Rotanmyrkkyä ja viiden ruokalajin illallinen (3.6. - 10.6.)

Kun veimme viime perjantaina lauman lehmiä ja vasikoita talvilaitumelle, kävimme samalla Goulburnissa kaupassa etsimässä minulle ruisleipää. Helena oli iloinen, kun vihdoin keksin mitä haluan syödä ja metsästi kanssani ruisleipää useammastakin liikkeestä. Löysimme vain hollantilaista ruisleipää. Koostumukseltaan se muistuttaa yhteen liimattua, siivutettua siemenkourallista. Sitä on kahta lajia. Se jossa on enemmän ruista maistuu melassissa uitetulta perunalimpulta. Tai mahdollisesti perunalimpulta, jonka päälle on sivelty ohuelti mämmiä... Toinen muistuttaa lähinnä vain perunalimppua ja on siten syötävämpää. Sitä taisin syödä viimeksikin.Täällä myydään myös suomalaista näkkileipää ja hapankorppua, söin niitä viime kerralla jouluna. Mutta emme löytäneet niitä mistään, vaikka viimeksi ostin niitä kaupungin sijaan pienen kyläpahasen kaupasta. Täytynee tyytyä englantilaiseen näkkileipään.

Commodorissa oli taas rengas tyhjä aamulla, kun olimme lähdössä kahdella autolla Crookwelliin. Avolava oli menossa huoltoon ja katsastukseen. Siltä varalta, että siihen menisi useampi päivä, se jätettiin huoltomolle ja minä ajoin poliiseja uhmaten Crookwelliin, jotta Rod pääsisi takaisin. Täällä oloni aikana jokaiinen sen renkaista on ollut tyhjä vähintään kerran! Ainaiseen renkaan täytöön suivautuneena rod päätti ostaa samalla reissulla Commodoriin uudet renkaat. Renkaat vaihdettiin ja kaikki tuntui olevan kunnossa, kunnes paria päivää myöhemmin Helena oli lähdössä sillä tunnin pitoon. Yksi renkaista oli taas tyhjä! Vararengas alle ja uusi rengas kyytiin. Helena vei renkaan liikkeeseen ja vaati selitystä. Paljastui että renkaan venttiilin mutteri renkaan sisäpuolella oli jäänyt löysälle. (Yllätys! Kaikki Öppikseen tutustuneet muistavat varmaan, miten luotettavia aussimekaanikot voivat olla...)

Olen oppinut jotain! Osaan vihdoin istua laukassa. En ole laukassa juurikaan keskittynyt istuntaani, vaan hevoseen. Mutta käynnissä ja ravisssa olen urakalla käännellyt ja väännellyt jalkoja oikeaan asentoon, ehkä se alkaa mennä perille ja vaikuttaa laukasssakin. Eräänä päivänä tiedostin aivan yllättäen, missä jalkani ovat. Sen sijaan että ne osoittaisivat kohti hevosen korvia hännän sijaan ja jalustimet heiluisivat vapaana kuten yleensä, jalkani olivatkin yllättäen tukevasti jalustimissa ja kantapäät venyivät taakse ja alas. Vihdoinkin edistystä! Ei sillä, että istunta olisi vielä lähelläkään täydellistä, mutta laukassa irtoilevat jalustimet ovat olleet ongelmani jo vuosia! :)

Keskiviikko aamuna olin juuri valmistautumassa nousemaan ratsaille, kun Rod tuli pyytämään apua koirien kanssa. Ne olivat molemmat syöneet rotanmyrkkyä joten lähdimme viemään niitä Crookwelliin eläinlääkäriin. Rod oli heitellyt rotanmyrkkyä työkaluvajansa hyllyjen päälle. Yksi niistä olikin tippunut hyllyn toiselle puolen. Pian pihalta kuului Patchin räksytys ja Rod meni tarkistamaan mikä nyt oli hätänä. Rodin huomaamatta Tilly rodulleen luonteenomaisesti oli noutanut heitetyn myrkkypalan. Yleensä se ei olisi siihen koskenutkaan, saati sitten syönyt. Mutta koska Patch halusi sen, Tilly söi myrkyn. Ja koska Tilly söi sitä, Patchin oli ihan pakko pihistää siitä osa itselleen. Joten ne molemmat päätyivät syömään myrkkyä! Pakkasimme koirat auton takapenkille. Ne olivat retkestä niin haltioissaan, ettei Patch edes yrittänyt tunkeutua etupenkille ja kuskin syliin kuten tavallisesti. Molemmat tuijottivat haltioissaan takaikkunoista ulos. Eläinlääkärissä ne saivat ensin morfiinipiikin, joka sai ne oksentamaan. Koirien iloinen matka muuttui pian hyvin surkeaksi... Kun yökkäily laimeni, molemmat saivat piikin e-vitamiinia ja joutuivat lisäksi vielä pillerikuurille. Paluumatkalla eivät maisemat enää kiinnostaneet. Tilly makasi surkeana takapenkillä ja Patch yritti kaivautua etupenkkien alle piiloon katalalta maailmalta.

Päivällä huoneeseeni ilmestyi pieni lämmitin. Olin ilmeisesti vaikuttanut hieman viluiselta taas. :D Sain myös pienen lämpömittarin. Tähän mennessä huoneessani on ollut 14-17 astetta lämmintä, kun lämmitin ei ole päällä. Ei siis mikään ihme, jos sormia täytyy välillä lämmitellä hellan edessä.

Opetin Patchille suomea. Se on nokkela pikkukaveri ja pian se jo istuikin, kun sille sanoi: ”Istu”. Helena innostui ja käski molempia koiria istumaan suomeksi. Tillykin totteli, vaikka en ollut harjoitellut sitä sen kanssa yhtään. Riittää, että äänensävy on oikea. ;) Patch istuu vaikka sille sanoisi suomeksi kissa!

Patch on kehittänyt oman aamurutiininsa. Kun ilmestyn aamulla mutahuoneeseen pukemaan ulkovaatteita päälleni, koirat tulevat tervehtimään. Tilly jää yleensä kerjäämään rapsutuksia, mutta Patch vain moikkaa ja kipittää sitten syömään. Koirilla on iso vadillinen kuivaruokaa aina tarjolla. Patch syö kiireesti muutaman murusen, ja käy sitten tarkistamassa kuinka pukeutuminen sujuu. Sitten se ryntää syömään taas hieman ja palaa tarkistamaan tilanteen. Tätä jatkuu, kunnes olen valmis ja koirat loikkivat edelläni ovesta ulos.

Golf Clubilla kyseltiin, miten ratsastus sujuu. Vastasin, että kuulemma rampautan ne kaikki. (Helena vitsaili aiemmin jotain sen suuntaista.) Rod kiirehti korjaamaan etten sentään rampauta kaikkia hevosia, vaan vain puolet niistä!

Joku toinen puolestaan kyseli eikö minua ruokita tarpeeksi, kutistun kuulemma pian olemattomiin. Toiset yhtyivät päivittelyyn kertomalla, että olin kaksimetrinen viikinki saapuessani! Ilmeisesti ruisleivän puute kutistaa..

Punastelin tapani mukaan ja eräs mies luuli, että olin palanut auringossa. ”Ei kyllä tuo on Marjon luonnollinen väri.”

Eräänä iltana kuivattelin suihkun jälkeen hiuksiani hellan edessä lattialla kirjaa lukien. Helena tuli sisään ja katsoi vähän pitkään. Tuumaili sitten mitä ihmiset sanoisivat tästä tuhkimomaisesta kohtauksesta...

Mutta ainakin laitumien maalaustyöni tulokset alkavat näkyä! Olen maalaillut laitumia vihreiksi ruohonkorsi kerrallaan. Aloitin melko pian tuloni jälkeen ja nyt niiden viherrys näkyy jo sisään asti. ;)

Viikonloppuna kävi vieraita ja Helena väsäsi ”viiden ruokalajin” illallisen. Kyllähän niitä tietysti olikin viisi, jos oikein tarkkaan laskee kaikki naposteltavatkin erikseen. ;)

Osa vieraista oli kurssilaisia jotka viipyivät koko pitkän viikonlopun.

Ratsastin Ziggyllä kouluradan videolle. H aikoi käyttää sitä myyntivideona. Mutta tuskin käyttää, jos se näytti yhtään niin huonolta kuin tuntui. Ziggy otti kierroksia vieraista hevosista. Lopulta minä päätin olla välittämättä miltä se näytti ja sen sijaan tein ylimääräisiä pysähdyksiä ja yritin saada Ziggyn keskittymään. Estehyppelöt sujuivatkin sitten jo paremmin.