Ratsastusseuran pikkujoulut (25.11. - 1.12.)

Eräänä päivänä pyykkäsin ja siivosin oikein urakalla aamupalaa syödessäni. Siitä ei kuitenkaan meinannut tulla mitään, kun koko ajan piti juosta katsomaan mikä koneilla on hätänä. Robotit huusivat vuoron perään olevansa täynnä tai jumissa ja sitten pesukone jo lauleli...

Opin yllätyksekseni tällä viikolla, että lampailla ja lehmillä ei ole edessä ylähampaita!! Siksi ne ovat hevosia ronkelimpia laiduntaessaan, ne eivät saa paksuja korsia poikki yhtä helposti.

Brolga oli tämän viikon lähinnä juoksutustreenissä, koska ei ole mitään mieltä kiusata sitä enempää liian kapealla satulalla. Teemme siis muuta kunnes uusi satula saapuu.

Blanchettilla harjoittelin taas estehyppelöitä. Myös kanat vaeltelivat taas kentällä ja Blanchette ärsyyntyi ja yritti hyökkiä niitä kohti korvat luimussa. Sitten yksi kana vaelsi esteiden väliin, juuri kun oltiin hyppäämässä. Toisen esteen sijaan Blanchette hyppäsikin kanan yli! :D Kanaparka lähti kaakattaen vauhdilla pois kentältä ja Blanchette oli hyvin tyytyväinen itseensä. Me hekotimme Helenan kanssa ihan hervottomina. Hyvä ettei tullut munakokkelia.

Alkuviikosta harjoittelimme vielä taas Karlin jalkojen nostelua laitumella. Se tuli itse luo. Siinä on suuren suuri ero aiempaan, kun sitä piti pyydystää aitauksen sisällä Willien ja heinän avulla. Siksi sillä myös on koko ajan nyt ollut poikkeuksellisesti riimu päässä (paitsi silloin kun Koster riisui sen naapurilaitumelta käsin). Jalkoja sai pitää ylhäällä ongelmitta.

Kengittäjä saapui vuolemaan harmaat pojat (Koster, Cruiser, Willie ja Karl) ja uuden hevosen. Kip on erään oppilaan uusi hevonen, joka asustaa täällä kunnes hän on saanut muutettua. Se on ilmeisesti koulutettu leikkimään Parellin tyyliin, joten sillä ei ole juuri lainkaan käytöstapoja. Se näykkii ja kävelee taluttajansa ”yli”. Se oli myös melko hirveä vuolla. Se jopa nosti kengittäjän ilmaan pari kertaa!

Vuoden vanha Karl oli ihka ensimmäistä kertaa vuoltavana ja käyttäytyi paljon paremmin kuin Kip! Emme ole treenanneet kengitysasentoa eli kavio jalkojen välissä, joten Karl hämmentyi ja vastusteli ensimmäisen jalan kanssa. Mutta kengittäjä oli kärsivällinen ja pian Karl oivalsi mistä on kyse ja lopun aikaa se sitten seisoikin oikein mallikkaasti paikoillaan.

Ziggyn turvotus on laskenut, mutta se ontuu edelleen, vaikka jänne on taas jo kunnossa. Ziggy pääsi Willien ja Karlin kanssa laitumelle. Willie asettui suojelevasti Karlin ja Ziggyn väliin, kun Ziggy tuli tervehtimään ja Karl maiskutteli vieraalle hevoselle olevansa vain pieni harmiton varsa.

Myöhemmin viikolla kuulin kuinka Karl huusi laitumella. Siltä oli kai Willie-setä hukassa. Ziggy laukkasi katsomaan mikä sillä on hätänä. Karlille ei kuitenkaan Ziggyn seura kelvannut, vaan se jatkoi huutamista. Willie taisi vastata sille, koska pian molemmat painelivat laitumella olevan ison mäen laen yli.

Treenasin molempien poikien kanssa paljon maasta käsin ohjista kääntymistä. Hevonen voi kääntyä joko liikuttamalla etujalkojaan sivulle käännöksen suuntaan, tai kääntämällä takaosansa vastakkaiseen suuntaan. Ratsun pitäisi kääntyä ohjilla pyydettäessä vain etuosallaan. Tätä siis treenaamme ahkerasti.

Ratsastin Kosterilla taas ilman satulaa, ensin karsinassa ja sitten kentällä ensimmäistä kertaa yksin, ilman taluttajaa ja Helena kuvaili meitä.

Koster. Viiksekkäät kuolaimet auttavat kääntymisen opettelussa.

Cruiserin suitsintatreenit jatkuivat. Koska olen touhunnut niin paljon sen kanssa, Cruiser taitaa luotaa minuun enemmän kuin Helenaan ja siksi minä saan sille suitset ongelmitta päähän vaikka 20 kertaa peräkkäin kun Helena ei saa kertaakaan.

Kyllästyin jo vähän pelkkään suitsien kanssa touhuamiseen ja aloin taas hypellä Cruiserin ympärillä. Sitten kippasin autonrenkaasta tehdyn ruokakupin ympäri

 nämä ovat käteviä!

ja leikin että se on selkäännousujakkara ja seisoin sillä Cruiserin vierellä. Kun Cruiser rentoutui, aloin myös hyppiä ruokakupilla. Se jousti kuin trampoliini ja puhista pölläytteli kuivikkeita ympäriinsä Cruiserin hämmennykseksi. Mutta ei aikaakaan, kun se lakkasi huolettamasta ja Cruiser rentoutui. Seuraavana päivänä sanoin Helenalle, että haluan käydä Cruiserin selässä makuulla. ”Se on valmis.” Helena empi ensin mutta suostui sitten. Helena juoksutti sitä ensin juoksutusvyön kanssa kentällä. Sitten palattiin karsinaan. Raahasin jakkaran mukanani karsinaan, nojailin siltä Cruiserin selkään ja lHelena punttasi minut sitten sitten mahalleni. Helenaa hermostutti kauheasti ja lasketutti koko ajan Cruiserin päätä alas. Minua ei hermostuttanut yhtään, uskoin että Cruiser oli valmis siihen. Ja se oli, se vain ihmetteli hieman. Helena pyysi Cruiseria astumaan askelen eteen ja toisen taakse ja sitten minä jo tulinkin alas sen selästä. Hieno pieni poju! :)

"Pieni" Cruiser

Helena sai joululahjaksi peruutuskameran. Yksi kamera näyttää kuljetuskopin tapahtumia matkan aikana ja toinen on hyödyksi, kun autoa peruuttaa. Rod puuhasteli innoissaan niiden asennuksen parissa muutaman päivän.

Perjantaina osallistuimme Murrumbatemanin Adult Riding Clubin pikkujouluillalliselle. Se pidettiin paikallisessa Country Innissä. Rotary Club järjesti siellä liha- ja jokeriarvonnan. Liha-arvoissa kellään siitä porukasta ei lykästänyt, mutta Helena pääsi metsästämään jokeria. Seinälle oli levitetty korttipakka ja kerran viikossa joku onnekas pääsi yrittämään löytäisikö jokerin kääntäessään yhden korteista oikein päin. Ei onnistanut tällä kertaa.

Sunnuntaina kävimme Berriman kentäkisoissa jännäämässä Helenan oppilaiden ja tuttujen maastoradan menestystä. Toinen oppilaista sijoittui kolmansissa kisoissaan viidenneksi (vauhti oli tällä kertaa kohdillaan.) ja toinen tuli peräti toiselle sijalle. Ja oli tipalla, ettei hän päässyt paikalle ollenkaan! Auto nimittein hajosi matkan varrelle. Me olimme liikkeellä sillä autolla joka ei jaksa vetää hevosta perässään, emmekä siis voineet auttaa muuten kuin soittamalla tutuille paikan päällä. He ilmoittivat järjestäjille ongelman ja tytölle myönnettiin lupa ratsastaa myöhemmin, kunhan ehtii paikalle ennen luokan loppua.

Cadforin Rodin suunnittelemat maastoesteet ovat pieniä, mutta teknisesti vaativia. Kisaradoilla ei sellaisia juuri ole. Esimerkiksi Berrimassa oli helpossa luokassa vesiesteenä vain veteen meno ja hieman vaikeammassa luokassa pitikin jo sitten tehdä esteen yli hyppy veteen. Cadforissa pääsee harjoittelemaan niiden välivaihetta eli veteen hyppyä ilman estettä. Useimmilla ei tietenkään ole kotonaan maastoesterataa, joten he harjoittelevat mahdollisuuksien mukaan kilparadoilla.

vesinokkaeläimen jälkiä