Lisää leireilyä (23.4. - 26.4.)

Yöt ovat kylmiä, joten puuhellassa pidetään nyt tulta yllä. Päivät ovat kuitenkin poikkeuksellisen lämpimiä edelleen, joten päivisin talon lämpötila kipuaa aika korkealle. Ulkolämpötilan heilahtelut ovat kyllä melkoisia. Toisinaan päivisin on vain hieman päälle +10ºC ja seuraavana päivänä voi lämpötila kohota jopa +25ºC, eikä se johdu pilvistä, molempina päivinä aurinko voi paistaa pilvettömältä taivaalta. Aamulla voi kello 7 ulkona olla -2ºC, mutta aamupalan jälkeen aurinko lämmittää jo niin, että kello 9 on jo +10ºC ja päivällä ylitetään jo +20ºC.

Yhtenä aamuna Brumby oli parkissa eri paikassa kuin yleensä ja sen varjoon jäänyt tuulilasi oli umpijäässä! Raaputtelin jääkerrokseen autosta löytyneen CD- kotelolla sen verran aukkoa, että näin ajaa heinäkatoksen eteen. Kun olin saanut heinät lastattua kyytiin, oli tuulilasi jo sulanut täysin auringon paisteessa.

Tämä leiri oli nimeltää kenttä-leiri ja osallistujat olivat 12-14 vuotiaita nuoria. (joukossa oli kolme tyttöä ja yksi poika, tenavaleirille osallistui kaksi tyttöä ja kolme poikaa ja tytöt yöpyivät isovanhempiensa luona). He olivat paljon edellisiä leiriläisiä äänekkäämpiä! Lisäksi leirille osallistui henkarikummitus. Tyttöjen huoneen henkarit lisääntyivät ja liikkuivat mystisesti paikasta toiseen. Suurin epäily kohdistui lerin ainoaan poikaan, mutta minä kyllä epäilen, että sen takana saattoi olla joku tytöistäkin. Tunnit koostuivat niin kouluratsastuskiemuroista kuin esteharjoituksistakin ja päättyivät maastoestekentälle.

Kaikki 12 vuotta täyttäneet voivat halutessaan suorittaa hevostaitokurssin. Se sisältää sekä kirjallisia, että käytännön tehtäviä joita kurssin suorittaneet ratsastuksen opettajat voivat hyväksyä. Leiriläisten joukossa oli muutama kurssia suorittava, joten kävimme läpi siihen liittyviä tehtäviä kuten ratsastusta eri istunnoissa. Ypäjä ajat muistuivat mieleen moneen kertaan näiden tehtävien parissa.

Eräällä tauolla tutkittiin ahkerasti sääntökirjaa ja tultiin siihen tulokseen, että esimerkiksi kouluratsastuksen maailmanennätyksen haltijan liikkeet ovat sääntökirjan vastaiset. Säännöissä sanotaan, että passagessa ja piaffissa, etujalan kavio tulee nousta vain tukijalan säären puoliväliin, ei polven korkeudelle ja lisätyssä ravissa kavion pitäisi osua maahan siinä kohdassa mihin se osoittaa... Nykyään monet tuomarit kuitenkin jakelevat pisteitä sen mukaan mitä laajemmin hevosen etujalat liikkuvat sanoivat säännöt mitä tahansa.

Oletteko pohtineet, miksi ravissa täytyy keventää oikein? Sillä ei ole mitään tekemistä hevosen jalkojen rasittumisen kanssa, vaan kyse on apujen oikeasta ajoituksesta. Kun istut satulassa pystyt käyttämään pohkeita ja, kun seisot jalustimien varassa, käytät ohjia. Ja kun kevennät oikein ajoittuvat apusi niin, että esimerkiksi käännöksissä apusi osuvat juuri sen jalan kohdalle, mikä on liikkumassa seuraavaksi.

Oikeaa käynnin ja ravin tahtia haettiin tällä leirillä ratsastamalla Tallijengin musiikin tahdissa. CD- soitin pauhasi yhdessä kentän kulmassa ja Helena uhkasi laulaa mukana, jos oikeaa tahtia ei muuten löytyisi. Jokaisella ratsastajalla on kuulokkeet joiden kautta Helenan ääni kantautuu suoraan oppilaiden tajuntaan, joten uhkaus oli aika tehokas. Yksityistunneilla myös oppilaan mikrofoni on päällä, jotta kummankaan ei tarvitse huutaa kentän poikki.

Eräällä tunnilla tutkittiin hevosten suoruutta. Ratsastimme sileäksi haravoidun kulman läpi ja tutkimme kavion jälkiä. Suureksi hämmästyksekseni Brolga osoittautui tällä testillä aivan suoraksi! Kaikki etu- ja takakavion jäljet osuivat päällekäin tai samalle linjalle. Ja minusta kulmat ovat aina olleet haastavia ratsastaa oikein!

Tiesittekö, että maapuomit ovat hevosen vatsalihastreeniä? Jotta hevonen voisi venyttää kaulaansa alas puomeja ylittäessään ja samalla nostaa jalkojaan, sen on käytettävä vatsalihaksiaan. Maapuomeja käytettiin tällä leirillä paljon myös koska se on hyvää suoruus harjoitus ja ratsastajan täytyy ratsastaa niille oikeassa linjassa, aivan kuten esteillekin.

Estetunnilla harjoittelimme oikean hyppypaikan ”näkemistä” kahden esteen välissä. Estettä lähestyttäessä piti laskea ääneen alas kuinka monta laukka-askelta oletit olevan jäljellä ennen seuraavaa estettä. Jos laskit väärin, et ollut ponnistamassa esteelle 0 kohdalla. Todella hyvät esteratsastajat pystyvät näkemään ponnistuspaikan jo 7 askelen päästä. Tarkoituksena on osata tarpeen tullen joko hidastaa tai lisätä vauhtia ettei hevonen päädy hyppäämään liian kaukaa tai liian läheltä. Lisäksi täällä on eräs estekilpailun laji, jossa esteiden väleihin on määrätty tietty määrä askelia ja jos et saa niitä oikein, menetät pisteitä.

Minä en osannut tätä ollenkaan. Jo pelkkä takaperin laskeminen hämmensi, saati sitten se seikka, että se piti tehdä ääneen ja englanniksi. Monesti päädyin laskemaan suomeksi esteiden väliin tulevia askelia ennustamisen sijaan. Tai sitten vain keskityin pitämään Ziggyn suoralla linjalla.

Maastoesteitä hyppäsin taas Prinsessalla, yleisön (leiriläisten vanhemmat) suureksi huviksi. Aloitin huoletta aivan pikkuruisesta puunrunkokasasta, mutta kun käänsin toiselle esteelle, joka oli hieman isompi kasa, kauhistuin: ”Tuoko!?! Sehän on melkein Prinsessan korkuinen!” Prinsessa käytti hämmennystäni hyväkseen ja kurvasi sivuun. Helena otti raippani ja kävi sen avulla mittaamassa esteen, joka ei ollut edes raipan mittainen ja ulottui ponia hädintuskin polveen! Yleisöllä oli hauskaa. :D Loppujen esteiden korkeuksia en enää kyseenalaistanut, mutta Prinsessa oli eri mieltä ja kielsi eräänkin kerran. Ja vaikka tiesin siihen mennessä jo sen metkut, en silti onnistunut aina pysymään satulassa vaan tein taas tuttavuutta maankamaran kanssa. Tällä kertaa alle ei osunut pehmeää ruohotupasta, joten ratsastin loput esteet takapuoli mustelmilla.

En ollut ainoa, jolla oli ongelmia hevosensa kanssa, mutta tällä toisella oli paljon parempi syy: hevonen oli vasta 6v ja ensimmäistä kertaa maastoesteradalla. Erästä pientä ojaa se pelkäsi aivan erityisesti ja sitä piti pitkään suostutella maasta käsin, ennenkuin se uskalsi kävellä siitä yli.

Lisäksi tämä hevonen ei kääntynyt mielellään oikealle vaan punkesi vasenta lapaa ulos. Ja jos ratsastaja silloin käänsi vasempaan, hevonen tiputti lavan alas ja pukitti. Jos ratsastaja sen sijaan käänsi sen päättäväisesti oikealle, se ei voinut tehdä mitään. Kaikki pukittajat kuulemma toimivat samalla tavalla. Toinen ratsastaja puolestaan pelkäsi aluksi maastoesteitä kuollakseen. Hän sai oman nuoren hevosensa sijaan ratsastaa Bonniella ja tunnin lopuksi hän jo hymyili kuin Naantalin aurinko.

Yksi laitumen puista on tiputtanut suuren oksan. Se on niin mielenkiintoisessa kulmassa, että siitä tehdään uusi maastoeste. Siivosimme oksan ympäristön pienemmistärisuista ja grillasimme makkaroita. Vanhasta pesukoneen rummusta saa helposti hyvän grillin. Ei tarvita kuin pari metallilevyä, yksi pohjaksi ja toinen paistoalustaksi. Grilliä oli käynyt lehmälauma hieman pahoinpitelemässä ja paistoalusta oli lehmän takapuolen muotoisella lommolla, joten siitä piti ensin ajaa autolla yli pari kertaa. Ikävä kyllä grilli pistettiin pystyyn suuren puun varjoon ja laitumen poikki puhalsi navakka ja kylmä tuuli. Paikalliset saivat taas ihmetellä hytisemistäni. ”Eikös sinun pitäisi olla tottunut kylmyyteen?” Ja pah!

Koiratkin olivat taas vauhdissa. Eräällä ratsastustunnilla kuuntelimme ihmeissämme, kuinka Patch haukkui jollekin kiivaasti. Ääni lähestyi lähestymistään ja pian kulman takaa ryntäsi esiin jänis perässään huutava Patch (”Odota!!”), ja hännänhuippuna kiisi Tilly. Koko konkkaronkka sukelsi heinävaraston uumeniin. Naurun laannuttua, tunti jatkui.

Muistatteko kuvan Tillyn hautaamasta jäniksestä? Minä kuvittelin jälkien perusteella, että se käyttää kummun muodostuksessa tassujaan. Yllätyin suuresti, kun näin miten se oikeasti toimii. Tilly työntelee hyvin huolellisesti hiekkaa kummuksi kuonollaan! Ja aina välillä se tökkää kasan lakea kirsulla tasaisemmaksi ja tiiviimmäksi.

Leikkimielistä kisailua (20.4. - 22.4.)

Lauantaina treenasin Brolgalla sunnuntaista koulurataa. Ongelmia riittää etenkin siirtymisissä, mutta ehkä niistä selvitään. Brolga vastustaa pidätteitä välillä turhan rajusti. Sillä on mahdollisesti hammasongelmia, mutta Blanchettia ei kannata ottaa mukaan Brolgan sijasta, koska Blanchettin hampaat vaihtuvat edelleen ja se heittää pään pilviin jokaisesta ohjasotteesta. Sitä paitsi Brolga on käynyt vähemmän maailmalla.

Nukuin yön yllättävän hyvin, enkä nähnyt yhtä ainutta kisoihin liittyvää painajaista. Ehkä aloin vihdoin ymmärtää, että kyseessä ei ole varsinaisesti kisat. Sunnuntaiaamu valkeni kylmänä ja maassa oli syksyn ensimmäinen kuura. Pakkasimme hevosen ja varusteet autoon ja ajoimme noin tunnin verran Murrumbatemanin Adult Riding Clubin Training Dayhin. (Eli Murrumbatemanin aikuisten ratsastuskerhon harjoitus kisoihin.)

Canberran lähellä olevassa pikkukaupungissa on hieno kaikille avoin urheilualue, jossa on myös ratsastuskenttiä ja maastoesterata. Näihin tilaisuuksiin tulee yleensä aikuisia, jotka vakavan kilpailun sijaan vain haluavat pitää hauskaa hevosensa kanssa viikonloppuna.

Alueelle pystytettiin kouluradan aidat, esterata ja ratsastusleikkien rata. Kouluradalla on tuomari ja sihteeri ja siihen osallistuvat ratsastavat ennalta ilmoittamansa kouluradan aivan kuin kisoissa. Tuomari tarkkailee ratsukkoa ja arvioi testin jokaisen ääneen sihteerille, joka kirjaa ylös paperille jokaiselle liikkeelle arvosanan 1-10 ja tuomarin kommentit. Sitten ratsukko menee tuomarin pakeille. Tuomari käy radan läpi yhdessä ratsastajan kanssa ja kertoo parannusehdotuksia. Kisoissa ei yleensä tehdä näin vaan ratsastaja saa vain arvostelulomakkeen käsiinsä vähän myöhemmin. Tauon jälkeen ratsukot saivat ratsastaa saman radan uudelleen ja yrittää suoriutua siitä paremmin.

Suoriuduimme kouluradastamme yllättävän hyvin! Minusta tuntui, että se meni aika huonosti, mutta videolla se näytti sujuvan yllättävän hyvin. Ensimmäisestä radasta saimme 62,6% pisteistä ja toisella kerralla jopa 66,3%! Uusintaradan aikaan Brolga oli jo aika väsynyt, joten se liikkui ensimmäisellä kerralla paremmin, mutta minä möhlin toisella kerralla vähemmän, joten arvosanat paranivat. Lisäksi tuomari taisi olla anteliaalla päällä.

Esterata oli Helenan vastuulla. Siellä ei ollut tuomaria eikä ajanottoa tai mitään muutakaan. Radan sai ratsastaa milloin halusi ja ihan omaan tahtiin. Brolga ei ole hypännyt hirveästi, joten menin sillä radan vain pari kertaa kouluradan lämmittelynä. Esteiden puomit olivat hädin tuskin irti maasta ja Brolga lähinnä vain ravasi niistä yli vaivautuen nostamaan kavioitaan vain juuri ja juuri puomien yli. Mutta tarkoitus olikin vain katsoa, miten se käyttäytyy.

Brolga oli toista kertaa vieraassa paikassa breikkeriltä tulonsa jälkeen ja se oli tyyni kuin viilipytty, vaikka ympärillä oli paljon vieraita hevosia ja hulinaa. Vähän se välillä katseli ympärilleen, mutta siinä kaikki. Joku toinen hevonen (esimerkiksi Blanchette) olisi huutanut, tuijotellut, puhissut ja sinkoillut ympäriinsä.

Blanchette harrastaa sinkoilua ja puhinaa yms. jo ihan kotioloissakin, etenkin nyt kun sitä ei hampaiden takia liikuteta kuin juoksuttaen.

Maanantai päätty hieman surullisesti. Yksi kanoista on ollut surkean näköinen jo muutaman viikon. Se on ollut paljon muita hitaampi ja iltasella se on usein ollut vielä kateissa, kun muut ovat jo kerääntyneet odottamaan iltaruokaansa. Parina viime päivänä se on hidastunut entisestään ja Rod epäilee, että sillä saattaa olla muna jumissa. Eilen joku oli muninut suuren kahden keltuaisen munan ja yhdennentoista kanan olon odotettiin helpottuvan. Mutta ei, se oli edelleen vaikean näköinen. Illalla löysinkin sen sitten kyyhöttämästä kanakopin vierestä. Raukka ei pystynyt edes seisomaan, joten kiikutin sen tutkittavaksi. Päätös oli äkkiä tehty. Nyt kanoja on enää kymmenen.