Pakka sekaisin (10.2. - 16.2.)

Jaoin aamulla heiniä Tillyn kanssa ja ihmettelin vähän, kun Fridaa ei näkynytkään portila. Jatkoin kuitenkin matkaa sen kummemmin asiaa pohtimatta. Sitten yllättäen yardien edessä seisoi hevonen. ”Mitä kummaa? Miksi Inky on täällä? Eikun... Tuohan on Frida!" Frida seurasi nälkäisenä Brumbya laitumelle, joten suljin sen sinne toistaiseksi ja ruokin loppuun, samalla hevosia ja aitoja silmäillen. Kaikki hevoset olivat täysin kunnossa, mutta Blanchetten aita oli mystisesti rikki. Siitä oli kaksi lankaa poikki, Blanchette ei niihin ole voinut kuitenkaan koskea koskematta ensin sähkölankaan. Lisäksi näytti siltä, että lankaa olisi vedetty laitumen ulkopuolelle, mutta pahimmillaan se oli tuulensuoja aidan puiden välissä, jonne Frida ei olisi voinut päästä ylittämättä ensin toista aitaa. Lisäksi maassa ei missään kohti näkynyt minkään näköisiä riehunnan jälkiä. Minun teoriani on, että siihen törmäsi yöllä UFO...

Myös sonnipojat olivat yöllä lähteneet takalaitumilla karkuteille. Pari niistä on oppinut olemaan piittaamatta sähköaidoista, koska kaikkialla on niin kuivaa etteivät ne saa aidasta kunnon tälliä. Siksipä aidat kannattaakin viritellä niin, että kun sonni koskee sähkölankaa, se koskettaa samalla myös pelkkää rautalankaa, joka maadottuu metallitolppien kautta. Aidoissa josta sonnit menivät läpi, oli pelkkä sähkölanka. Tässäpä teille vielä opetusvideo maadoituksesta.

Nyt kun Ziggyn ja Kosterin laumat hengailivat vihdoin yhdessä, oli aika pistää pakka sekaisin. Brolga on tarkoitus viedä pian röntgeniin, joten se ja Koster otettiin erilleen. Frida on yksin ollessaan kävellyt itsensä tosi laihaan kuntoon, joten se pistettiin siitostammojen kanssa samalle laitumelle. Ziggy otettiin myös erilleen. Helena soutaa ja huopaa edelleen sen teuraaksi lähettämisen suhteen. Se on ihana hevonen, mutta en usko että se enää paranee. Se vaikuttaa olevan kunnossa aina välillä, mutta sitten se juoksee täyttä laukkaa laitumella ja alkaa taas ontua...

Wanda liitettiin pariksi päiväksi Willien ja Karlin laumaan. Kun Karl tottui tilanteeseen, otettiin Willie sieltä pois ja tarhattiin Kipin kanssa. Viikonloppuna Willie ja Kip sitten lähtivät Kipin uuteen kotiin. Myös Bridget lähti. Eräs sen tuntiratsastajista tuli sen kanssa toimeen oikein hienosti, joten Bridget muutti hänen luokseen. Bridget on vaikea lastata, joten lastasimme ensin Prinsessan traikkuun ja toivoimme, että Bridget menisi helpommin perässä. Prinsessa kuitenkin hermostui tai säikähti jotain, kiskaisi itsensä irti ja peruutti ulos takapuomin ali! Hyvä ettei selkäänsä katkaissut, sään luota lähti nahkat isolta alueelta. Viime aikoina se on käyttäytynyt muutenkin välillä oudosti talliin tullessaan, se taitaa olla tulossa sokeaksi ja traikun hämäryys sai sen hermostumaan.

Helteisinä päivinä olen pyrkinyt ratsastamaan aamulla tai illalla. Onneksi kentän varjossa on viileämpää kuin pihalla. Se tarkoittaa sitä, että joinain päivinä lukitsen kanat sisään jo ennen ratsastusta. Niin tälläkin kertaa. Sain 12 kanaa kasaan melko vaivattomasti, mutta viimeinen heittäytyikin sitten todella hankalaksi! Jahtasin sitä varmaan ainakin puolituntia ympäri karja-aitauksia, läpi tallin ja havupuiden lomassa. Mokoma oli piilosilla puiden ja pensaiden kätkössä! Lopulta tulin murhanhimoiseksi ja suunnittelin jo jättäväni sen ketuille, tai jopa vieväni sen ketunpesään itse! Lopulta sain sen kuitenkin hätisteltyä kotiin. Kiehuin kuitenkin edelleen ja en tuntenut olevani oikealla mielialalla ratsastamaan Blanchettella. Mitä siis tehdä? Otin ja hain hyvän mielen hevosen Cruiserin. Tulin paremmalle tuulelle jo pelkästään katsomalla, kun Cruiser lähti tulemaan luokseni minut nähtyään. Pesin Cruiserin pään ensimmäistä kertaa ja se ei hötkyillyt yhtään!

Tein tällä viikolla Cruiserin kanssa myös jonkin verran maastakäsittely harjoituksia. Muistutin sen mieleen peruutuksen, väistöt ja parkin. Cruiser kyllä seisoi hienosti parkissa muuten, mutta kun lähdin sen luota seisomaan hieman kauemmas se mietti hetken:”Miksi mun pitää seistä täällä, enkö voisi seistä sun kanssa siellä?” Ja lähti hiippailemaan eteenpäin. Mussukka. :)

Sitten aloitimme selästä käsin pohkeenväistön opettelun. Helena auttoi ensin maasta naputtelemalla raipalla, kunnes Cruiser väisti, sitten minä lisäsin raipan edelle pohjeavun. Sitten jatkoimme harjoituksia ilman avustajaa. Vaikeaa, minä pyrin taas tekemään ja korjaamaan liikaa..

pinkkisilmä

Pölyisen maan takia vasikoille on tullut silmätulehdus jota kutsutaan pinkkisilmäisyydeksi. Silmiin laitetaan lääkettä ja päälle liimataan pala farkkukangasta, jotta aurinko ei ärsytä silmää. Kun lappu tippuu pois, on silmä jo ehtinyt parantua. Tällä kertaa joukossa oli kuitenkin pari vasikkaa joilla oli tulehdus molemmissa silmissä. Ne olivat siis käytännössä melkein sokeita. Onneksi viisaat emät huolehtivat, että vasikat pääsivät läpi porteista. Ne jäivät aitauksiin paranemaan ja lapulla peitettiin vain pahempi silmä. Lisäksi lappu liimattiin vain yläreunasta päähän, jotta vasikka pystyi yhä katsomaan alas.

merirosvo

Sunnuntaina lähdin vastahakoisesti Blanchettin kanssa Murrumbatemaniin tunnille. Blanchette oli myös hyvin vastahakoinen ja ei olisi millään mennyt traikkuun. Puolentunnin keskustelun jälkeen siinä vihdoin onnistuttiin, kun Rod tuli taas apuun. Perillä treenasin aluksi sen kanssa pelkästään traikkuun menoa ja ulos peruutusta: askel, eteen, askel taakse, askel eteen... Kunnes se kuunteli niin, että sen sai askel kerrallaan kyytiin ja pois ilman jumituksia tai ryntäilyjä. Ratsastus alkoi myös ihan hyvin, mutta sitten se näki aidan takana ruskeat lampaat... Oli maastoutuminen tosi lähellä tällä kertaa, mutta itsepäisesti kiskoin itseni takaisin satulaan etu- ja takakaaresta kiskoen! Voi tätä autistisen ODD hevosen ihanuutta... Ainakin se oppi lastautumaan kunnolla tällä reissulla!

   

Apua, dinosaurus!