Kauhua kisoissa (18.1. - 25.1.)

Viikon ja leirin päätteeksi lähdimme sunnuntaina joukolla Murrumbatemaniin kisoihin. Cruiser heittäytyi hankalaksi lastattavaksi. Se oli niin hyvä aiemmin! Päästiin myöhässä matkaan. Perillä Cruiser yardiin odottelemaan ja ihmettelemään. Meidän vuoro oli vasta myöhemmin, mutta piti tulla ajoissa auttamaan leiriläisiä. Moni oli ihka ensimmäisissä kisoissaan tai nuoren hevosen kanssa liikkeellä. Seurasin toisten suorituksia ja kävin välillä väkertämässä Cruiserille sykeröt päähän. Minä en ole siinä mitenkään hyvä enkä nopea ja ne olivat Cruiserin ensimmäiset sykeröt, joten pidin paljon taukoja ettei se kyllästyisi. Cruiser rentoutui pian, seurasi kisapaikan touhua ja tyhjensi eväsheinäverkkoaan. 

Lopulta tuli aika valmistautua. Vein Cruiserin sivummalle ja juoksutin sitä siellä. Cruiser hermostui vähän maiseman muutoksesta. Sitten parkkipaikalla pääsi hevonen irti. Kelasin Cruiserin luokseni ja yritin pitää sen huomion itsessäni samalla kun vilkuilin tilanteen kehittymistä sen takana. Kuulin vasta jälkikäteen koko tapahtumasarjan. Hevonen oli sidottu traileriin paalinarulla, joka katkesi hevosen säikähtäessä. Mutta samaan naruun oli sidottu myös hevosen heinäsäkki. Joten kun hevonen kiskaisi itsensä irti, heinäsäkki seurasi sitä ja sai sen paniikkiin. Hevonen oli hypännyt yardien läpi. Heinäsäkki oli jäänyt ensimmäiseen aitaan, mutta sokeassa paniikissa juokseva hevonen ei sitä huomannut. Se oli hypännyt ainakin kuuden aidan yli yardeissa. Onneksi olin jo vienyt Cruiserin sivummalle, sillä se ei ollut valikoinut tyhjiä yardeja, vaan oli hypännyt sisään ja ulos myös niistä yardeista joissa oli hevosia! Viimeistä aitaa ylittäessään, se oli kaatunut ja liukunut selällään erään aivan toisen hevosen turvan alta! Ratsastaja oli yksi Helenan oppilaista ja nuori hevonen oli ensimmäistä kertaa maailmalla. He olivat juuri palaamassa koulukokeestaan. Ratsastaja (+60v!) oli nähnyt hevosen lähestyvän ja ehtinyt potkaista jalustimet jaloistaan, ettei raahaudu mukana, jos hän putoaa ja hevonen liittyy panikoivan seuraan. Hän oli onnistunut istumaan pystyyn nousseen hevosensa selässä. (Tiesittekö, että esimerkiksi Wienin espanjalaisessaratsastuskoulussa 

korkeankouluratsastuksen hyppyliikkeet ratsastetaan ilman jalustimia, jotta ratsastaja pysyy paremmin satulassa?)

Yhä paniikissa olevan hevonen oli noussut pystyyn ja jatkanut juoksuaan. Se oli hypännyt vielä autonkin yli ja laukannut kaksi kierrosta alueen ympäri ja hermostuttanut kouluradoilla suorituksiaan tehneitä ratsukoita. Yleisön joukossa oli yllättävän monta ihmistä, jotka eivät ymmärtäneet, että paniikissa juokseva hevonen jota edes auto ei saa pysähtymään, tuskin pysähtyy, jos sen eteen juoksee käsiään huitova ihminen! Onneksi kukaan ei sentään loukkaantunut. Vihdoin hevosen adrenaliini kului loppuun ja se pysähtyi. Se oli tuhonnut satulan ja yhdestä kaviosta puuttui neljäsosa, mutta muuten se vaikutti olevan kunnossa.

Tilanteen rauhoituttua, jatkoin Cruiserin juoksuttamista. Se vaikutti rauhalliselta, mutta sitten lähistöltä lähti auto liikkeelle ja Cruiser säikähti, liukastui ja kaatui. Tyynnyttelin ja jatkoin juoksutusta. Oliko siis ihme, jos vähän hermostutti, kun siirryimme kisaalueelle? (Onneksi emme olleet vielä ehtineet sinne asti ennen kuin hevonen karkasi!) Nousin selkään ja pian Cruiser sai minut rentoutumaan! Sitten tuli minun vuoroni saada se rennoksi, kun verkka-alueella joku idiootti laukkasi meitä hipoen takaa ohi. Lisäksi alueella verrytteli samaan aikaan iso, punainen hevonen. Jostain syystä se sai Cruiserin hermostumaan pelkästään vain katsomalla meidän suuntaamme.

Radalle siirtyessämme, Cruiser katsoi ihmeissään kouluaitoja, mutta käveli sitten sisään. Ensimmäiseksi kisaksi se teki todella hyvän suorituksen ja keräsimme minun mokistani huolimatta 62,6% !

Tutustuimme seuraavan kouluradan kiemuroihin yhdessä. Cruiser polki vaatien jalkaa, kunnes näytin sillekin mitä muistilapussa luki. :)

Emme lopulta kuitenkaan ratsastaneet rataa. Se oli eri alueella. Kun siirryimme sinne, jouduimme ohittamaan kirkkaanpunaiseen kesämekkoon pukeutuneen ja tuulen riepottamaa sateenvarjoa (=”aurinkovarjoa”) kantaneen naisen. Kun tutustuimme uuteen alueeseen, nainen käveli taas varjoineen meistä ohitse. Sitten joku tuli juoksuttamaan riehuvaa hevostaan viereemme. Kun alueelle lisäksi saapui verkkaamaan se Cruiserin pelkäämä iso punainenkin, minä päätin että on parasta luovuttaa ajoissa ja palautin Cruiserin yardiin rauhoittumaan.

Viikolla Rodin tytär lapsineen ja lastenhoitajineen kävi kylässä. Helena ja Rod ostivat uuden (käytetyn) auton (”Triton”) ja antoivat ”minun” autoni (”Crummydore”) Rodin tyttären käyttöön. Triton ostettiin minun käyttööni, vara-autoksi ja tilan työautoksi. Ikävä kyllä se ei ole tarpeeksi iso vetääkseen traikkua tai se olisi voinut kokonaan korjata vanhan avolavan (”Landcruiser”). Sen piti korvata Brumbykin, mutta ei siitä lopulta luovutakaan, ennenkuin se hajoaa lopullisesti. Triton kun on turhan korkea lantasäkkien kuskaukseen. Kun perhe lähti perjantaina, minä ajoin Rodin Tritonin perässä Crummydoren Canberran lentokentälle, josta tyttären mies sen sitten ajoi kotiin.

Lähtiessäni Crummydore kuulosti mielestäni hieman oudolta, joten hyppäsin ulos tarkistamaan. En löytänyt mitään vikaa. Mutta koska olin jättänyt oven auki, löysin Tillyn apukuskin paikalta istumasta. Se halusi mukaan ajelulle. Komensin sen ulos. Se vain heilautti hännän päätään. Lopulta minun piti kiskoa se pannasta ulos. Kun ajoin pois se katsoi perääni hyvin pettyneen ja masentuneen näköisenä.

Triton on kätevä, kun pitää viedä ihmisiä laitumille katsomaan karjaa. Tritonissa kun on takapenkki toisin kuin Landcruiserissa ja Brumbyssa. Ja nyt siis voi tähän tarkoitukseen yleensä käytetty ”Forrester” jäädä vain katukäyttöön. Forresterin kanssa oli ollut ongelmia ja se tarvitsi huoltoa, koska sillä oli ajettu mutaisilla laitumilla. Sekin on neliveto, joten sillä voi periaatteessa ajaa laitumillakin, mutta se ei niin korkea kuin avolavat.

Harjoittelin Cruiserin kanssa maapuomien ja kumimaton ylitystä. Kun laitoin puomit kumimaton viereen, Cruiser yritti välttää matolle astumista kävelemällä puomin päällä nuorallatanssijan tyyliin! :D Tuntui ettei se aluksi ymmärtänyt, että aina ei astuta puomin yli, vaan joskus kuljetaan puomin vieritse. Kun sitä juoksuttaa puomien ylitse, se ei yritä pyrkiä puomista ohi (kuten useimmat hevoset), jos ajautuu sen päähän, vaan tähtää ennemmin puomin ylitse!

Lauantaina kävi ukkonen. Ensin tuli rakeita ja sitten vettä voimakkaan tuulen kyydittämänä niin, että tallissa hevoset säikkyivät kamalaa meteliä. Tuuli puhalsi vettä puoliväliin tallia! Oven viereisessä päätykarsinassa ollut Ziggy sekosi pahiten ja hetken jo näytti, että se hyppää karsinasta ulos. Brolga ja Leon olivat keskimmäisissä karsinoissa ja rauhoittuvat vähitellen. Cruiser oli toisessa päädyssä ja Ziggyn riehuminen sai sen hermostumaan, vaikka vieressä Leon jo rauhoittui. Rajuilma kesti pitkään. Hyvä niin, hevoset ehtivät tottua meluun. Ja lätäköt tarjosivat hyvää veteenastumisharjoitusta Cruiserille sitä ulos taluttaessani.

Sunnuntaina kävimme Brolgan ja Cruiserin kanssa maastokävelyllä. Cruiser käveli ensin hyvin, mutta takaisin käännyttäessä se jostain syystä hermostui ja muuttui kireäksi eikä olisi helunnut kävellä eteenpäin.

Robottipiika oli eksynyt huoneeseeni ja yrittänyt siivota jouhia lattialta! Se oli kietoutunut pariin nippuun ja yrittänyt sitten lipaston alle piiloon... Karmea sotku! Onneksi se ei ollut käynyt käsiksi valmiiden korujen rasiaan.