Joulu lähestyy (9.12. - 15.12.)

Iski joululahjaidealla, joten aloitin punontamallien metsästyksen ja kokeilut paalinarulla. Tilasin hopeisia korunosia. Kävin keräämässä kourakaupalla jouhia ja pesin ja setvin ne nippuihin. Ja sitten aloin punoa ja pähkäillä ja ideoida... Mittasin salaa Helenan kellon ranteen paksuuden hänen kellostaan. Keskiviikkona jäin pingiksen sijaan katsomaan Rango-animaation (suosittelen!) ja näpertämään jouhien kanssa.

Pitkällisen pähkäilyn jälkeen uskaltauduin kysymään Rodilta käyttäisikö hän ikinä rannekorua. ”Ai miten niin?” ”En voi vastata, kerro nyt vaan käyttäisitkö.” Vastaus oli ei. Jouduin siis miettimään asiaa lisää ja vihdoin aloitin hattunauhan punonnan ja toivoin, että sille löytyisi jotain käyttöä..

Brolga ja Leon voisivat melkei olla kaksoset, mutta ne eivät ole edes sukua!

Brolgan laukannostot pyrkivät olemaan ravista tosi kiireisiä, joten tein niitä muutaman käynnistä. Nosti hienosti suoraan käynnistä ja kiiruhtaminen katosi.

Blanchetten ravi ja laukka alkavat olemaan melko hienoja ja reippaita, kunhan saan sen ensin liikkeelle...

Innostuin pesemään kentän peilit. Ne olivat niin paksun pölykerroksen vallassa, että hyvä kun erotin istuvani hevosen selässä! (No ei sentään, mutta pesun tarpeessa kuitenkin.) Odotin, että ainakin Blanchette huomaisi peilien kirkastuneen ja saisi kohtauksen, mutta ei! Sekään ei edes vilkaissut niitä!

Jätin Blanchetten parkkiin ensin tallin oviaukolle ja sitten vähän myöhemmin uudestaan kentälle, kun haeskelin tavaroita tallista ja vaihdoin satulan. Kerran jopa pysäytin sen kentän keskelle, hyppäsin alas selästä ja taakseni vilkuilematta kipaisin hakemaan unohtuneen raipan. En edes ajatellut asiaa, luotin vain, että kyllä se seisoo parkissa. Olen pulassa, jos ajatuksissani teen samaa Suomessa tai muualla eivätkä hevoset osaakaan tätä taitoa...

Tytöt tuoksuvat hyvälle. Ovat tainneet löytää jostain hajuvettä! ;) (Tämä jättää jälkeensä hyvän tuoksun.) 

 

Leonin kerjäysilme :)

"Et syö sitä! Se on mun kaveri!"

Joku oli muninut osittain pehmeäkuoriseksi jääneen munan, joten annoin sen Tillylle syötäväksi. Mutta Tilly vain ottikin sen varovasti suuhunsa ja kantoi kentälle. Minä lähdin perään katsomaan. Tilly hautasi munan kentälle varoen. ”Ei käy! Siitä tulee hajupommi!” Kaivoin munan taas esiin ja se oli niin varovasti haudattu, että kalvoon tuli reikä vasta kun minä kaivoin sen esiin! Ei Tillykään sentään rikkinäistä munaa säästä, joten se latki munan vihdoin suuhunsa.

Patch ilmestyy jostain aina välillä riehakkaasti tervehtien ja vasten hyppien. ”Löysin sinut!” Mutta toisinaan se kipittää hillitysti luo vain panta hiljaa helisten. Ja jos panta ei äännä, sen tulon huomaa vasta kun se koskee hellästi kuonolla pohjetaivetta. Naureskelin eräänä päivänä, kun Rod seisoi keskellä pihaa Patchia viheltäen ja huutaen, eikä huomannut että pikku koira jo istui hänen vieressään! :D

Helena otti ja vei Bonnien kotiin viime viikolla. Omistaja oli sitä ennen harjoitellut ahkerasti lastausta. Ja kuljetuskoppiin oli asennettu lastaussilllan nostava vinssi, jotta hänen ei tarvitse yrittää nostaa sitä itse. Ikävä kyllä kaikki nämä hänen helpotuksekseen tarkoitetut vempeleet tarkoittivat myös sitä, että hänellä oli paljon enemmän kaikenlaista muistettavaa. Bonnie oli lähdössä jo melkein kuukausi sitten, mutta omistajalta loppui rohkeus kesken. Hän pelkäsi unohtavansa jonkin vaiheen. Siispä Bonnie vietiin kotiin hänen puolestaan. Ja Helena kävi pitämässä hänelle pari tuntia kotioloissa. Tällä viikolla hän sitten lastasi Bonnien itse ja ajoi tänne tunnille! Ja hymyili leveästi koko ajan! :) Vihdoinkin. Bonnie on asunut täällä jo useamman vuoden odottaen, että omistaja kuntoutuisi tähän pisteeseen.

Auringon kulma on muuttunut. Se ei ole enää pitkään aikaan paistanut talon sisään lattiaa lämmittämään. Nyt oikein lämpiminä päivinä pohjoispuolen suurten ikkunoiden peitoksi lasketaan eri rullakaihdin kuin talvella. Talvellahan suljettiin verhot yöksi pitämään lämpö sisällä, nyt lasketaan alas verhot pitämään lämpö ulkona. Näistä verhoista kuitenkin näkee läpi, joten talo ei ole sentään aivan pimeä. Yöksi oikein kuumien päivien jälkeen avataan ikkunat ja ovet ötökkäverkkojen takan, jotta talo taas viilenisi yön aikana.

Golf Clubilla arvottiin tällä viikolla lisäksi kalkkunaa ja kinkkua (kinkku oli suositumpi). Koko vuoden on kerran viikossa yksi arvoista arvottu tähän Back of the book-listaan. Ei voitettu kinkku tai kalkkunaa, mutta jäsenarvonnasta tuli sentään Helenalle rahaa. Vaikka arpojat yrittivätkin velmuilla ja väittää, ensin että arvottu numero oli sittenkin eri. Ja kun se ei mennyt läpi, yrittivät esittää, että jäsenmaksua ei olisi uusittu. :) Kultainen pallokin löytyi taas ämpäristä! Potissa oli vasta $650, joten kaikki pettyivät, kun joudutaan taas aloittamaan alusta.

Lähettelin nipun joulukortteja ja menin möhlimään koko jutun. (Taas!) Ajoin Crookwellin postiin ja totesin, että olikin lauantai ja posti oli kiinni! Päätin pyörähtää kokeilemassa onneani Bindassa. Bindan posti on kaupan yhteydessä, joten myyjä suostui myymään minulle postimerkkejä, mutta kortit lähtevät silti matkaan vasta maanantaina. Jospa ne silti ennättäisivät ajoissa...

Crookwellissa turhaan pyöriessäni näin kyltin, jossa mainostettiin puistossa olevia joulujuttuja. Seurasin kyltin ohjeita, mutta en löytänyt puistosta mitään mielenkiintoista. Sen sijaan löysin jänniä sivukatuja joilla en ole aiemmin käynyt. Aioin lähtiessäni pyörähtää tutkimaan myös Santa's Hideaway-nimisen joulupuodin, mutta unohdin sen tyystin. En kyllä tajua puljun ideaa. Se on auki aina joskus viikonloppuisin ja myy vain joulukoristeita yms. kuinka se voi menestyä täällä korvessa?

Sunnuntaina ajoimme Sydneyhin Helenan siskon luo joululounaalle. He lähtevät ulkomaille jouluksi ja halusivat siksi viettää joulua sukulaisten kanssa jo nyt.

Vesinokkaeläin maistelee porkkanaa