Aivointervalleja (12.8. - 18.8.)

Koirat ovat olleet lukittuina mutahuoneeseen ja sisäpihalle siitä asti kun lampaat tulivat laitumelta. Ne ovat päässeet ulkoilemaan vain valvotusti, jottei Patch vain saisi päähänsä pyydystää karitsoita. Koirissa alkaa näkyä mökkihöperyyden oireita. Patch varsinkin juoksee sisäpihaa ympäri kierros toisensa jälkeen. Se ei kyllä soveltuisi ollenkaan kaupunkiasuntoon! Kun olimme sunnuntaina kisoissa Rod oli päästänyt koirat jaloittelemaan. Mutta kun hän oli keskittynyt pyydystämään naapurista karannutta lammasta, koirat olivat livahtaneet omille teilleen. Karitsat olivat säilyneet vahingoitta, mutta yksi uusista kanoista oli päätynyt koirien vetoleluksi. :(

Kun karitsoiden sitten pääteltiin olevan jo tarpeeksi isoja ja uusia ei näyttänyt enää olevan tulossa, koirat pääsivät taas ulkoilemaan enemmän. Patch kävi lammaslaitumella ihmettelemässä karitsoita. Ne olivat jo sitä isompia eikä se oikein tiennyt miten niihin pitäisi suhtautua. Pitäisikö pyytää leikkimään vai yrittää jahdata? Lampaat katsoivat koiran varovaista lähestymistä hetken. Karitsat olivat uteliaita ja emot varuillaan. Sitten yksi emolampaista oli sitä mieltä, että Patch oli jo turhan lähellä ja lähti pää alhaalla tulemaan kohti. Patchille tuli kiire aidan ulkopuolelle!

Jatkoin aivointervalli harjoituksia. Normaalisti intervalliharjoitukset liittyvät vauhtiin: vuorotellaan nopeita ja rauhallisempia treenipätkiä. Nämä meidän aivointervalliksi ristityt harjoitukset ovat hieman erilaiset. Ensimmäisellä kerralla Helena kellotti harjoitukset, jatkossa minä vain arvioin. Pistin Blanchettin tekemään töitä 30s ja sitten se sai hieman huilata 60s. Sitten sen piti taas ahertaa tiukassa kurissa hetki ennen uutta lepotuakoa. Ideana on saada aikaan paljon palkitsevia lepohetkiä hyvän työskentelyn jälkeen. Intensiiviset harjoitukset ovat lyhyitä, jotta se ei ehdi tehdä tuhmuuksia. Tämän pitäisi vahvistaa rauhallista ja rentoa mielentilaa. Jos tunnen, että sen keskittyminen herpaantuu ja se on sinkoamaisillaan, pistän sen tekemään jotain (käännös, väistö, siirtyminen...) ja sitten se saa taas huilata.

Koirat ja kanat rakastavat Helenan keittelemää kaviorasvaa. Eräänkin kerran, kun olin rasvannut Blanchettin kaviot ja siirryin Brolgan kavioiden kimppuun, kanat tulivat nokkimaan lattialle tippuneita rasvakokkareita. Ja pian ne jo nokkivat rasvaa suoraan Blanchettin kavioista! Onneksi Blanchette vain torkkui, vaikka sen jalkojen välissä hääri kanaparvi. Muutamasta meinasi kyllä tulla hakkelusta siinä vaiheessa kun lähdin viemään hevosia ulos. Kanat eivät uskoneet hätistelyjäni joten pari meinasi jäädä alle, kun Blanchette lähti liikkeelle.

Eräänä aamuna olin hakemassa yhtä tuntihevosista sisään, kun kuulin Ziggyn hörisevän minulle. Vilkaisin sen suntaan ja näin, että raukka oli pulassa. Se seisoi portin lähellä loimi nurin päin päällään. Etusoljet olivat yhä kiinni, joskin niskan puolella ja tloimen takaosa oli riekaleina maassa jalkoihin sotkeutuneena. Loimen mutaan poljetutu riekaleet olivat jäätyneet ”pelliksi” Kuinkakohan kauan se oli ollut jumissa? Se ei yleensä hörise minulle ellen lähesty heinäannoksen kanssa, joten nyt se ihan selvästi pyysi minua auttamaan.

Kukkulan kuningas!

Leikin luontokuvaajaa ja soluttauduin lammaslaumaan kuvaamaan karitsoiden leikkiä. Lampaat katselivat minua ensin varuillaan ja siirtyivät kauemmas, mutta tovin siellä istuttuani, ne rentoutuivat ja emot eivät välittäneet vaikka karitsat kävivät katsomassa minua lähempääkin.

Yritin siivota koirien sänkyä, mutta ne pyörivät haittona. Joten heitin niille keppiä sisäpihalle. Kun ne juoksivat kepin perään, siivosin sänkyä kunnes ne taas tulla touhottivat kepin kanssa sänkyyn.

Jatkoin kepin heittelyä ja Patch innostui niin että jopa toi sen minulle takaisin! Etenkin jos asetuin strategisesti oviaukolle niin ettei se päässyt livahtamaan ohitseni. Sitten ylenpalttinen innostus laantui ja se alkoi ajatella, eikä enää juossut luokseni vaan otti saaliinsa ja juoksi sen kanssa ihan eri suuntaa, kuten se yleensä tekee.

Helena ratsasti Leonilla. Se on kyllä uskomattoman rauhallinen! Se on vasta kuusi, sen kanssa ei ole tehty juuri mitään moneen kuukauteen ja silti se vain kopsutteli kuuliaisesti menemään kentällä ja maastossa.