Vettä ja räntää (13.7. - 21.7.)

Siivousinto iski ja päätin imuroida oman huoneeni lisäksi myös päätyni muut huoneet. Sieltä täältä löytyi yhä karkkiammuksia lastenleirin sodan jäljiltä. Imuri alkoi pian yskiä ja tunkea pölyä ulos joka suunnasta! Taisin syöttää sille liian monta Jelly beania, sillä sen pölypussi oli haljennut! Ei makeaa mahan täydeltä ;)

Kävin kuvailemassa Leonin jalkaa. Muistatteko vielä mistä on kyse? (Leonin jalka on  mainittu aiemmin täällä ja täällä.) Kotitekoinen Proud Aid toimii aika hyvin! Jalalle ei ole siis tehty mitään muuta (ei edes pesty!) kuin välillä lääpitty haavaan kerros sammutettua kalkkia ja kuparisulfaattia, sen jälkeen kun haavan sitomisesta luovuttiin, koska Leon repi siteet pois. Paksu läppä on hävinnyt kokonaan ihan itsestään ja liikaliha on pysynyt kurissa. Haava näyttää siltä kuin se olisi turvoksissa, mutta ”turvotus” onkin vain paksu kerros uutta karvaa. Aina välillä Leon on käynyt juoksutuksessa, ettei haavaan muodostuisi nivelen liikettä rajoittavaa arpikudosta.

 

10.4.

13.7.

Palautin kameran sisään, koska arvelin etten löydä enää mitään muuta kuvattavaa, ja lähdin ruokkimaan Ziggyä. Pian jo kaipasin kameraa! Sonnit oli päästetty maastoestelaitumelle ja ne leikkivät siellä tynnyreillä! Nauroin pitkään niiden touhuille. Yksikin työnsi ensin tynnyriä ylämäkeen ja sitten alamäkeen ja takaisin ylämäkeen... Toinen työnsi tynnyriä hetken ja nosti sen sitten taas pystyyn. Ne pistivät esteradan ihan uusiksi!

Brolgan kanssa olen yrittänyt edistyä laukkaympyrään asti. Sen kääntäminen laukassa on osoittautunut todella haastavaksi. Meidän ympyrät ovat lähinnä soikioita tai erilaisten kaarteiden yhdistelmiä. Brolga intoilee laukasta niin paljon, ettei se meinaa muistaa miten käännytään. Edeltäjäni laukkasi sillä lähinnä laitumella, missä on enemmän tilaa, joten isokokoinen Brolga ei ole tottunut kentän mittasuhteisiin laukassa. Laukan jälkeisessä ravissa sitä pitää muistuttaa kuka määrää tahdin, mutta pian se taas ravaa hitaasti ja hallitusti korvat lerppuen. Vähitellen olen saanut sen hidastamaan laukkaa niin, että kääntyminenkin on mahdollista. Mutta ensimmäiset askelet ovat aina yhtä räjähtäviä.

Pääsin vihdoin korjaamaan jalustinhihnat. Kylläpäs se olikin mukavaa. Raahasin jalustinhihnakasan sisään, istuin lämpimässä auringon paisteisessa huoneessa ja kuuntelin äänikirjaa. Ei ollut ponia apuna ja työkalut olivat muutenkin vähän mitä sattuu, mutta ei se haitannut. Riittipähän tekemistä pidemmäksi aikaa.

Kengittäjä kävi tarkistamassa Ziggyn kavion tilanteen. Hän tuli siihen tulokseen, ettei ontuminen johdu kaviopaiseesta vaan nivelistä. Pukinkavion erikoiskengitys on toiminut liiankin hyvin! Kavio kasvaa kannalta hitaammin joten sen asento on alkanut muuttua. Mutta Ziggy on jo liian vanha sellaiseen muutokseen ja sen nivelet ovat rasittuneet. Minä luulin, että kokeilulla yritettiin vain hidastaa kavion kasvua, ei muuttaa sen asentoa! Ihan hullua! Vain varsojen jalka-asentoja voidaan yrittää muuttaa kengityksellä, kun niiden nivelet eivät ole vielä täysin vakiintuneet.

Perjantaina satoi taas rankasti kuuroissa, välillä vettä tuli taivaan täydeltä, välillä paistoi aurinko hetken. Ukkonenkin jyrähteli, kun ratsastin Brolgalla, joten jätin suosiolla Blanchettilla ratsastuksen myöhemmäksi. Onnistuin ratsastamaan sen sadekuurojen välissä, joten en ihan täysin kuuroutunut peltikaton kohinasta, mutta nyt ratsastus loppui lyhyeen alati yltyvän tuulen takia.

Sateinen ja tuulinen sää jatkui lauantaina. Illalla tuuli painoi räntää ikkunoihin paineella vaakasuorassa. Crookwellissa, joka on meitä 200m korkeammalla, oli tullut luntakin. Me saimme tyytyä jäiseen räntään joka suli heti pois. Sunnuntaiksi oli luvattu kylmää säätä ja lisää lunta, joten Murrumbatemanin reissu peruuntui. Ihan hyvä niin, sillä en osannut päättää haluanko mieluummin lähteä hevosella joka ei käänny vai hevosella joka sinkoilee ympäriinsä.. Sunnuntai valkeni kuitenkin aurinkoisena, joskin hyvin tuulisena. Yöllä satanut lumi oli sulanut samantien, joten tietkin olivat pysyneet auki. Jo aiemmin viikolla Rod ja Helena vakuuttelivat minulle, että viikonloppuna on kylma ja sataa lunta. Minä en uskonut, että luvattu +5ºC toteutuu (olikin +7ºC ), kun toissaviikon -5ºC aamu oli vain -2ºC. Ja + 5ºC tuntui aivan liian lämpimältä lumisateelle. Räntäsade sai kuitenkin minutkin jo melkein uskomaan lumen mahdollisuuteen.