Estepäivä (2.3. - 8.3.)

Maanantaina hain melkein kaikki hevoset talliin ja yardeihin. Kun hain Jesterin ja Karlin sisään, sain Karlin helpommin kiinni kuin Jesterin. Siispä talutin Karlin yardeihin ja annoin Jesterin seurata vapaana perässä. Alunperin aioin taluttaa Jesterin ja antaa Karlin seurata...

Hevoset tarvittiin sisään, koska tilalle tuli pari tutkijaa jotka halusivat koekaniineja. He virittelivät ensin kentälle kameran, läppärin ja puomikujan. Sitten otettiin hevonen kerrallaan käsittelyyn. Toinen tutkija puki itselleen sykemittarin ja hevoselle toisen. Hevosille puettiin lisäksi suitset joiden ohjissa oli mittarit, joilla mitatiin kuolaimeen kohdistuvaa ohjanpainetta. Toinen tutkija katosi nurkan taakse piiloon ettei näe mitä hevoselle tehdään. Toinen tutkija seisoi hetken hevosen kanssa kameran edessä ja pyrki kääntämään hevosen päätä mahdollisimman pienillä ohjasavuilla. Etenkin nuoriso hämmentyi tästä ensin, koska ohja ei yllättäen ollutkaan kääntöapu. Tutkija seisoi niin lähellä, etteivät ne pystyneet ottamaan askelta etujaloilla ja päätyivät siten kääntämään takaosaa vastakkaiseen suuntaan. Aina välillä tutkija otti kuvan hevosen silmästä lämpökameralla.

Sitten toinen tutkija kutsuttiin taas esiin. Hän otti hevosen ja taluttisen puomikujan läpi. Sitten hän pyysi hevosta peruuttamaan takaisin kujan läpi. Mutta hän pyysi peruutusta vain yhdellä ohjalla, joten hevoset hämmentyivät ensin taas. Nyt se ei ollutkaan enää kääntöapu, mutta ei myöskään pelkän pään käännön merkki. Hevonen talutettiin kujan toisesta päästä sisään (eli eri suunnasta) ja pyydettiin taas peruuttamaan ulos. Sama toistui ties kuinka monta kertaa. Aina peruutuksen jälkeen hevosen silmä kuvattiin lämpökameralla.

Lopuksi taas seisottiin hetki paikoillaan silmää kuvaten ja sykettä seuraten. Minulle jäi epäselväksi mitä tutkimuksella yritettiin selvittää. Ehkä tutkittavia asioita oli useampikin? Helena täytti jokaisesta hevosesta kyselylomakkeen ja tutkijat kirjasivat ylös omat mielipiteensä.

Cruiser oli ensimmäinen koekaniini. Videon pyöriessä tutkijat eivät sanoneet sanaakaan, mutta kokeen loputtua he kehuivat vuolaasti kuinka kevyistä avuista Cruiser toimi! He epäilivät rekisteröikö mittarit ohjien painetta edes joka kerta. Ja se oli niin rauhallinen ja rento, että se näytti vallan nukahtavan. :)

Koster oli seuraavana vuorossa ja tutkijat totesivat kuinka selkeästi niistä huomasi tehdyn työmäärän eron. Koster ei ole tehnyt juuri mitään breikkeriltä palattuaan. Minä kyllä en usko, että Kosterista ikinä tulee yhtä kevyttä kuin mitä Cruiser on. Niiden luonteet ovat niin erilaiset.

Jester ei ole tehnyt mitään pitkään aikaan, mutta se oli silti kevyen näköinen. Karl yllätti minut. Se ei ollut valmis tutkimuskohteeksi, joten se jäi yardiin Max ja Bubba seuranaan. Oletin sen huutavan Jesterin perään, mutta se ei hermostunut yhtään.

Bubba oli kaikista epäjohdonmukaisin. Se oli väliin höyhenenkevyt ja seuraavassa hetkessä se vastusteli. Minusta näytti siltä, että Prinsessa vastusteli peruutuksissa, koska se joutui peruuttamaan varjojen yli ja sen näkö ei taida olla enää kovin hyvä. Max oli ollut ensin hämillään, mutta keksittyään mitä siltä haluttiin, se oli rentoutunut ja muuttunut todella kevyeksi.

Leon hylättiin koekaniinina, sen jalka oli yhä liian arka ja se ei halunnut liikkua ja vastusteli sen vuoksi. Sen pulssi kohosi aina kun sitä pyydettiin astumaan kipeällä jalalla. He kuvasivat Leonin jalkaa lämpökameralla ja löysivät lämpimän alueen ruununrajan lisäksi myös jänteestä.

Karlin ollessa yhä yardissa, heittelin satulahuopaa sen selkään ja teetätin väistätyksiä. Teetin myös ensimmäisen kerran peruutuksia kuolaimesta. Kuolain menee suuhun jo todella helposti, koska Karl haluaa mielellään leikkiä sillä. Palauttaessani Karlin ja Jesterin laitumelle, talutin taas Karlin ja annoinJesterin seurata perässä. Olin Karlin kanssa jo melkein perillä, kun tulin vilkaisseeksi taakseni. Jester oli yhä ensimmäisellä portilla! Tätä menoa Karlista tulee hineo ja rauhallinen iso hevonen. Se ei tuntunut edes huomanneen, että käveli yksin pois muiden hevosten luota.

Tiistaina menin Karlin ja Jesterin laitumelle ja istuin portilla, kunnes ne huomasivat minut ja laukkasivat luokseni. Puin Karlille ensimmäistä kertaa suitset päähän. Se yritti saada suuhunsa kaiken mahdollisen otsapannasta poskihihnoihin ja kuolainta mutustaessaan ei edes huomannut niskahihnan menevän korvien yli. Jouduin hilaamaan kuolainta ylös moneen kertaa, koska se yritti leikkiessään saada kielensä kuolaimen yli. Harjattuani molemmat, taluttelin Karlia riimusta, mutta suitset yhä päässä. Mokoma yritti syödä ohjatkin. Lopulta Karl lakkasi leikkimästä kuolaimella, joten laskin sitä alas. Suu pysyi edelleen hiljaa ja silmät sulkeutuivat, joten riisuin suitset ja päästin Karlin vapaaksi. Seuraavalla kerralla se ei leikkinyt kuolaimella enää yhtään, saati yrittänyt saada kieltä sen yli. Harjoittelimme ohjista peruutusta ja kääntymistä.

Cruiserille oli tainnut loma tehdä hyvää. Se katseli pelotuksia ihan eri mielellä nyt. Se yritti jopa puraista palasen irti vastamaalatusta uudesta esteestä.

”Hyppäsimme” pieniä esteitä tällä viikolla. Lähinnä ravasimme niiden yli. Aina ei selvitty täysin ongelmitta yli, kun Cruiser laski jalkansa väärään kohtaan ja koko este päätyi lähtemään lentoon.

Keskiviikkona lähdin tuntilaisen mukana kiertämään este- ja maastoestelaitumille. Cruiser kiukutteli ensin vähän, mutta rentoutui sitten niin että lopulta ravasimme esteiden ympäri. Sitten seurasimme toista hevosta vesiesteeseen. Cruiser empi ensin vain pikkuisen, mutta käveli sitten veteen kuopimaan ja pärskyttelemään. Pian jo ravasimme veteen ja sieltä pois.

En uskonut, että Cruiser olisi malttanut seistä ja odottaa toisen hypätessä ja se tuntui väsähtäneen tyystin. Kävelimme siis yksin kotiin. Sitä ei hermostuttanut yhtään jättää seuralaista jälkeensä vaan se käveli rennosti koko matkan.

Seuraavana päivänä kiersin yksin sen kanssa estelaitumilla puomien ja pikkuruisten esteiden yli. Kävimme uudelleen myös vesiesteessä.

Bubba alkoi kompuroimaan ja kolhimaan vuoden takaisen vamman arpeaan toisella etukaviollaan niin, että se alkoi jopa vuotaa verta. Eräällä toisella hevosella oli samantapainen ongelma joskus ja kaapista löytyi yhä sen vanhat suojat, joten puin ne Bubballe.

Perjantaina kävi kengittäjä. Hän ei löytänyt Leonin kaviosta mitään vikaa ja löi Rodin irroittaman kengän takaisin. (Kenkä otettiin pois, kun epäiltiin jonkun naulan painavan tai aiheuttaneen paiseen.) Vika taitaakin olla nyt jossain jänteessä. Se on todennäköisesti venäyttänyt jotain uudet kengät saatuaan. Lisää karsinalepoa siis.

                       

Perjantaina kävi myös eläinlääkärin mies kokeilemassa Cruiseria. Hän ratsasti sillä omalla satulallaan. Cruiser ihmetteli vähän, kun selkään nousikin joku muu kuin minä. (minä ratsastin ensin hetken.) Mutta käyttäytyi sitten todella hyvin.

Lauantaina saapuivat toiset katsojat. 16-vuotias tyttö etsi itselleen uutta kenttähevosta ja halusi aloittaa nuoren kanssa. Cruiser käyttäytyi taas hienosti. Ratsastin sillä kentällä hetken, sitten sitä koitti tyttö ja lopulta selkään kipusi myös pikkusisko. Äiti: ”Molempien pitää pystyä ratsastamaan sillä jotta voivat auttaa toisiaan, jos toisella on muita kiireitä.” Lopuksi vielä minä ratsastin Cruiserin maastoestelaitumella muutaman pienen esteen yli ja vesiesteen läpi.

Sunnuntaina tilalla järjestettiin estepäivä. Väkeä oli melkoisesti, vaikka paikalle ei päässyt läheskään kaikki Helenan oppilaat. Ravailin ensin Cruiserin kanssa pikkuruisen esteradan yli. Se jännäsi ensin vieraita, mutta rauhoittui verryttelyssä niin, että seisoi lopulta ensimmäistä kertaa aivan rauhallisena vieraiden hevosten keskellä ja katsoi silmä tarkkana kuinka Prinsessa ja Max pysähtyivät katsomaan tarkasti jokaista estettä ennen kuin ylittivät sen. Siispä Cruiser toimi samoin ensimmäisellä kierroksella. Toisella kerralla se ylitti esteet jo pysähtelemättä. En vaatinut siltä enempää vaan vein sen talliin ja otin Bubban sen tilalle.

Bubballa hyppäsin radan isompana. Me olimme ehtineet jo harjoitella rataa lauantaina ja nähneet kaikki esteet jo aiemmin. Yllättäen kenelläkään ei ollut suuria vaikeuksia esteiden värikkyydestä huolimatta. Toisaalta, kaikki aloittivat niin matalilla esteillä että niistä pystyi helposti vaikka kävelemään yli, joten hevoset ehtivät tottua esteiden ulkonäköön.

Esteradan jälkeen halukkaat saivat käydä maastoestelaitumella hyppäämässä derby-radan. (Derby ei ole puhdas maastoesterata, vaan joukkoon on ripoteltu rataesteitä.) Helena valvoi rataesteet ja Rod opasti derby-radalla. Bubba on entinen yhden tähden kenttähevonen, joten en epäillyt sen hyppykykyä. Mutta minä hyppäsin Bubballa ensmmäistä kertaa maastoesteitä, joten en tiennyt miten se niihin suhtautuu ja valitsin helpot vaihtoehdot.

Kaikkien hypättyä esteet ja laitettua hevoset pois, söimme huvimajassa lounasta. Koko päivä oli samalla minun läksiäiseni.