Ratsastustunti koiranäyttelyssä (11.6. - 16.6.)

Blanchette palasi vihdoin vähitellen töihin. Brolga kehitteli kenkien poiston jälkeen kaviopaiseen eikä pystynyt edes kävelemään, joten se on edelleen poissa kuvioista.

Blanchettella on vakavia suoruus ongelmia. Se ei aluksi kävellyt metriäkään suoraan, vaan huojui puolelta toiselle ja vilkuili pää pilvissä joka suuntaan. Sen liikehdintä muistutti enemmän käärmeen luikertelua kuin hevosen askellusta. Raviin siirtymiset olivat todella vastahakoisia aluksi. Se luimi ja hidasti ja lähti sitten raviin päätään viskoen. Se on aina vähän hankala tauon jälkeen. Päivä päivältä se kuitenkin liikkuu paremmin ja suorempaan. Pään viskominenkin väheni ja loppui nyt kun hampaat eivät enää aiheuta ongelmia. Aloitettiin sen kanssa ihan alusta ratsastuksen perusteista. Varmistettiin että kaasu, jarru ja ohjaus toimii. Lisättiin väistöt ja ravi. Laukkaa yritetään taas kunhan kaikki muu sujuu hyvin. Yritän vahvistaa positiivisia kokemuksia ja lopetan aina heti, kun pyydetty asia alkaa vähänkään sujua. Hitaasti hyvä tulee.

Tiesittekö, että hevosen harja kääntyy sen heikolle puolelle? Blanchettin harja vaihtaa puolta puolessa välissä kaulaa. Se on siis ihan yhtä kiemura kuin loputkin hevosesta.

Ziggyn kanssa sujuu myös vähitellen paremmin. Suu ammollaan pidätteitä vastaan kiskominen on kuitenkin juurtunut jo niin syvälle, että sitä tapaa ei ihan hetkessä kitketä. Laukannostoissa pään heiluttelu sen sijaan on loppunut jo melkein kokonaan ja laukat nousevat hienosti myös käynnistä. Ziggy kuitenkaan ei ole tyytyväinen uuteen kurinpitoon vaan ihan selvästi pohtii uusia tuhmuuksia. Ziggy ei vaan halua olla normaali. Ja toisaalta miksi sen pitäisikään olla, kun se kuitenkin niin selvästi on erittäin persoonallinen hevonen?

Sain vihdoin viimeisenkin loimen korjattua, mutta pian joudun aloittamaan alusta sillä laidunkaverit kiusaavat Prinsessa parkaa ja sen loimeen näkyi ilmestyneen taas uusi reikä! Seuraavaksi korjauslistalla on iso kasa jalustinhihnoja joiden ompeleet ovat huolestuttavasti kuluneet. Niitä en pysty korjaamaan ompelukoneella, koska neulanreikä on liian pieni jalustinhihnojen vaatimalle langalle.

Yksi kanoista kaljuuntuu. Sillä on sulkasato ja se on nyt harvinaisen surkean näköinen pieni lintu. Se on mahdollisesti se sama, joka oli yön kadoksissa. Mutta ne ovat niin samannäköisiä, että on vaikea olla varma. Nyt on kyllä todella huono aika vuodesta luopua osasta höyhenpeitteestä. Raukka on kylmissään vaikka se kuinka yrittää pörhistää jäljellä olevia höyheniä. Se myös kutiaa niin, että muutaman päivän näytti kuin sillä olisi ollut vikaa päässä. Kun se yritti kääntyä oikeaan, se vain painui alemmas luisui kiemurrellen vasempaan. Sitten se pysähtyi, ravisteli ja yritti uudestaan.

Sunnuntaina kävimme Ziggyn kanssa Murrumbatemanissa kokeilemassa, miten se käyttäytyy vieraassa paikassa nyt kun jarrut toimivat paremmin. Kyseessä ei tällä kertaa olleet mikään kisojen tapainenkaan. Kerran kuussa siellä järjestetään päivä, jolloin ihmiset voivat tulla hevosensa kanssa ratsastustunnille. Alueella pyörii useampi ryhmä yhtä aikaa harjoittelemassa erilaisia asioita ja ratsukot saavat osallistua sille tunnille, jonka aihe kiinnostaa heitä eniten.

Kun saavuimme ja näimme, että alueella järjestettiin samaan aikaan myös koiranäyttely, uumoilimme pahaa... Ziggy kuitenkin yllätti ja oli melko rauhallinen, kaikesta siitä haukunnasta, räksytyksestä, hulinasta ja kuulutuksista huolimatta.

Osallistuin Helenan tunneille. Ensimmäinen tunti alkoi maastakäsittelyllä ja Ziggy toimi esimerkkinä harjoituksille. Ei se ollut niin hyvä kuin kotona, koska sillä oli keskittymisvaikeuksia, mutta se toimi kuitenkin. Kun toiset ratsautuivat, minä juoksutin Ziggyä toisessa päädyssä nähdäkseni millä tuulella se on. Se tuijotteli ensin, mutta rauhoittui sitten ja alkoi kuunnella. Nousin selkään ja liityimme taas tuntilaisten joukkoon. Aluksi tunti sujui ongelmitta, mutta sitten viereisellä kentällä ryhmä alkoi laukata ja Ziggy jännittyi hieman. Ja kun eräs tuntilaisista tuli takan liian lähelle Ziggy hermostui ja jännittyi lisää. Aavistelin pahaa ja tulin alas, kun toiset aloittivat raviharjoituksen. Tämän matkan tarkoituksena oli saada Zigylle rauhallinen ulkoilu kokemus, joten yritin pitää sen rauhallisena ja vältin tappeluun joutumista.

Vietin tauon Ziggyn yardin aidalla istuen. Ziggy katseli kanssani koiranäyttelyn tapahtumia.

Toiselle tunnille osallistuin vain yhden toisen hevosen kanssa ja Ziggy oli paljon rennompi. Teimme paljon tempon vaihteluita (hidasta ja nopeampaa käyntiä ja ravia) ja väistöjä, laukka oli sen hermoille vielä liikaa.

Odottelimme Ziggyn kanssa yardissa Helenan viimeisen tunnin loppumista ja veikkasimme kuka voittaa Best in Shown. Minä osuin lähemmäs arvauksellani, husky tuli toiseksi.

Piti katsoa toisenkin kerran, kun eräs koira käveli ohitse. Ja kyllä vain, se oli suomenpystykorva!