Vettä ja räntää (13.7. - 21.7.)

Siivousinto iski ja päätin imuroida oman huoneeni lisäksi myös päätyni muut huoneet. Sieltä täältä löytyi yhä karkkiammuksia lastenleirin sodan jäljiltä. Imuri alkoi pian yskiä ja tunkea pölyä ulos joka suunnasta! Taisin syöttää sille liian monta Jelly beania, sillä sen pölypussi oli haljennut! Ei makeaa mahan täydeltä ;)

Kävin kuvailemassa Leonin jalkaa. Muistatteko vielä mistä on kyse? (Leonin jalka on  mainittu aiemmin täällä ja täällä.) Kotitekoinen Proud Aid toimii aika hyvin! Jalalle ei ole siis tehty mitään muuta (ei edes pesty!) kuin välillä lääpitty haavaan kerros sammutettua kalkkia ja kuparisulfaattia, sen jälkeen kun haavan sitomisesta luovuttiin, koska Leon repi siteet pois. Paksu läppä on hävinnyt kokonaan ihan itsestään ja liikaliha on pysynyt kurissa. Haava näyttää siltä kuin se olisi turvoksissa, mutta ”turvotus” onkin vain paksu kerros uutta karvaa. Aina välillä Leon on käynyt juoksutuksessa, ettei haavaan muodostuisi nivelen liikettä rajoittavaa arpikudosta.

 

10.4.

13.7.

Palautin kameran sisään, koska arvelin etten löydä enää mitään muuta kuvattavaa, ja lähdin ruokkimaan Ziggyä. Pian jo kaipasin kameraa! Sonnit oli päästetty maastoestelaitumelle ja ne leikkivät siellä tynnyreillä! Nauroin pitkään niiden touhuille. Yksikin työnsi ensin tynnyriä ylämäkeen ja sitten alamäkeen ja takaisin ylämäkeen... Toinen työnsi tynnyriä hetken ja nosti sen sitten taas pystyyn. Ne pistivät esteradan ihan uusiksi!

Brolgan kanssa olen yrittänyt edistyä laukkaympyrään asti. Sen kääntäminen laukassa on osoittautunut todella haastavaksi. Meidän ympyrät ovat lähinnä soikioita tai erilaisten kaarteiden yhdistelmiä. Brolga intoilee laukasta niin paljon, ettei se meinaa muistaa miten käännytään. Edeltäjäni laukkasi sillä lähinnä laitumella, missä on enemmän tilaa, joten isokokoinen Brolga ei ole tottunut kentän mittasuhteisiin laukassa. Laukan jälkeisessä ravissa sitä pitää muistuttaa kuka määrää tahdin, mutta pian se taas ravaa hitaasti ja hallitusti korvat lerppuen. Vähitellen olen saanut sen hidastamaan laukkaa niin, että kääntyminenkin on mahdollista. Mutta ensimmäiset askelet ovat aina yhtä räjähtäviä.

Pääsin vihdoin korjaamaan jalustinhihnat. Kylläpäs se olikin mukavaa. Raahasin jalustinhihnakasan sisään, istuin lämpimässä auringon paisteisessa huoneessa ja kuuntelin äänikirjaa. Ei ollut ponia apuna ja työkalut olivat muutenkin vähän mitä sattuu, mutta ei se haitannut. Riittipähän tekemistä pidemmäksi aikaa.

Kengittäjä kävi tarkistamassa Ziggyn kavion tilanteen. Hän tuli siihen tulokseen, ettei ontuminen johdu kaviopaiseesta vaan nivelistä. Pukinkavion erikoiskengitys on toiminut liiankin hyvin! Kavio kasvaa kannalta hitaammin joten sen asento on alkanut muuttua. Mutta Ziggy on jo liian vanha sellaiseen muutokseen ja sen nivelet ovat rasittuneet. Minä luulin, että kokeilulla yritettiin vain hidastaa kavion kasvua, ei muuttaa sen asentoa! Ihan hullua! Vain varsojen jalka-asentoja voidaan yrittää muuttaa kengityksellä, kun niiden nivelet eivät ole vielä täysin vakiintuneet.

Perjantaina satoi taas rankasti kuuroissa, välillä vettä tuli taivaan täydeltä, välillä paistoi aurinko hetken. Ukkonenkin jyrähteli, kun ratsastin Brolgalla, joten jätin suosiolla Blanchettilla ratsastuksen myöhemmäksi. Onnistuin ratsastamaan sen sadekuurojen välissä, joten en ihan täysin kuuroutunut peltikaton kohinasta, mutta nyt ratsastus loppui lyhyeen alati yltyvän tuulen takia.

Sateinen ja tuulinen sää jatkui lauantaina. Illalla tuuli painoi räntää ikkunoihin paineella vaakasuorassa. Crookwellissa, joka on meitä 200m korkeammalla, oli tullut luntakin. Me saimme tyytyä jäiseen räntään joka suli heti pois. Sunnuntaiksi oli luvattu kylmää säätä ja lisää lunta, joten Murrumbatemanin reissu peruuntui. Ihan hyvä niin, sillä en osannut päättää haluanko mieluummin lähteä hevosella joka ei käänny vai hevosella joka sinkoilee ympäriinsä.. Sunnuntai valkeni kuitenkin aurinkoisena, joskin hyvin tuulisena. Yöllä satanut lumi oli sulanut samantien, joten tietkin olivat pysyneet auki. Jo aiemmin viikolla Rod ja Helena vakuuttelivat minulle, että viikonloppuna on kylma ja sataa lunta. Minä en uskonut, että luvattu +5ºC toteutuu (olikin +7ºC ), kun toissaviikon -5ºC aamu oli vain -2ºC. Ja + 5ºC tuntui aivan liian lämpimältä lumisateelle. Räntäsade sai kuitenkin minutkin jo melkein uskomaan lumen mahdollisuuteen.

Leirittömät leiriläiset (7.7. - 12.7.)

Tämä talvi on ollut tähän mennessä normaalia leudompi ja vähäsateinen. Tälläkin viikolla lämpötila oli päivisin 15 asteen molemmin puolin. Tänä vuonna ei kuitenkaan pidetty talvilomalaisille leiriä, koska talvileirillä sää on yleensä niin surkea. On kylmä ja sataa ja pimeä tulee ”aikaisin.” (Kaikki täkäläiset valittavat kuinka päivät ovat niin kamalan lyhyitä, kun aurinko nousee klo 7 ja laskee klo 17...) Moni kuitenkin halusi tulla leirille. Helena lupasi, että halukkaat saavat tulla muutamaksi päiväksi, vaikka varsinaista leiriä ei olekaan. Kolme nuorta tuli kolmeksi päiväksi ja muitakin tuntilaisia oli joka päivä 2-3, joten minä yritin ehtiä ratsastamaan B-tytöt lounastauon aikaan, etten päädy kentälle pörräämään tuntien aikaan. Vaikka nuorisolle tekisikin hyvää tottua vieraiden seassa ratsastukseen. 

 

Osallistuin Blanchettilla kuitenkin parille ryhmätunnille. Toinen niistä oli estetunti kentällä ja toinen oli estetunti ulkona. Epäröin vähän lähteä sen kanssa estekentälle, koska se voi olla arvaamaton ja säikkyä kaikkea mahdollista. Ratsastin sillä ensin kentällä ja koska se vaikutti olevan hyvällä tuulella, uskaltauduin sen kanssa kentän ulkopuolelle ensimmäistä kertaa! Blanchette yllätti minut täysin ja käveli estekentälle asti ilman yhtään ongelmaa! Ja esteitäkin hypeltiin suht rauhallisin mielin. Pari kertaa se kyllä kurvasi vauhdilla sivuun ja yritti väitää ettei muka osaa/ uskalla hypätä estettä, vaikka ne pystyi ylittämään jopa käynnissä. Uusintayrityksellä meni niistä yli ongelmitta, vaikkakin empien.

Muillakin tuntilaisilla oli suoruusongelmia. Yhden hevosen ohjausongelmien taustalla uskotaan olevan yhdenohjan pysähdys. Suomessa sitä ei juurikaan harrasteta. Sitä harrastetaan enimmäkseen länkkäripiireissä, mutta sitä suositellaan muillekin. Queenslandin farmilla treenasimme sitä aika paljon. Sen ideana on saada hevonen pysähtymään vain yhdestä ohjasta vetämällä, se on kuin hätäjarru. Vaikka täällä tehdään paljonkin länkkäreihin perustuvia harjoituksia maasta käsin, ja osa ratsastaen tehdyistä harjoituksista muistuttaa länkkäreiden harjoituksia, yhden ohjan pysähdys ei lukeudu niihin, koska se ”epäkouluttaa” normaalin kääntöavun. Hevonen voi kääntyä normaalioloissa ohjista hyvin, mutta paineen alla (eli tässä tapauksessa esteiden seassa) se ei käänny, koska se reagoi kääntävään ohjaan yhden ohjan pysähdyksenä. Normaali kääntävä ohjasote pyytää hevosen etuosaa kääntymään. Takaosan kääntymistä pyydetään vain pohkeilla. Yhden ohjan pysähdyksessä, hevosen pää käännetään niin pitkälle (turpa jalustimeen), ettei se voi kääntyä etuosalla. Siispä se kääntyy takaosalla ja eteenpäin rynnimisen sijaan pysähtyy. Mutta siitä seuraa, että hevonen ei enää yhdistä ohjasotetta pelkästään etujalkoihin, vaan saattaa kääntyä välillä siirtämällä takaosaa ulos. Siitä seuraa, että ratsastaja hermostuu, kun hevonen poikittaa. Ja hevonen hermostuu, kun sen oikeaksi olettama vastaus ohjasapuun ei kelpaakaan.

Blanchette väistää yhtä kentän kulmaa joka kerta, kun se ohitetaan ja välillä siellä on mörköjäkin. Möröt kuitenkin vähentyivät huomattavasti, kun aloin lopettaa ratsastuskerrat siihen kulmaan. Se kyllä yrittää yhä vilkuilla sitä ohitettaessa ympärilleen, mutta kävelee nyt kulmaan vastustelematta ja seisoo siellä rauhassa paikoillaan. Mörköjä löytyy kentän laidalta muualtakin ja ne pirulaiset vieläpä vaihtavat paikkaa päivittäin! Ei siinä mitään, jos Blanchette edes vähän varoittaisi etukäteen, missä ne möröt luuraavat, eikä räjähtelisi odottamatta sivulle... Ainakin tulee treenattua paljon takaisin kääntämistä. Se alkaa jo vähitellen upota selkärankaan: kun hevonen ryntää vasempaan, se pysäytetään ja käännetään takaisin oikean kautta.

Nuorin leiriläisistä yritti olla nokkela illallisella ja ärsyttää muita toistamalla kaikkien puheet, vaikka he yrittivät vastata takaisin kiemuraisin lausein. ”Ärrän kierrän orren ympäri, ässän pistän pussiin.” hiljensi hänet kuitenkin aika tehokkaasti. ;)

Aioin viimein aloittaa jalustinhihnojen korjauksen, kun Prinsessa tuli tunnille loimi jälleen kerran riekaleina...

Iso lintu lensi yllättäen pahki päädyn isoon peiliin, kun ratsastin Brolgalla. Onneksi olimme menossa peiliä kohti ja näimme linnun, joten Brolga vain hätkähti. Näytti siltä kuin se olisi tullut paukahtaen peilistä ulos! Brolga katsoi sen jälkeen peiliä tarkkaan aina ohi mennessämme siltä varalta, että sieltä tulee ulos toinenkin lintu. Brolga muuten on erään lintulajin nimi.

Huomasin keskittyväni täällä ratsastukseeni ja istuntaani enemmän kuin koskaan aiemmin. Oli jo aikakin! Vielä kun pystyisi keskittymään niihin yhtä aikaa... Istuntaan keskittyminen kärsii nyt kun Ziggy on saikulla ja ratsastan vain B-tyttöjä joiden kanssa pitää keskittyä enimmäkseen siihen mitä ne tekevät ja mihin ollaan menossa ja miten.

Yksi talon lammessa asuvista linnuista oli ruvennut ontumaan. Isäntäväki suunnitteli aamiaisella sen ampumista, koska se oli mennyt nopeasti huonompaan suuntaan. Yllättäen Patch juoksi paikalle ja päästi linnun päiviltä. Patch kanniskeli lintua ylpeänä ympäriinsä aamupäivän. Tillyn mokoma seurasi sitä vähän matkan päästä ja pihisti sen, kun Patch laski sen maahan leukojaan lepuuttaakseen. Patch valitti suureen ääneen kokemaansa vääryyttä Tillyä seuraillen, kun Tilly yritti löytää linnulle sopivaa hautapaikkaa. Patch sai lopulta napattua linnun takaisin itselleen. Kun tuli aika lukita koirat sisään ja päästää kanat ulos, Patch näytti jo aika surkealta. Raukan leukoja jo varmasti särki, mutta se ei uskaltanut laskea lintua maahan enää. Vein Tillyn ensin sisään ja houkuttelin sitten Patchinkin mutahuoneeseen. Tarjosin sille luun vaihtokaupaksi. Se katseli ensin kuono väristen kuinka Tilly rouskutti luutaan, laski sitten linnun oven ulkopuolelle ja tuli hakemaan luunsa. Kun Patch on saanut jotain saaliikseen oli se sitten kengänpohjallinen tai jänis, se ei sitä suosiolla luovuta vaan juoksee sen kanssa karkuun minkä jaloistaan pääsee. Onneksi se ei nyt älynnyt juosta luunsa kanssa ulos, joten suljin oven ja heitin linnun roskiin. ”Epäreilua!”