Keritsemiskisat (18.11. - 24.11.)

Ziggy ontuu yhä, mutta mahdollisia syitä on lukuisia: viime viikkoinen vuolu ja sen takia yardin hiekasta arat kaviot tai (vuolun mahdollisesti toimiessa) arat lihakset ja jänteet, ennen vuolua riehuessa kolhaistu jänne tai jonkin pisto tai purema. Koko hevonen on niin turvoksissa niin, että se hädin tuskin pystyy kävelemään! Aivan kuin sitä olisi käärme tai joku puraissut, mutta mitään purema tai raapaisu jälkiä ei löytynyt. (Ruskea käärme ei puraise vaan raapaisee ihoa myrkkyhampaallaan.) Pienelle laitumelle tarkkailuun, turvotus laski viikon aikana ja Ziggyn liikkuminen helpottui.

Pojut kävivät tälläkin viikolla opiskelemassa. Helena juoksutti Cruiseria riimusta juoksutusvyö selässä ja Kosteria poikkeuksellisesti suitsista. Nuorisoa ei kannatta hirveästi kuolaimista käsin juoksuttaa, kun eivät vielä täysin ymmärrä ohjasapuja, joten liinassa rellestäessään saattaa oppia vääriä reaktioita kuolaimen paineeseen. Yleensä niillä on ennemmän päässä riimu tai juoksutuskapsoni. (kuva) Kosteria juoksutettiin kuitenkin liina kuolaimissa kiinni, koska muuten se kiskoin Helenaa perässään miten mieli. Kun sille selvisi, ettei kannata kiskoa liinassa, siirryttiin taas kapsoniin.

Nojailin Cruiserin selän yli selkäännousujakkaralta. Kosterin kanssa tehtiin jo vähän enemmänkin. Hypähdin jakkaralta ensin sen selän päälle mahalleni roikkumaan ja hivuttauduin siitä sitten varovasti istumaan. Koster vain torkkui! Helena talutti muutaman metrin kentällä ja Koster pysyi tyynenä.

Seuraavalla kerralla ratsastin Kosterilla edelleen ilman satulaa kentällä. Ensin vain matkustin Helenan taluttaessa, sitten aloin pyytämään pohkeistaa liikkeelle ja teimme myös pysähdyksiä ja käännöksiä. Helena varmisti narusta, että viesti meni perille (eli pysäytti käänsi jne. jos Koster ei ymmärtänyt apuja), Koster lähinnä vain seurasi Helenaa.

Kosteria juoksutettiin tällä viikolla myös ensimmäistä kertaa satula selässä, mutta vielä ilman jalustimia. Se ei tapansa mukaan hermoillut yhtään. Ratsastuksessa edistyimme liinassa tekemään liikkeellelähtöjä, eli ilman Helenan maasta antamaa vinkkiä.

Cruiser oli lähinnä vain tehosuitsintatreenissä, koska se oli hankala Helenan yrittäessä suitsia sitä. Cruiser peruutti ja heitti päätään ylös suitsien lähestyessä. Silti sain hieroa päätä suitsilla kuolaimet kilisten... Helena pukee vioittuneen oikean kätensä takia suitset eri tavalla kuin minä. Cruiser oli ehkä siksi ymmällään. Siispä kun normaali tyyli oli hallussa, aloin suitsia sitä usealla eri tavalla: edestä, sivusta korvat eri järjestyksissä... Koitin löytää kaikki mahdolliset eri variaatiot. 

Viikon mittaan edistyimme. Cruiser nosti yhä päätään ylös, mutta otti aina itse kuolaimet suuhun. Pienikin muutos tyylissä (kuten poskihihnat molemmissa käsissä vs. vain toisessa) saa pään nousemaan. Cruiser ei ole vielä oppinut oppimaan.

Koster edistyi juoksemaan liinassa satula selässä ilman jalustimia. Ja minä ratsastelin sillä karsinassa ilman satulaa tai taluttajaa. Karsinat ovat niin isoja, että siellä mahtuu hyvin vaikka vähän ratsastamaankin.

Treenasimme Karlin jalkojen nostelua taas. Sekin edistyy. Nosti jalat, se piti ne ylhäällä ja ei kiskonut niitä pois käsistäni.

Blachettilla kävin Leonin ja Fridan kanssa maastossa. Blanchette käyttäytyi enemmäkseen hyvin. Se ei edes hätkähtänyt, kun jänis lähti ruohikosta aivan sen jaloista ja koirat sinkosivat takaa ohi jänön perään Kääntöpaikalla se kuitenkin jännittyi ja tanssahteli. Ehkä koska Frida ja Leon menivät sen ohi? Kiukutteli, koska luuli jäävänsä jälkeen? Vai eikö vain pitänyt Fridan mukana olosta? Blanchette piti Fridaa silmällä koko matkan ajan.

Kävimme myöhemmin viikolla uudestaan maastossa Blanchettin ja Leonin kanssa. Sillä kertaa sillä ei ollut mitään ongelmia, vaikka Leon meni välillä edellä. Siispä aiemman kiukuttelun syynä saattoi hyvinkin olla sille vieraamman Fridan mukana olo.

Kokeilin Brolgalla vanhaa satulaa, sitä jota opin vähitellen inhoamaan. Brolgan käytöksessä ei kuitenkaan näkynyt eroa (kiskoi ja kiihdytteli edelleen), sekin satula on sille nykyään liian kapea. Kun Brolga kiskoi ohjia itselleen, tärisytin kuolainta hieman, jotta sen olisi vaikeampi purra kiinni kuolaimeen ja nojailla ohjiin.

Tein Brolgalla paljon ravi-laukka-käynti siirtymisiä, jotta saisin jarrut kuntoon. Ne olivat yhä aivan kaameita. Mutta sen jälkeen ravista pysähdykset olivat höyhenen kevyitä!

Hyppelin Blanchettilla kentällä ravipuomien ja ristikon yhdistelmää ja yritimme molemmat oppia oikean ponnistuspaikan näkemistä.

Blanchetten laukka pyydettynä on niin hidasta ja pitkää, että siinä on vaikea istua. Ongelma onkin sitten aivan toinen, kun se päättää itse rynnätä laukassa sivusuuntaan kentän poikki...

Brigetin askellus on aika erikoista. Käynnissä sen pää ei liiku juuri yhtään ja ravissa sen selkä ei juurikaan liiku ylös ja alas. Siispä sen ravissa on tosi helppo istua, mutta kevyt ravi on työläämpää, koska sen liike ei auta nousemaan satulasta. Nyt kun saanut sen avuille, Bridget on minusta oikeastaan aika tylsä ratsastaa, koska se tekee niin kuin pyydetään. (Toisin kuin eräät!).

Kaljuksi ajeltu pässi näkyi palaneen auringossa, sillä kun on pinkki iho. Lampaat yrittivät hakeutua varjoon. Pieninkin varjo kelpaa, kunhan edes pää on varjossa: aidan puomin kapeassa varjossa, kaverin varjossa tai jopa omassa!

Kärpäsiä on tänä vuonna poikkeuksellisen paljon. Kärpäshuppuja ei ole pariin edelliseen vuoteen tarvittu ollenkaan. Tallin hämärässä kärpäsiä ei ole juuri lainkaan, paitsi helteellä jolloin viileä varustehuone surisee... Kentällä niitä on jonkun verran ärsyttämässä, mutta kentän ulkopuolelle jos eksyy, on pian kärpäsillä kuorrutettu. Karkotetta sisältävillä pyyhkeillä pyyhkiminen auttoi vain vähän, joten kokeilin suihketta. Se toimi paremmin, kuten lupailee, mutta kovin kauaa ei sekään tehoa.

Rod pyysi eräänä päivänä tarkistamaan hevosten juoma-automaatit. Hän tarkisti karjan vedet. Mäen päällä oleva vesisäiliö tyhjenee mystisesti ja pumppu joutuu tekemään töitä jatkuvasti. En löytänyt vuotoa mistään, mutta tulipahan taas vähän putsattua niitä. Syyllisiksi paljastuikin maastoestelaitumen lehmät. Niillä ei ole siellä juoma-automaattia vaan lampi, mutta ne olivat käyneet vesiestessä kylpemässä. Ne olivat avanneet hanan ja jättäneet sitten veden valumaan...

Eräs Helenan oppilaista suunnittelee uuden hevosen ostamista. Hän kävi katsomassa nuorisoa. Katseli vuotiasta Karlia laitumella. Sitten näytettiin kuinka kaikki tulevat hyvin luokse ja vietiin nelikko talliin. Ratsastin Brolgalla ja Blanchettilla ensin ja hän kiipesi sitten selkään. Oli jännä nähdä kunka ne toimivat jonkun muun ratsastaessa, etenkin Blanchette. Brolga kiskoi mulla, mutta kuulosti hänellä olevan kuitenkin kevyt. Olen vihdoin alkanut luottaa Blanchetteen ja se minuun. Se loikki vähän sisään epävarmana uudesta ratsastajasta ja laukka ei noussut, vaikka mulla oli hyvä. Blanchette hakee tosi paljon turvaa ja opastusta ratsastajalta. Se oli törmätä aitaan kun hän ei kääntänytkään kulmassa! Brolgalla ei laukattu, jotta se pysyi leppoisalla mielellä ja ravasi rennommin.

Brolgan ravi sai aikaan ”Vau!”- kommentin, samoin Blanchettin, mutta eri syistä. Blanchettin ravi kun on paljon hillitympää ja siten melko vaivatonta istua. Tytöt olivat lähinnä mallina siitä millaisiksi niiden veljet mahdollisesti kasvavat. Helena juoksutti pojat ja minä käväisin Kosterin selässä taluteltuna näyttämässä kuinka rauhallinen se on luonteeltaan. Kosteriin hän lopulta ihastuikin eniten.

Crookwellissa oli viikonloppuna keritsemiskisat. Ammattilaiset keritsivät lampaan 30-40 sekunnissa, amatööreillä siihen meni useita minuutteja. Amatööreillä (lähinnä teini-ikäisiä) oli usein myös avustajia pitämässä kiinni lampaasta ja neuvomassa. Lammas keritään aina samassa järjestyksessä, samoissa ”maagisissa” asennoissa. Käsittääkseni lammas pysyy hiljaa paikoillaan, kun sen päästä pidetään kiinni tietyin ottein. Yksin aika ei tietenkään ratkaissut voittajaa. Jokainen lammas tarkistettiin tuomareiden toimesta ja jos yksikin kolmesta tuomarista sytytti vihreän sijaan punaisen valon tyytymättömyyden merkiksi (eli huolimatonta työtä: liian pitkäksi jääneitä laikkuja tai liikaa haavoja), kilpailija karsiutui jatkosta.

Veteraaniluokka

Väliin oli myös villan heitto kisa, jossa kilpailija juoksi lavan luo, kaappasi kerityn villan syliinsä, juoksi sen pöydän luo ja nakkasi sen pöydälle levälleen. Nopein voitti, mielestäni tässäkin olisi pitänyt huomioida siisteys, osa tiputti puolet matkalle.

Pienimmät pääsivät myös kokeilemaan gorillan kerintää.

Ammattilaisten luokassa pidettiin ennen finaalia finalistien huutokauppa. Eli yleisö huusi mieleisensä kilpailijan itselleen. Rahat kerättiin pottiin ja parhaan keritsijän tätän arvannut huutaja voitti potin. Eniten huudettu keritsijä ($ 950) olisi tuonut pottiin $1000, jos olisi suostunut riisumaan paitansa, mutta hän heittäytyi ujoksi. (Tästä voitte päätellä kuinka paljon yleisö oli jo juonut. ;) ) 

Toiset finalistit huudettiin $200-$600. Lopulta voittajan ostanut sai huutopotista mukavasti $1900, jos oikein muistan, voittja oli yllätys ja hänestä maksettiin vain $200. Suosikki ei voittanut, koska tuomarit olivat todella tiukkoja finalisteille. Puolet finalisteista oli ”kiiwejä” eli uusi-seelantilaisia joita on keritsijöissä todella paljon.

finalistit kaupan

vesinokkaeläin