Leireilyä (17.4. - 19.4.)

Koulujen lomaviikot alkoivat, joten talossa on melkoista hulinaa pari seuraavaa viikkoa, kun leiriläiset valloittavat minun päätyni talosta.

Haimme yhden Crookwellissä asuvan leiriläisen, koska hänen hevosellaan on lastausvaikeuksia ja Rod piti sille (ja minulle) oppitunnin lastauksesta. Lastausongelma on oikeastaan vain talutusongelma. Jos saat talutuksen toimimaan (eteen, taakse ja sivulle sujuvasti pienillä avuilla) kaukana traikusta, itse lastaaminen on usein huomattavasti helpompaa. Rod työsti hevosta ensin kauempana, ja kun hän toi sen traikun luo, se käveli suoraan sisään ilman mitään ongelmia! Emme kuitenkaan edes yrittäneet sulkea sitä traikkuun, koska se ei olisi oppinut siitä vielä mitään. Pian se jo syöksyikin sieltä vauhdilla takaperin ulos. Tämän jälkeen se sitten näyttikin kuinka hankala lastattava se on normaalisti. Puolen tunnin uurastuksen jälkeen Rod totesi, että se saa riittää tällä kertaa ja ajoimme sen tilalle. Perillä omistaja oli varma, että hevonen räjähtää takaperin kopista ulos, mutta se yllättikin hänet peruuttamalla sievästi askel kerrallaan kuten kuuluukin.

Leirin aikana teimme paljon maastakäsittelyharjoituksia, etenkin tämän hevosen kanssa ja leirin lopulla se meni koppiin jo ihan siivosti.

Ensin otetaan taluttaminen haltuun, sitten paikallaan seisominen. (Minä jätin Brolgan keskelle kenttää seisomaan ja menin itse kentän laidalle. Vaikea uskoa, mutta siihen se jäi rauhassa paikoilleen odottamaan.) Sitten siirrytään kumimaton palan yli kulkemisen kautta pienen puisen ”sillan” ylitykseen ja sen päälle parkissa seisomiseen. Vasta sitten on vuorossa trailerin lastaussillalle kävely ja viimeiseksi trailerissa seisominen.

Tauoilla käytiin läpi ratsastukseen ja hevosiin liittyviä asioita. Eräänä päivänä tutkittiin ratsastajan asentoa käännöksissä. Jos ratsastaja kääntyy koko kropalla, hevonenkin kyllä kääntyy, mutta sen takaosa karkaa ulos. Sen sijaan pitäisi ottaa miekkailuasento. Eli vasemmalle pistettäessä (=käännös) miekka on vasemmassa kädessä, paino on vasemmalla jalalla ja oikea jalka on taaempana. Kaikille muille tämä tuntui olevan selkeää.. Ilmeisesti kouluissa harrastetaan miekkailua. Minä en meinannut tajuta tätä ensin millään. Pitää kai alkaa harrastamaan miekkailua, että saa ratsastuksessa käännökset sujumaan!

Leiriläisiä myös kuulusteltiin erilaisista ähkyistä ja niiden syistä ja Rod selitti suolenkiertymän vaiheet ja ähkyleikkaukseen liittyviä asioita. Jokainen myös teki hevoselleen hiekkatestin. Yllättävän vähän valittaen leiriläiset (5 kpl 7-16 vuotiaita) keräsivät purkkiin lantakikkareita. Ne sitten ”pestiin”, jotta nähtiin onko jollakin hevosista hiekkaa sisuksissaan. Leiriläisten kauhuksi Brolgan lannasta löytyi kourallinen hiekkaa! Minä sain olla todella huolellinen, että en kipannut sitä veden ja lannan mukan purkista pois. Muovipussi-/ -hansikastesti on huomattavasti helpompi toteuttaa. Ja ei huolta, Brolga ei ole vaarassa saada hiekkaähkyä. Me lisäsimme sen hiekan Brolgan näytteeseen leiriläisiltä salassa.

Ratsastustunnilla piti tunnustella liukuuko takapuoli satulassa, vai liikkuuko se vain muuten (ei saa liukua). Tätä en kyllä taida sittenkään edes yrittää selittää paremmin, koska en tajunnut sitä itsekään yhtään. Tyydyin vain siihen, että en liu'u satulassa ja yritän jatkossakin olla liukumatta.

Eräällä tunnilla oli aiheena ratsastusleikit joita täällä harrastetaan paljon enemmän kuin Suomessa. Minä en osallistunut, vaan toimin avustajana. Leiriläiset protestoivat sitä hieman, ilmeisesti koska halusivat nähdä kuinka kokemattomuuttani kastuisin litimäräksi vedenkantoleikissä..

Estetunnilla hypättiin pieniä, mutta teknisiä (maasto-) esteitä kuten hammasharjaeste. Se muodostui kavalettipalikoista ja maapuomista. Palikat asetellaan niin, että jos estettä lähestyy suoraan, hevonen näkee suoraan läpi palikoiden väleistä ja hämmentyy. Mutta kun sitä lähestyy kulmittain, raot palikoiden väleissä katoavat ja este näyttää yhtenäiseltä.

Leiriläiset toimivat ilta- ja aamutalleissa apulaisinani, joten pääsin pomottelemaan heitä mieleni mukaan. Kävimme tyhjentämässä lantasäkkejä ja minä möhlin käännöksen niin, että leiriläiset joutuivat työntämään Brumbya takaperin kunnes se mahtui kääntymään menemättä aidasta läpi. Eikä se jäänyt ainoaksi Brumbyn työntö kerraksi, sillä eräänä aamuna yksi sen renkaista oli melkein tyhjä. Brumbyn sai ajettua kompressorin luo, mutta se on niin hankalassa paikassa, että auto oli taas pakko peruuttaa leiriläisten voimin.

Helena veloittaa tunnista $50, mitä pidin aika kalliina, kunnes kuulin kuinka Sydneyn ratsastuskoulun ratsastustunnit maksavat $80. Eikä siellä edes opi juuri mitään! 10 ratsukkoa vain kiertää kenttää jonossa. Melkoista rahastusta. Helenan tunnit olisivat siellä paljon arvokkaampia. Mutta täällä hinnat on pidettävänä alhaalla, jotta oppilaat viitsivät ajaa tänne asti. Paikalliset puolestaan ovat kiinnostuneempia lännenratsastuksen tyylisistä lajeista joita Helena ei opeta.

Yhtenä iltapäivänä haimme porukalla lampaat karja-aitauksiin. Se oli melkoinen katastrofi. Kuudesta ratsukosta puolet palasi kotiin jalkapatikassa. Ja lampaat juoksivat missä sattuivat. Minä olin ensimmäinen, joka jalkautui joten en tiedä mikä toisille tuli. Ziggy hermostui vieraiden hevosten joukossa kulkemisesta koko ajan enemmän. Etenkin kun yksi poni tunki koko ajan liian lähelle vaikka kuinka varoittelin sen ratsastajaa, ettei Ziggy pidä muista lähellään. Lampaat eivät olleet vielä edes näköpiirissä, kun päätin laskeutua satulasta ennen kuin Ziggy hermostuttaisi muut sähellyksellään. Tein sen kanssa sen sijaan paljon maasta käsin. Se rauhoittui vasta, kun toiset katosivat mäen taakse. Mutta aloitti steppailun uudestaan heti kun toiset tulivat näkyviin. Siinä vaiheessa kaksi muutakin oli jo jalkautunut ja lampaat juoksivat minne sattuivat. Lopulta ne saatiin ohjattua oikeaan suuntaan ja ilmapiiri rentoutui vähitellen. Kun pääsin takaisin tallille Ziggy sai pienen kurinpalautuksen vielä ratsaillakin.

Erään lapsen äiti oli onnistunut saamaan otsaansa haavan jota piti käydä näyttämässä Crookwellin sairaalassa. Siitä sukeutui mielenkiintoinen keskustelu aiheesta eläinlääkäri vs. lääkäri haavojen hoidossa. Rodin mukaan eläinlääkärit pistävät haavan puudustusneulan haavan kautta ihon alle toisin kuin ihmislääkärit, jotka eivät halua työntää mahdollisia bakteereja neulalla syvemmälle haavaan. Eläinlääkärit sen sijaan toteavat, että jos haavaan menee bakteereja, ne ovat jo siellä ja välttävät ihon läpi pistämistä, koska ihossa on tuntohermot ja he eivät halua tulla potilaan potkaisemiksi tai purruiksi!

Helena harmitteli, kun kirjoitan blogia suomeksi niin ettei hän ymmärrä sitä. Siispä yksi leiriläisistä neuvoi kuinka sen voi kääntää Googlen avulla englanniksi. He käänsivät 1. pohjustus- osan ja lopputulos oli jotain aivan hulvatonta. Kokeilkaa vaikka itse. Kun tekstissä esimerkiksi kerrotaan talon ominaisuuksista, käännös väittää että talossa harrastetaan poromaataloutta! Aivan kaikki ei sentään kääntynyt ihan pieleen ja Helenalle selvisi, että pidin taloa kylmänä. Juuri silloin aurinko oli paahtanut niin, että sisällä oli +30 ºC ja en millään saanut heitä ymmärtämään, etten pitänyt taloa kylmänä juuri sillä hetkellä ja että olen jo tottunut viileään makuuhuoneeseen.

Seuraavana päivänä huomasin,että jostain syystä, kun talossa oli +19 ºC, se tuntui lämpimämmältä kuin edellisen päivän +30! Pihallakin oli aiempaa kylmempi mutta se tuntui lämpimämmältä. Eikä minulla ollut sen enempää vaatetta päällä kuin edellisenäkään päivänä.