Pakkasöiden riski on väistynyt,
joten kaviokuumeisetkin ovat yötä ulkona. Se tarkoittaa sitä, että
aamutallia ei ole, kun ketään ei tarvitse viedä ulos tai ruokkia.
Aamulla saakin nyt sitten miettiä: ”Mitäs sitä sitten tekisi?
Lähtisikö ratsastamaan, vai lorvailisiko ensin hieman?”
Tallin
molemmissa päissä on isot liukuovet jotka ovat yleensä aina auki.
Kysyin pari viikkoa takaperin onko niitä koskaan käytetty. Kuulemma
aina silloin tällöin. Tällä viikolla Helena sitten sulki toisen
ovista, kun tuli sadekuuro ja tuuli työsi vettä sisään talliin.
Brolga ja Blanchette olivat talissa ihan ihmeissään, kun
ulkomaailma yllättäen katosi tyystin!
Koster
ja Cruiser treenasivat tällä viikolla ensin suitset päässä
ohjista taluttelua yardissa. Eli pysähdyksiä ja käännöksiä
kuolaimesta.
Harrastin
myös vierellä hyppelyä. Totutin molemmat siihen jo aiemmin, joten
se ei ollut enää ongelma. (Cruiserin kanssa minun piti aloittaa
hyppelyt monen metrin päästä, nyt voin hyppiä ihan vieressä.)
Erona aiempaan oli, että Helena piti niistä kiinni ja minä yritin
jäädä hyppiässäni myös hieman roikkumaan käsieni varaan.
Cruiser huolestui hieman, Koster oli edelleen tyyni, joten Helena
auttoi minut mahalleni sen selkään roikkumaan hetkeksi.
Blanchetten
kanssa ratsastelin pihalla sekä yksin tallin lähellä, että
laitumilla Leon seuralaisena. Blanchette pysyi tyynen rauhallisena.
Loiskuttelimme myös lätäköiden poikki yhtään epäröimättä.
Harrastimme
myös estehyppelöitä sekä ratsailla, että liinassa. Kun juoksutin
Blanchettea esteiden yli, se hermostui ensin vähän, kun ei
ymmärtänyt tehtävää, mutta alkoi sitten loikkia niiden yli
oikein mielellään. Ja hienosti loikkikin. Etenkin esteillä
Blanchettesta huomaa, että kun se hämmentyy, ei ymmärrä mitä
vaaditaan tai on epävarma, se päätyy ryntäämään sivusuuntaan.
Onneksi ryntäykset harventuvat ja pienenevät koko ajan sen
itseluottamuksen kasvaessa.
Brolga
puolestaan tuntuu taantuvan. Se ei edelleenkään oikein ymmärrä
tätä esteiden ylitystä, vaan saattaa mennä tyynesti niistä vain
läpi. Asiaa ei auta olleenkaan, että kuskikin on esteillä edelleen
hieman hukassa eikä kumpikaan meistä osaa katsoa
ponnistuspaikkaa... Brolga kenkkuilee edelleen pysähdyksissä
kiskomalla vastaan ja mennä touhottaa pää pystyssä laukkoja
ennakoidessaan, eli nykyään melkein koko ajan...
Kartta
kertoo, että olemme ylängöllä, noin 800m merenpinnan yläpuolella.
Tämä on ikivanhaa vuoristoa. Niin vanhaa, että paikalla olleet
tulivuoret ovat aikoja sitten kuluneet pois ja jäljellä onenää
laavan täyttämät laaksot, nykyiset kukkulat. Crookwell on aivan
”vuoriston” harjalla joten he saavat sadetta sekä idästä, että
lännestä. Me olemme lännenpuoleisella ”rinteellä” ja idän
sateet tulevat harvoin tänne asti.
Cadforin
jakaa kahtia sellainen maantieteellinen ilmiö kuin Binda thrust. Eli
hyvin tieteellisesti ilmaistuna: uusi maa tunkee itsensä vanhan
alle. Vähän niin kuin mannerlaatat tekevät, mutta tämä ei ole
mannerlaattojen törmäyskohta. Se aiheuttaa kuitenkin sen, että
tila pienenee pari senttiä vuosittain! Takalaitumien puolella näkyy
siellä täällä pystysuoria kiviä ilmiön merkkinä. Tältä
alueelta löytyy usein myös jalokiviä. (Raimo! Mistä mun kannattaa
lähteä niitä etsimään?) Täällä on myös pienen pieniä
maanjäristyksiä melkein päivittäin. Mikä on hyvä juttu, koska
se tarkoittaa sitä että mikään ei ole jumissa eikä siis suuren
järistyksen vaaraa ole. Maanjäristykset ovat siis ihan tosissaan
pieniä. Välillä, kun olen illalla istunut tietokoneella, maailma
on tuntunut keikahtavan hieman. Juuri sen verran, ettei voi olla
varma tapahtuiko edes mitään. Mutta joskus muinoin järistykset
ovat olleet niin voimakkaita, että kallio on haljennut ja vesi on
päässyt kohoamaan raoista ja nesteyttänyt maan. Kun taloa
rakennettiin ja he etsivät kaivonpaikkaa, lupaavimmassakin kohdassa
vastaan tuli vain 50 metriä mutaa. Vettä kyllä on, mutta se on
sekoittunut maahan. Ja jos isot rekat eivät sateen jälkeen pysyneet
pihatiellä, johon oli upotettu sorakuorma toisensa jälkeen, ne
jäivät auttamatta jumiin. Kaivon etsinnässä löytynyt mutasotku
on ratsastuskentän alla. Vasta nyt selvisi, että siihen oli
mahdollisesti sekoittunut myös kultaa. Kenttä saattaa siis olla
kirjaimellisesti kultakaivos!
Katsoin
Forrest Gumpin viime viikolla TVstä, siispä pingis sujui paremmin
tällä viikolla. Voitin kahdeksasta kaksin pelistä kolme! Tosin 15
pisteen tasoituksella, mutta silti!
Onko
totta, että jotkut jänikset eivät haise? Kaneja koirat pystyvät
seuraamaan hajujäljen perusteella, mutta jäniksiä eivät. Ja
monesti koirat ovat melkein huomaamattaan juosseet jäniksestä yli,
kun ne kyyristelevät heinikossa. Ne myös pesivät maan päällä,
toisin kuin tunneleita kaivavat kanit. (Ja nämä nimitykset ovat
sitten ihan vain arvauksia. Kun Patch kaivaa koloista pitkäkorvia,
niitä kutsutaan rabbiteiksi (kani?). Mutta kun pitkäkorva jallittaa
koiria ja ne eivät löydä sen jälkeä nuuskimalla, sitä kutsutaan
hareksi (jänis?).)
Tuunailin
valkoisiin puuvillaloimiin lapalaskoksia, koska taluttaessani
Blanchetten laitumelle ensimmäistä kertaa ohut loimi päällä,
oikein kuulin kuinka loimi hankasi karvoja irti ryntäistä sen
kävellessä. Sitten tuunasin niitä lisää ja ompelin niihin myös
kaulakappaleita.
Tänä
vuonna on enemmän kärpäsiä kuin yleensä. Kaivoin hevosille
kärpäshuppuja pitämään ötökät pois silmistä. Prinsessa
etenkin tarvitsi sellaisen päähänsä. Sen silmät vuotavat usein
muutenkin ja houkuttelevat kärpäsiä muita enemmän. Brolgalla on
muutenkin melkein aina kärpäshuppu päässä, mutta eri syystä.
Sen huppuun on oikean silmän päälle ommeltu paikka, jonka
tarkoituksena on suojata silmää auringolta. Brolgan oikea silmä on
pienempi, joten se näyttää aina puoli villiltä siltä puolen.
Lauantaina
pihaan ajoi HoofDr. (Tai niin auton kilvet ainakin väittivät.) Hän
ei ole varsinaisesti kengittäjä vaan barefoot hoof trimmer eli hän lähinnä vain vuolee. Hän
kuvasi ensin Ziggyn kaviot joka suunnasta ja kävi sitten
tunnustelemaan lihaksistoa. Hän löysi jumittavia ja kireitä
lihaksia kaulasta, selästä ja lautasilta. Mutta kuinka paljon
siihen oli syynä pukinkavio ja kuinka paljon se seikka, että Ziggyn
tammalauma vietiin viime viikolla takalaitumille ja Ziggy jätettiin
pois joukosta? Se juoksi ja kiukutteli tammojen lähtöä niin, että
kolhaisi pukinkavion jalan jänteen ruhjeille.
HoofDrin
mukaan sen eripari lapojenkin pitäisi tasoittua uuden vuolun myötä,
koska etujalan lyhyemmän liikkeen pitäisi pidentyä. Sitten hän
kävi työhön. Täytyy kyllä sanoa, että ikinä ennen en ole niin
omituista asentoa kengittäjällä nähnyt! Hän otti muovilaatikon ja istahti
sille! Miten kummassa hän vuolee ei niin sävyisästi seisovien
kaviot!? Tämä uusi vuolutyyli pukinkavioisille on kehitelty yhdessä
eläinlääkärien kanssa ja vielä kokeilu asteella. Hän säästi
kaviota kärjeltä ja kannalta ja vuoli pois vain vähän siltä
väliltä. Ideana on, että kaviota vuollaan kavioluun takaosan alta.
Pukinkaviossa kavioluu on liian pysty koska siihen kiinnittyvät
jänteet tai mitkä lie ovat liian kireät. Kun kaviota vuollaan pois
kavioluun takaosan alta, sen pitäisi päästä laskeutumaan ja
kavion pitäisi myös päästä joustamaan paremmin? Vuolu ei ollut
mitenkään dramaattinen, vain muutaman millin verran, mutta Ziggy
vaikutti hieman hämmentyneeltä heti vuollun jälkeen, joten jotain
ilmeisesti tapahtui. Kuten HoofDr, minäkin otin kaviosta ennen ja
jälkeen kuvia tällä kertaa. Tosin vesikuuro pehmitti yardin pintaa
juuri sen verran, että se takertui kavioon, joten kuvista ei tullut
hirveän hyviä.
 |
| ennen vuolua |
 |
| vuolun jälkeen |
 |
| Tässä vielä kuva edellisen kokeilun kengästä jo koppuraksi kuivuneine nahkoineen. |
Lauantaina
kävimyös keritsijä. Hän keritsi kaikki aikuiset lampaat ja
pässin. Pässin mokoma pääsi karkuun keskeneräisenä ja
juoksenteli ympäri karja-aitausta villainen viitta perässään
liehuen. Karitsat eivät enää tunnistaneet kerittyjä emojaan. Ne
huusivat aidalla siihen suuntaan missä viimeksi nekivät emonsa
villaisina. Yksi kaksospari kiljui kauan ja hartaasti, vielä senkin
jälkeen kun muut olivat jo löytäneet emonsa. Ne huusivat
itsepäisesti aivan väärään suuntaan, vaikka emo vastasi niille
aivan niiden takaa! ”Äitii! Mihin sut on viety? Äitiii!”
”Tässähän minä, katso taaksesi.” ”Äitii auta! Toi vieras
lammas väittää olevansa sinä! Tule esiin!”
Karitsat
ovat kasvaneet ihan hirmuisesti. Ne ovat jo melkein täysikokoisia.
Ja imevät yhä. Katselin kuinka kaksoset menivät juomaan yhtä
aikaa, niiden täytyi polvistua ja kun ne pökkäsivät päällään
yhtä aikaa, emo nousi ilmaan! Karitsoita ei kuitenkaan vieroiteta
vielä, koska ne pitävät huolta ettei emolampaat liho liikaa.
Keritsemisen jälkeen lampaat eroteltiin kahteen laumaan. Pässi ja
karitsattomat lampaat päätyivät laihdutuskuurille.
 |
| ennen... |
 |
| ja jälkeen |
Sunnuntaina
lähdimme taas Murrumbatemanin Adult Riding Clubin Training dayhin.
Eli se oli taas sellainen päivä jolloin sai hyppiä esterataa ja
suorittaa kouluradan kahdesti. Molemmat kerrat arvosteltiin ja
tuomari kävi paperin ratsastajan kanssa läpi ja antoi vinkkejä
suorituksen parantamiseksi. Helena kysyi viikolla kumman tytöistä
haluan ottaa mukaan. Päädyimme yhä Brolgaan, Blanchetten kanssa
olisi kyllä hyvä käydä maailmalla, mutta ehkä kuitenkin jossain
rauhallisemmassa ympäristössä ensin. Kun hain Brolgaa laitumelta,
Blanchette tunki koko ajan väliin: ”Ota minut mukaan. Minä haluan
lähteä.” Ja kun se joutui jäämään laitumelle yksin, se
kiukutteli ja huusi perään. (Ja kun tultiin takaisin, se oli yhä
hyvin yrmeällä päällä.)
Brolga
oli niin hankala, että ehkä olisikin pitänyt ottaa Blanchette sen
sijaan.
Rata
(Prelim 1.1) oli muutenkin huono valinta Brolgalle, koska se sisälsi
paljon ravia vasemmassa kierroksessa, joka on sille vaikeampi ja
laukan jälkeen pitäisi päästä heti ravissa rentoutumaan
eteen-alas. Hah!Laukka on sille edelleen melkoinen kompastuskivi ja
se alkaa ennakoimaan uutta nostoa ja vain kaahottaa pää pilvissä.
Tänään se oli vielä normaaliakin hankalampi laukassa se jopa
pukitti. Esteillä se sentään nosteli jalkojaan jo vähän
paremmin, mutta jarrut olivat hieman hukassa. Pohdittiin asiaa ja
päädyttiin satulaan. Brolga on auttamattomasti kasvanut ja levinnyt
kaikista satuloista ulos. Lisäksi kisoissa ja muissa tapahtumissa
käytössä oleva parempi satulahuopa on hieman paksumpi kuin
kotioloissa käytettävät huovat. Onneksi joku oli tullut paikalle
myymään käytettyjä varusteita, ja onneksi hänellä sattui
olemaan myös yksi hieman ohuempi huopa. Vaihdoin sen ja Brolga oli
hitusen tyytyväisempi. Tarvitsemme siis uuden satulan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti