Kenttäratsastusta (19.8. - 25.8.)

Taas olisi pitänyt kantaa kameraa mukana. Koirat tulivat ”auttamaan” minua loimen korjauksessa. Olin levittänyt loimen tallin lattialle ja yritin mittailla ja leikata paikkoja, kun koirat touhottivat paikalle. Kaksi kuonoa tunki väkisin paikan ja loimen väliin, Patch kantoi lelujaan loimelle ja Tilly tunki häntä heiluen istumaan reikien päälle. Heittelin Patchin kumiankkaa pois loimelta ja se iloisesti nouti ankan ja toi sen aina takaisin! Päätin luovuttaa ennen liimapurkin avaamista ja välttyä suuremmilta katastrofeilta. Kun pistin loimen pois, koirat katosivat tyystin...

Porkkanat loppuivat, joten Blanchettin ryntäilyt juoksutuksessa pahenivat taas. Syynä saattoi tietysti olla sekin, että kentän sijaan juoksutin sitä laitumella. Vaikka kuinka muistutin sitä tallissa odottavasta palkino-omenasta, se jatkoi kekkulointia. Sen ilme oli kyllä näkemisen arvoinen, kun sitten tallissa syötin sen omenan Brolgalle. Pettyneempää ilmettä saa hakea! (Hellyin ja annoin sille pienen palan.) Seuraavana päivänä se sitten käyttäytyi aivan mahdottoman kiltistä ja ansaitsi omenanasa. Helena puisteli päätään kiristys ja lahjonta teorialleni ja totesi, että hevoset eivät kyllä ajattele niin. Mutta se toimii! Joten ihan varmasti se yhdisti omenan menetyksen tuhmuuksiin. Eiköstä vaan? ;)

Viikonloppuna talo ja talli täyttyi kenttäratsastusklinikkalaisista. Yardit olivat hirveää mutavelliä, joten vieraiden hevosia piti majoittaa tallin lisäksi myös kuivemmissa karja-aitauksissa. Onneksi osa asui lähistöllä ja palasi yöksi kotiinsa.

Yksi vieraista tuli kahden hevosen kanssa. Toinen niistä osallistui vain kouluratsastustunnille. Se oli nuori peitsari, josta vasta koulutettiin ratsua. Peitsarit ovat täällä yleisempiä kuin ravurit. Ne ovat kuin ravureita, mutta ravin sijaan niidän pitää kisoissa mennä peitsiä. Ravissa liikkuvat diagonaaliset jalkaparit yhtä aikaa, peitsissä saman puolen jalat. Kuin kamelilla. Ravureiden ratsukoulutus on huomattavasti helpompaa, niille tarvitsee opettaa vain laukka. Peitsari täytyy ensin saada tajuamaan, että se saa ravata! Lisäksi sen täytyi myös oppia kääntymään oikein. Kärryn aisojen takia se oli tottunut kääntymään laittamalla etujalat ensin ristiin, eli oikealle käännyttäessä se astui oikean sijaan vasemmalla jalalla ensin.Ratsastajan piti olla sen kanssa tarkkana, että kääntöavut ajoittuvat oikein, eli kun oikea etujalka oli takana.

Vieraista on hyötyä: näen erilaisia ongelmia kuin mitä minun ratsuillani on ja niiden ratkaisuja. Yritän kirjoittaa kaiken aina huolella muistiin. (Minulla on jo kohta kaksi muistikirjaa täynnä tekstiä ;) ) Osalla on myös samoja ongelmia ja pääsen lohduttautumaan tiedolla, että en ole ainoa joka niiden kanssa painii.

Pääsen myös näkemään vääriä ratkaisuja. Eräs sellainen on ”spinning”. En muista nähneeni kenenkään harrastavan sitä Suomessa, joten joko se ei ole sinne saakka rantautunut tai sitten en ole kiinnittänyt asiaan huomiota. Se ilmeisesti pohjautuu lännenratsastuksen liikkeisiin? Minä en oikein tiedä mikä sen ideana on. Eräs hevosista hermoili ja hääräsi levottomasti estetunnilla vuoroaan odottaessaan. Ratsastaja pisti sen pyörimään itsensä ympäri. Helena raivostui ja teki siitä pian lopun. Kuten yhden ohjan pysähdys, sekin tuhoaa kääntöavun. Lisäksi se saa hevosen vain hermostumaan enemmän, kun se ei saa palkintoa (=myötäys) vaikka se kuinka kääntyy.

Sen sijaan pitää ennemmin tehdä seuraavaa, jos hevonen ei seiso aloillaan:

• Jos se kääntää takaosan sivulle, käännä etuosa takaosan eteen. Eli suorista.
• Jos se astuu eteenpäin, pysäytä. Ja mahdollisesti pistä astumaan taakse takaisin siihen mistä lähtikin.
• Jos se peruuttaa, anna olla. Jos huomautat peruutuksesta pohkeilla eteenpäin, se hämmentyy koska päädyt huomauttamaan kaikesta mitä se tekee. Valitse pienin paha, ja jätä se huomiotta.

Pian hevonen jo rauhoittuikin. Etenkin suoristus tehosi siihen hyvin.

Aloin treenaamaan Brolgan kanssa laukan lisäksi myös estehyppelyä tällä viikolla. Osallistuin sillä este ja maastoastetunneille. Se ei kunnioita puomeja yhtään vaan mennä rymistelee niistä läpi ihan huoletta. Maastoesteitä se kunnioitti huomattavasti enemmän. Vesieste jännitti vähän etukäteen, mutta olimme treenanneet lätäköissä loiskuttelua tarpeeksi ja se ravasi veteen ongelmitta. Sieltä pois hyppääminen olikin sitten eri asia... Hyppäämisen sijasta, kömmimme lopulta ylös jalka kerrallaan.

Vesieste ja aina yhtä "elegantti" ratsukko...

Kun valmistauduin eräälle tunnille, parkkeerasin Brolgan yardiin ja lähdin hakemaan varusteita. Tulin jättäneeksi villaiset käsineeni liian lähelle aitaa ja kun palasin, toisesta oli jäljellä vain huolella palloksi pureskeltu kasa villalankaa! Se oli lämpimin käsineparini, joten toivottavasti aamupakkaset pysyvät jatkossa poissa...

Pari sormea taisi tulla syödyksi...

Sunnuntaina toiset harjoittelivat kenttäkisoja. He ratsastivat ensin kouluradan, hyppäsivät sitten esteradan ja lopuksi vielä maastoesteradan. Me Brolgan kanssa osallistuimme vain aamun maastoestetunnille ja kouluosuuteen. Ratsastimme ensimmäisen Preliminary ratamme (superhelppo Prelim 1A). Laukka oli kyllä melkoisen reipasta, mutta nostot tulivat suurin piirtein oikeaan kohtaan ja sain Brolgan kääntymään ympyrällä, joten hyvin meni. Hämmästyksekseni se meni jopa niin hyvin (68%), että me jopa taisimme ”voittaa”. Iso vauva oli tämän kaiken jälkeen niin väsynyt, että emme osallistuneet enää esteradoille. Se ei olisi enää saanut niistä hyvää kokemusta.

Koska en ratsastanut, kuvasin toisten esteradat. Maastoeste radan kuvaaminen oli aika haastavaa. Porttivahti päästi ensimmäisen ratsukon matkaan ennen kuin me olimme ehtineet löytää parhaan kuvauspaikan. Siispä minä heiluin videokameran kanssa Brumbyn lavalla koko ajan kuvaten, kun Helena ajoi autoa sopivampaan paikkaan. Elokuvien kameramiehet saavat sen näyttämään paljon helpommalta kuin mitä se oikeasti on! :D

Blanchette alkoi ontua viikonloppuna. Nyt sillä oli vuorostaan kaviopaise. Voi tätä mutaa! Kaviossa oli minimaalisen pieni halkeama. Niin pieni ettei se näkynyt päällepäin. Halkeama oli kuitenkin löytänyt tiensä valkoviivan ohi ja mudan mukana bakteerit olivat tunkeutuneet halkeaman kautta kavioon ja aiheuttaneet tulehduksen. Rod paikallisti tulehduksen pihdeillä kokeilemalla ja kaivoi siihen kohtaan kaviota kolon, kunnes veri ja mätä tulivat vastaan. Sitten kolo täyteen jotain mömmöä ja pumpulia ja ilmastointiteippiä päälle. Lisäksi vielä parit antibiootit kankkuun ja nyt sitten vain odotellaan. Hirvittää jo ajatuskin siitä millainen se taas on saikun jälkeen...