keskiviikko 14. elokuuta 2013

Avoimet ovet (29.7. - 4.8.)

Olenkohan vielä maininnut, että tänne on tullut kuusi uutta kanaa? Kanat tutustuivat ensin tilaan koirahäkkiin eristettyinä. Aluksi ne kyyhöttivät vain kaikki suojassa, mutta vähitellen ne alkoivat tutkia ympäristöään. Kun ne vaikuttivat jo melko rohkeilta, ne päästettiin muiden kanssa samaan häkkiin. Totuttelivat siellä taas pari päivää yhä häkkiin lukittuina, kun muut ulkoilivat. Ja sitten vihdoin nekin uskallettiin päästää ulos. Ne eivät osaa vielä tulla kotiin kutsuttaessa yhtä hyvin kuin vanhat, mutta illan hämärtäessä nekin löytävät tiensä takaisin nukkumaan. Vanhat kanat kiusaavat uusia armotta. Nokkimisjärjestys on selkeä. Ensin uudet kyyhöttivät orrella, kunnes muut lähtivät ulos ja tulivat sitten tyytyväisinä syömään rauhassa. Yöksi ne kömpivät munimiseen tarkoitettuun ”pesälaatikkoon”, kun vanhat valloittavat orren.

Ratsastan yhä Brolgaa laitumilla. Se ei aristele kentälläkään enää niin paljon, mutta ei se ole vielä puhdaskaan. Toivottavasti tilanne paranee ensi viikon kisoihin mennessä. Sateen jälkeen laitumilla oli lätäköitä ja Brolga paljasti inhoavansa mutaa ja aristelevansa vettä, joten treenasimme lätäköiden läpi loiskuttelua. Brolga on usein hankala siirtymisissä ja pysähdyksissä ja kiskoo välillä ihan tosissaan minut irti satulasta. Välillä se on kuitenkin höyhenen kevyt, joten hioimme siirtymisiä ja pysähdyksiä oikein urakalla.

Koster ja Cruiser ovat hieman hankalia kiinniotettavia, joten olen nyt treenannut paljon pelkästään sitä. Olen käynyt niiden laitumella herkkuheinäsilppuämpärin kanssa. Aluksi tyydyin siihen, että ne tulivat luokse, sitten aloin rapsutella niitä ja lopulta otin riimut mukaan ja treenasin pojujen pyydystämistä. Nyt saan käydä rapsutelemassa jo ilman herkkuämpäriäkin.

Ziggy on vaikuttanut sairaslomaan kyllästyneeltä. Välillä se jopa protestoi porttia kolistellen, kun haen tytöt sisään ja jätän sen laitumelle. Aloin siis opettaa sille temppuja. Viime viikkoa muistellen päätin yrittää opettaa sitä porkkanapalkkiolla nostamaan pudonneen hanskan. Melko pian se jo tajusikin saavansa porkkanaa aina hanskaa koskiessaan, mutta en millään keksi miten saisin sen ymmärtämään ottamaan hanskan suuhunsa pelkän ylähuulella hämmentämisen sijaan.

Perjantaina kotiin palanneet lehmät palasivat juuri sopivasti, sillä ensimmäinen vasikoi jo keskiviikkona! Tarkoittaako tämä nyt sitten sitä, että kevät on alkanut? Kaikkien piti kyllä vasikoida vasta avoimien ovien päivän jälkeen. Seuraavaksi yllättivät lampaat, nekin alkoivat putkautella karitsoita ulos etuajassa.

Lampaat haluttiin karja-aitauksiin, jotta karitsat olisivat turvassa ketuilta ja jotta karitsointia olisi helpompi valvoa ja auttaa tarvittaessa. Siispä Prinsessa pääsi taas hommiin ja minä sain leikkiä lammaspaimenta. Seuraavaksi leikinkin sitten jo kätilön avustajaa, kun karitsa jäi jumiin. Minä kaivoin pienempi kätisenä jalat esiin ja Rod sitoi niihin paalinarun ja veti karitsan ulos.

Vihdoin koitti avoimien ovien päivä. Sitä on suunniteltu jo kuukausia. Joka vuosi näihin samoihin aikoihin alueen Murray Greyden kasvattajat kutsuvat karjanostajat tiloilleen tutustumaan karjaansa ja toivottavasti myös ostamaan. Tämä vuodenaika ei ole paras mahdollinen sään kannalta. Usein on kylmää ja sateista. Eräänä vuonna tuiskutti lunta niin ettei karjasta nähnyt kuin häivähdyksen karja-aituksissa. Ikävä kyllä avoimet ovet organisoiva taho ei suostu siirtämään tapahtumaa. Tämä vuosi ei onneksi ollut niin paha, mutta sunnuntaille osui silti viikon kylmin päivä. Cadforissa sää ei vaikuta ostajiin ihan niin pahasti kuin monessa muussa paikassa, sillä tallissa on sitä varten rakennettu konferenssi huone jonka saa mukavan lämpimäksi. Siellä uudet asiakkaat saavat kuunnella kuuman kupposen ääressä kuinka vanhat asiakkaat kehuvat ostamiaan sonneja. Helena kokkaa tarjolle kakkujen lisäksi myös härkäpataa oman tilan eläimestä. Tänä vuonna he pohtivat järjestävätkö tilaisuutta ollenkaan, kun vaikutti siltä ettei heillä ole tarpeeksi sonneja myyntiin. Mutta hyvä että järjestivät sillä neljä sonnia tuli myytyä. Yksi sonni olisi mennyt kaupaksi useampaankin kertaan! Eräs ostaja tuli rekan kanssa ja vei sonnin samantien mukanaan. Se sonni oli yksi nuoremmista joita ei oltu vielä edes tatuoitu. Joten sille lykättiin tatuointi korvaan ja se sullottiin samantien rekkaan.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti