Itsenäisyyspäivän kokkailut (2.12. - 8.12.)

Uskaltauduin ratsastamaan tämä viikon Brolgalla ilman satulaa. Pääsin pomppaamaan jakkaralta sen selkään yllättävän helposti. Brolgan selkä onkin yllättävän mukavan tasainen ja leveä istua. Ravipätkiäkin uskaltauduin tekemään ja siinähän olikin ihmeekseni helppo istua, vaikka iso ravi onkin! Ja jalatkin ulottui paljon pitemmälle alas kun ei ollut satulaa ja jalustimia ”haittona”. Laukkaa en sentään uskaltautunut yrittämään, kun ravissakin tuli yhä kiskontapuuskia.

Helena onnistui lopulta löytämään leveämmän satulan Brolgalle. Ei se kyllä vieläkään tainnut olla tarpeeksi leveä, mutta parempi ainakin.

Helena on aina ohjeistanut kääntämään Brolgaa sisään, kun se vastustelee ohjia ja nostaa päätä ylös. Se ei tuntunut auttavan, joten analysoimme tilannetta. Kerroin, että minusta ulko-ohjalla on enemmän painetta, kun se vastustelee, vaikka maahan tilanne ilmeisesti näyttää päinvastaiselta. Siispä kokeilimme mitä tapahtuu, jos asetankin sitä ulos. Parani, vähän, mutta enemmän kuin sisään asetuksella. Tiedättekö mikä on typeryksen määritelmä? Typerys tekee saman virheen kuin aina ennenkin ja toivoo, että tällä kertaa vastaus olisi erilainen...

Laitoin Blanchettille kärpäsotsapannan suitsiin, jotta se keskittyisi minuun eikä kärpästen hätyyttelyyn silmistä. Kun juoksutin Blanchettia ensimmäisen kerran sen kanssa, Blanchette ei aluksi tuntunut edes huomaavan sitä. Sitten pyysin laukkaa ja se alkoi heilahdella enemmän... Blanchette tyrmistyi: ”Mikä..? Mitä?!” ja oli löydä jarrut pohjaan. Parin kierroksen jälkeen jo tajusi mitä on tekeillä eikä välittänyt siitä sen enempää.

Kosteria juoksutettiin jalustimien kera. Sitten nousin selkään jalustimesta. Ensin parin hyppelyn kautta (kuin maasta, mutta edelleen jakkaralta) nousin satulan varaan mahalleni ja sitten vasta suoristauduin istumaan. Seuraavalla kerralla sitten nousin jalustimesta selkään jo normaalimmalla tavalla. Ratsastin kuitenkin vielä varuiksi ilman, että jalustimet olivat jalassa. Harjoittelimme ensin juoksutusliinassa käännöksiä sisään Helenan editse suuntaa samalla vaihtaen. Myöhemmin viikolla harjoittelimme sitten jo jalustimet jalassa vapaana (eli ei liinassa eikä talutettuna) liikkeellelähtöjä kera raipan sekä tietenkin pysähdyksiä ja käännöksiä. Koster ei tuntunut käsittävän täysin pohkeiden merkitystä, siksi otimme raipan avuksi. Ensin tietysti Helena varmisti maasta, että Koster ymmärtää mitä raipan naputus kyljellä merkitsee. Sitten minä pyysin selästä liikkeellelähtöjä pelkällä raipalla naputtaen ja kun se alkoi sujua, lisäsin raipan merkin eteen pohkeet. Nyt alkoi vähitellen homma sujua paremmin. Kyllä kerkesikin jo olemaan jalkalihaksett hellinä, kun Koster ei millään meinannut lähteä liikkeelle. Pyrin tekemään paljon käännöksiä, joten kiemurtelin kentällä edestakaisin. Yleensä hevoset kiiruhtavat tallia kohden, mutta Kosterpa taisi haluta tutkimaan kentän peilipäätyä lähemmin, sillä se käveli huomattavasti reippaammin tallilta pois päin. Reipas käynti puolestaan helpotti kääntymistä.

Juoksutin Cruiserin ensimmäistä kertaa itse. Se heittäytyi hieman villiksi. Joko se riehaantui, koska ei ole tottunut että minä juoksutan, tai sitten se tunsi olonsa minun kanssani liiankin rennoksi. :P

Kiipesin taas karsinassa selkään ja nousin varovasti istumaan ja Helena talutteli meitä hetken.

Myöhemmin viikolla Helena talutti meidät karsinasta kentälle ja talutteli sielläkin hetken.

Kosterilla tein loppuviikosta jo muutamia ravipätkiä tallia kohti. Se hämmentyi ensin, kun jatkoin eteenpäin potkimista vaikka se jo käveli, joten se pysähtyi. Väärä vastaus ja uusi yritys. Nyt Koster kokeili empien raviin lähtöä. Seuraavalla kerralla ei sitten tarvinnutkaan enää juuri empiä.

Seuraavana päivänä se sitten jo intoili omatoimisesti raviin. Käännyimme tallia kohti samassa kohdassa kuin edellisenä päivänä lähdimme raviin ja Koster muisti sen ja lähti raviin.

Cruiserilla ratsastin ilman satulaa kentällä liinassa ja teimme käännöksiä Helenan edestä. Cruiser kääntyi paremmin kuin Koster!

Tutustutin poikia myös vesiletkuun tällä viikolla. Onnistuin lopulta kastelemaan molemmilta jalat ja lavat. Ne kun eivät olisi millään uskaltaneet seistä pelottavan letkun lähestyessä. Lopulta onnistui, kun parkkeerasin ne aitaa vasten, niin etteivät ne päässeet livistämään sivulle. Cruiserin kanssa päädyin kavion sijaan tähtäämään vesisuihkun ensin polviin, koska se nosti joka kerta kavion kastuessa jalan ylös ja kavio katosi tähtäyksestäni. Polvea se ei pystynyt piilottamaan.

Katselin eräänä päivänä kuinka kana hiippaili tallin seinällä palkilla. Se oli hipsinyt yläkerrasta palkille ja metsästi hämähäkkejä. Sillä seinustalla yleensä istuva pääskyspari väisti toiselle seinälle ja katseli sieltä hiljaa kanan touhuja, kunnes se lähti pois ja ne pääsivät takaisin paikalleen.

En saanut siitä kuvaa, enkä jaksa leikkiä kuvankäsittelyohjelman kanssa, joten te saatte nyt vain tyytyä kuvittelemaan kanan tuonne oven yläpuolen korkeudella kulkevalle poikkipalkille vasempaan nurkkaan. Odotin koko ajan, että se lennähtäisi sieltä alas. (Välillä tuntuu, että ne kiipeävät yläkertaan vain päästäkseen lentämään. Oletteko koskaan nähneet kanaa rappusissa? Hauskoja otuksia. :) ) Ei se lopulta kuitenkaan lentänyt alas, vaan palasi samaa reittiä takaisin.

Yksi kanoista kulkee tallissa iloisesti ”pulputtuaen” tai kujertaen. Välillä se tulee kyselemään olenko löytänyt sille jotain hyvää, useimmiten se näyttäisi hakevan pesäpaikkaa loimikasasta, kottikärrystä tai jopa lattialta! Ei se taida kylläkään munia ulos, ainakaan loimikasasta en ole mitään löytänyt. Se vain on jotenkin hyvin ”äidillinen” olemukseltaan. Toisin kuin eräs joka höyhentää muita jatkuvasti ja kuulostaa välillä ihan kukolta orrella huutaessaan.

Eräänä toisena päivänä keräsin munia pesistä ja tulin ilmeisesti häirinneeksi yhtä pesässä kökkinyttä kanaa. (Ne tuppaavat munimaan neljästä pesästä vain kahteen ja jos niitä ei tyhjentele aamun mittaan, osa munista rikkoontuu.) Kana nousi ja taapersi motkottaen pesän ovelle, pysähtyi ja tiputti munan kynnykselle! Plop vain! Onneksi ehdin hätiin ja muna ei kerennyt kierähtää alas ja kuorikin pysyi ehjänä.

Patch löysi tällä viikolla laitumelta munia. Se kierteli perässäni laitumelta toiselle, alkoi nuuskia, kaivoi kolon ja pian se jo maiskutteli esiin kaivamiaan pieniä munia! Ei kanan vaan jonkun muun, ehkä kilpikonnan?

Kiersin taas kitkemässä piiankieliä laitumilta. Ne ovat nättejä, mutta myrkyllisiä, etenkin hevosille. (Eikös näitä joskus metsästetty ja siirretty kukkapenkkiin? Onko näkynyt?) Koster ja Cruiser seurasivat touhujani uteliaana. Koster kyllästyi pian, mutta säkki kiehtoi Cruiseria. Se aristeli sitä ensin, mutta uskaltautui sitten koskemaan. Pian se jopa heitteli puolitäyttä säkkiä, hyvä ettei varastanut sitä leikkeihinsä!

Dieetillä olevat lampaat ja pässi siirrettiin Bubban laitumelle. Se katsoi niitä ensin kauhuissaan, mutta tottui pian, koska ne juoksivat sitä karkuun. Se taisi jopa jahdata niitä ihan huvikseen hetken!

Innostuin isänpäivän kunniaksi leipomaan. Ilmoitin Helenalle pilaavani hänen dieettinsä tällä viikolla ja pyysin häntä etsimään mausteita kaupassa käydessään. Taisin tehdä piparitaikinan ensimmäistä kertaa ihan alusta asti ja oikean makuista siitä tuli täkäläisilläkin aineilla.
  Piparit leivoin muovailuvahaleikkeihin tarkoitetuilla muovimuoteilla. Alkukokeilujen jälkeen päädyin tekemään pipareita lähinnä hevosten ja lehmien muotoon. Vein niitä myös Golf Clubille tarjolle, koska niitä tuli niin paljon. Suurin osa tykkäsi ja eräskin kävi hakemassa lisää ja joku otti niitä jopa kotiin viemisiksi.

Sitten väkersin luumuhilloa. Tulin epähuomiossa ostaneeksi pussin kivellisiä kuivattuja luumuja. Hyvä etten hammastani rikkonut ensimmäistä puraistessani! Värväsin siis apulaisen kaivamaan kivet ulos sillä aikaa kun minä väkersin muuta. Siitä tulikin tosi hyvää hilloa ja paljon ja helppoakin se oli!

Lehti-/voitaikinaa en itse kuitenkaan leiponut, vaan käytin kaupan Puff pastry-levyjä. Ne olivat suomalaisia ohuempia ja isompia ja niissä oli ohut sininen muovi toisella puolen ilmeisesti pitämässä levyt irti toisistaan. Minä en älynnyt repiä muovia irti ennen torttujen leikkausta ja hillotusta, joten sain sitten tapella hetken torttuja irti muovista ilman että ne venyivät muodottomiksi. Taikina maistui suht oikealle, mutta ei juuri kohonnut, joten tortuista tuli likilaskuisen näköisiä.

 Sitten leivoin vielä itsepäisyyspäivän kunniaksi ihka ensimmäiset karjalanpiirakkani! Ilman ruisjauhoja, joten maku ei kyllä ihan ollut kohdallaan, vaikka yllättävän oikeilta ne lopulta näyttivät. Illalliseksi pyöräytin vielä makaroonilaatikon. Tai itseasiassa kaksikin, sillä tuli keitettyä turhan paljon makaroneja.

Glögiäkin tein itse ja hyvää siitäkin tuli muuten, mutta mausteet muodostivat mukin pohjalle ihmeellisen limalautan...

Helena innostui kaivamaan joulukoristeet esiin. Olenkin ihmetellyt miksi seinissä on tyhjiä koukkuja. Ne olivatkin joulukoristeita varten! Ja eräs taulukin vaihtui jouluisempaan. Täytyy kyllä sanoa, että joulukuusi on melkoisen pieni...

vesinokkaeläimen piilo