Leirittömät leiriläiset (7.7. - 12.7.)

Tämä talvi on ollut tähän mennessä normaalia leudompi ja vähäsateinen. Tälläkin viikolla lämpötila oli päivisin 15 asteen molemmin puolin. Tänä vuonna ei kuitenkaan pidetty talvilomalaisille leiriä, koska talvileirillä sää on yleensä niin surkea. On kylmä ja sataa ja pimeä tulee ”aikaisin.” (Kaikki täkäläiset valittavat kuinka päivät ovat niin kamalan lyhyitä, kun aurinko nousee klo 7 ja laskee klo 17...) Moni kuitenkin halusi tulla leirille. Helena lupasi, että halukkaat saavat tulla muutamaksi päiväksi, vaikka varsinaista leiriä ei olekaan. Kolme nuorta tuli kolmeksi päiväksi ja muitakin tuntilaisia oli joka päivä 2-3, joten minä yritin ehtiä ratsastamaan B-tytöt lounastauon aikaan, etten päädy kentälle pörräämään tuntien aikaan. Vaikka nuorisolle tekisikin hyvää tottua vieraiden seassa ratsastukseen. 

 

Osallistuin Blanchettilla kuitenkin parille ryhmätunnille. Toinen niistä oli estetunti kentällä ja toinen oli estetunti ulkona. Epäröin vähän lähteä sen kanssa estekentälle, koska se voi olla arvaamaton ja säikkyä kaikkea mahdollista. Ratsastin sillä ensin kentällä ja koska se vaikutti olevan hyvällä tuulella, uskaltauduin sen kanssa kentän ulkopuolelle ensimmäistä kertaa! Blanchette yllätti minut täysin ja käveli estekentälle asti ilman yhtään ongelmaa! Ja esteitäkin hypeltiin suht rauhallisin mielin. Pari kertaa se kyllä kurvasi vauhdilla sivuun ja yritti väitää ettei muka osaa/ uskalla hypätä estettä, vaikka ne pystyi ylittämään jopa käynnissä. Uusintayrityksellä meni niistä yli ongelmitta, vaikkakin empien.

Muillakin tuntilaisilla oli suoruusongelmia. Yhden hevosen ohjausongelmien taustalla uskotaan olevan yhdenohjan pysähdys. Suomessa sitä ei juurikaan harrasteta. Sitä harrastetaan enimmäkseen länkkäripiireissä, mutta sitä suositellaan muillekin. Queenslandin farmilla treenasimme sitä aika paljon. Sen ideana on saada hevonen pysähtymään vain yhdestä ohjasta vetämällä, se on kuin hätäjarru. Vaikka täällä tehdään paljonkin länkkäreihin perustuvia harjoituksia maasta käsin, ja osa ratsastaen tehdyistä harjoituksista muistuttaa länkkäreiden harjoituksia, yhden ohjan pysähdys ei lukeudu niihin, koska se ”epäkouluttaa” normaalin kääntöavun. Hevonen voi kääntyä normaalioloissa ohjista hyvin, mutta paineen alla (eli tässä tapauksessa esteiden seassa) se ei käänny, koska se reagoi kääntävään ohjaan yhden ohjan pysähdyksenä. Normaali kääntävä ohjasote pyytää hevosen etuosaa kääntymään. Takaosan kääntymistä pyydetään vain pohkeilla. Yhden ohjan pysähdyksessä, hevosen pää käännetään niin pitkälle (turpa jalustimeen), ettei se voi kääntyä etuosalla. Siispä se kääntyy takaosalla ja eteenpäin rynnimisen sijaan pysähtyy. Mutta siitä seuraa, että hevonen ei enää yhdistä ohjasotetta pelkästään etujalkoihin, vaan saattaa kääntyä välillä siirtämällä takaosaa ulos. Siitä seuraa, että ratsastaja hermostuu, kun hevonen poikittaa. Ja hevonen hermostuu, kun sen oikeaksi olettama vastaus ohjasapuun ei kelpaakaan.

Blanchette väistää yhtä kentän kulmaa joka kerta, kun se ohitetaan ja välillä siellä on mörköjäkin. Möröt kuitenkin vähentyivät huomattavasti, kun aloin lopettaa ratsastuskerrat siihen kulmaan. Se kyllä yrittää yhä vilkuilla sitä ohitettaessa ympärilleen, mutta kävelee nyt kulmaan vastustelematta ja seisoo siellä rauhassa paikoillaan. Mörköjä löytyy kentän laidalta muualtakin ja ne pirulaiset vieläpä vaihtavat paikkaa päivittäin! Ei siinä mitään, jos Blanchette edes vähän varoittaisi etukäteen, missä ne möröt luuraavat, eikä räjähtelisi odottamatta sivulle... Ainakin tulee treenattua paljon takaisin kääntämistä. Se alkaa jo vähitellen upota selkärankaan: kun hevonen ryntää vasempaan, se pysäytetään ja käännetään takaisin oikean kautta.

Nuorin leiriläisistä yritti olla nokkela illallisella ja ärsyttää muita toistamalla kaikkien puheet, vaikka he yrittivät vastata takaisin kiemuraisin lausein. ”Ärrän kierrän orren ympäri, ässän pistän pussiin.” hiljensi hänet kuitenkin aika tehokkaasti. ;)

Aioin viimein aloittaa jalustinhihnojen korjauksen, kun Prinsessa tuli tunnille loimi jälleen kerran riekaleina...

Iso lintu lensi yllättäen pahki päädyn isoon peiliin, kun ratsastin Brolgalla. Onneksi olimme menossa peiliä kohti ja näimme linnun, joten Brolga vain hätkähti. Näytti siltä kuin se olisi tullut paukahtaen peilistä ulos! Brolga katsoi sen jälkeen peiliä tarkkaan aina ohi mennessämme siltä varalta, että sieltä tulee ulos toinenkin lintu. Brolga muuten on erään lintulajin nimi.

Huomasin keskittyväni täällä ratsastukseeni ja istuntaani enemmän kuin koskaan aiemmin. Oli jo aikakin! Vielä kun pystyisi keskittymään niihin yhtä aikaa... Istuntaan keskittyminen kärsii nyt kun Ziggy on saikulla ja ratsastan vain B-tyttöjä joiden kanssa pitää keskittyä enimmäkseen siihen mitä ne tekevät ja mihin ollaan menossa ja miten.

Yksi talon lammessa asuvista linnuista oli ruvennut ontumaan. Isäntäväki suunnitteli aamiaisella sen ampumista, koska se oli mennyt nopeasti huonompaan suuntaan. Yllättäen Patch juoksi paikalle ja päästi linnun päiviltä. Patch kanniskeli lintua ylpeänä ympäriinsä aamupäivän. Tillyn mokoma seurasi sitä vähän matkan päästä ja pihisti sen, kun Patch laski sen maahan leukojaan lepuuttaakseen. Patch valitti suureen ääneen kokemaansa vääryyttä Tillyä seuraillen, kun Tilly yritti löytää linnulle sopivaa hautapaikkaa. Patch sai lopulta napattua linnun takaisin itselleen. Kun tuli aika lukita koirat sisään ja päästää kanat ulos, Patch näytti jo aika surkealta. Raukan leukoja jo varmasti särki, mutta se ei uskaltanut laskea lintua maahan enää. Vein Tillyn ensin sisään ja houkuttelin sitten Patchinkin mutahuoneeseen. Tarjosin sille luun vaihtokaupaksi. Se katseli ensin kuono väristen kuinka Tilly rouskutti luutaan, laski sitten linnun oven ulkopuolelle ja tuli hakemaan luunsa. Kun Patch on saanut jotain saaliikseen oli se sitten kengänpohjallinen tai jänis, se ei sitä suosiolla luovuta vaan juoksee sen kanssa karkuun minkä jaloistaan pääsee. Onneksi se ei nyt älynnyt juosta luunsa kanssa ulos, joten suljin oven ja heitin linnun roskiin. ”Epäreilua!”