päästettiin muiden kanssa samaan häkkiin. Totuttelivat siellä
taas pari päivää yhä häkkiin lukittuina, kun muut ulkoilivat. Ja
sitten vihdoin nekin uskallettiin päästää ulos. Ne eivät osaa
vielä tulla kotiin kutsuttaessa yhtä hyvin kuin vanhat, mutta illan
hämärtäessä nekin löytävät tiensä takaisin nukkumaan. Vanhat
kanat kiusaavat uusia armotta. Nokkimisjärjestys on selkeä. Ensin
uudet kyyhöttivät orrella, kunnes muut lähtivät ulos ja tulivat
sitten tyytyväisinä syömään rauhassa. Yöksi ne kömpivät
munimiseen tarkoitettuun ”pesälaatikkoon”, kun vanhat
valloittavat orren.
Ratsastan
yhä Brolgaa laitumilla. Se ei aristele kentälläkään enää niin
paljon, mutta ei se ole vielä puhdaskaan. Toivottavasti tilanne
paranee ensi viikon kisoihin mennessä. Sateen jälkeen laitumilla
oli lätäköitä ja Brolga paljasti inhoavansa mutaa ja
aristelevansa vettä, joten treenasimme lätäköiden läpi
loiskuttelua. Brolga on usein hankala siirtymisissä ja pysähdyksissä
ja kiskoo välillä ihan tosissaan minut irti satulasta. Välillä se
on kuitenkin höyhenen kevyt, joten hioimme siirtymisiä ja
pysähdyksiä oikein urakalla.
Koster
ja Cruiser ovat hieman hankalia kiinniotettavia, joten olen nyt
treenannut paljon pelkästään sitä. Olen käynyt niiden laitumella
herkkuheinäsilppuämpärin kanssa. Aluksi tyydyin siihen, että ne
tulivat luokse, sitten aloin rapsutella niitä ja lopulta otin riimut
mukaan ja treenasin pojujen pyydystämistä. Nyt saan käydä
rapsutelemassa jo ilman herkkuämpäriäkin.
Ziggy
on vaikuttanut sairaslomaan kyllästyneeltä. Välillä se jopa
protestoi porttia kolistellen, kun haen tytöt sisään ja jätän
sen laitumelle. Aloin siis opettaa sille temppuja. Viime viikkoa
muistellen päätin yrittää opettaa sitä porkkanapalkkiolla
nostamaan pudonneen hanskan. Melko pian se jo tajusikin saavansa
porkkanaa aina hanskaa koskiessaan, mutta en millään keksi miten
saisin sen ymmärtämään ottamaan hanskan suuhunsa pelkän
ylähuulella hämmentämisen sijaan.
Perjantaina
kotiin palanneet lehmät palasivat juuri sopivasti, sillä
ensimmäinen vasikoi jo keskiviikkona! Tarkoittaako tämä nyt sitten
sitä, että kevät on alkanut? Kaikkien piti kyllä vasikoida vasta
avoimien ovien päivän jälkeen. Seuraavaksi yllättivät lampaat,
nekin alkoivat putkautella karitsoita ulos etuajassa.
Lampaat
haluttiin karja-aitauksiin, jotta karitsat olisivat turvassa ketuilta
ja jotta karitsointia olisi helpompi valvoa ja auttaa tarvittaessa. Siispä
Prinsessa pääsi taas hommiin ja minä sain leikkiä lammaspaimenta.
Seuraavaksi leikinkin sitten jo kätilön avustajaa, kun karitsa jäi
jumiin. Minä kaivoin pienempi kätisenä jalat esiin ja Rod sitoi
niihin paalinarun ja veti karitsan ulos.
Vihdoin
koitti avoimien ovien päivä. Sitä on suunniteltu jo kuukausia.
Joka vuosi näihin samoihin aikoihin alueen Murray Greyden
kasvattajat kutsuvat karjanostajat tiloilleen tutustumaan karjaansa
ja toivottavasti myös ostamaan. Tämä vuodenaika ei ole paras
mahdollinen sään kannalta. Usein on kylmää ja sateista. Eräänä
vuonna tuiskutti lunta niin ettei karjasta nähnyt kuin häivähdyksen
karja-aituksissa. Ikävä kyllä avoimet ovet organisoiva taho ei
suostu siirtämään tapahtumaa. Tämä vuosi ei onneksi ollut niin
paha, mutta sunnuntaille osui silti viikon kylmin päivä.
Cadforissa sää ei vaikuta ostajiin ihan niin pahasti kuin monessa
muussa paikassa, sillä tallissa on sitä varten rakennettu
konferenssi huone jonka saa mukavan lämpimäksi. Siellä uudet
asiakkaat saavat kuunnella kuuman kupposen ääressä kuinka vanhat
asiakkaat kehuvat ostamiaan sonneja. Helena kokkaa tarjolle kakkujen
lisäksi myös härkäpataa oman tilan eläimestä. Tänä vuonna he
pohtivat järjestävätkö tilaisuutta ollenkaan, kun vaikutti siltä
ettei heillä ole tarpeeksi sonneja myyntiin. Mutta hyvä että
järjestivät sillä neljä sonnia tuli myytyä. Yksi sonni olisi
mennyt kaupaksi useampaankin kertaan! Eräs ostaja tuli rekan kanssa
ja vei sonnin samantien mukanaan. Se sonni oli yksi nuoremmista joita
ei oltu vielä edes tatuoitu. Joten sille lykättiin tatuointi
korvaan ja se sullottiin samantien rekkaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti