Joulu (22.12 -28.12)

Vietettyäni 9kk Uudessa-Seelannissa, palasin vielä hetkiseksi Australiaan ennen Suomeen paluuta.

Pihapiiri ja talo olivat tutut ja vieraat samaan aikaan. Etenkin minun huoneeni oli muuttunut, koska tilalla on nyt myös maatilamajoitusta paikallisen hääpaikan vieraille.

Koirat tulivat riehakkaasti vastaan. Muistivatko minut?

Kävin koirien kanssa sunnuntaina kiertelemässä laitumilla. Hame ruohikossa kahisten lähestyin hevosia. Sandaalit jalassa, joten en mennyt laitumille sisään. Aloitin Cruiserista. Menin portille ja huutelin. Se höristi korviaan ja ravasi portille luokseni, vaikka vähän säikkyikin heinikossa rapistelevia koiria. Rapsuttelin sitä ja kävelin sitten aidan viertä eteenpäin ja Cruiser käveli vierelläni. Pysähtyi odottamaan, jos jäin jälkeen. :)

Bubba ja Max (uusi kouluponi, korvasi Inkyn) eivät vaivautuneet tulemaan portille. Brolga ja Jester juoksivat minua karkuun aluksi ja Koster ja Karl eivät uskaltaneet tulla lähellekään. Ziggy juoksi, koska muutkin juoksivat ja tuli sitten portille moikkaamaan. Lampaat lähtivät tulemaan luokseni, kun huutelin hevosia!

Laukkuni räjähti huoneeseeni. Lisäksi kaivoin kaapista esiin tänne jättämäni tavarat. Kylläpä niitä olikin paljon! Olen pulassa maaliskuussa...

Tallissakin olivat tavarat vaihdelleet paikkaa. Leon oli sairastunut kaviokuumeeseen ja sen hoivauksen lomassa, H oli purkanut stressiään tallin uudelleen järjestelyyn ja siivoukseen. Leon oli yhä tallissa Prinsessan kanssa potemassa. Eräs eläinlääkäri oli jopa käskenyt lopettaa Leonin toivottamana tapauksena. En ollut aavistanutkaan, että tilanne oli niin paha. Sen kavioluut olivat päässeet kiertymään ja toinen oli jo uhannut tulla pohjasta läpi. Eläinlääkärit ja kengittäjät olivat antaneet ristiriitaisia neuvoja. Joku käski seisottaa lammessa, joten se oli ajattu traikulla eräälle laitumelle ja seisotettu lampeen aidatulla alueella. Wanda oli pitänyt sille seuraa. Tämä keino tehosi puoliksi, se paransi oikean kavion tilannetta, mutta pahensi vasempaa. Veden kylmyys auttoi tulehdusta, mutta pehmensi kaviota. (Kuulin tarinan, jossa laiminlyöty kaviokuumeinen hevonen oli itse etsiytynyt lampeen seisomaan helpottaakseen oloaan ja kun se oli lopulta haettu sieltä pois, sen kavio oli jäänyt mutaan kiinni ja irronnut!)

Kokeilivat erilaisia kengityksiä ja vuoluja. Joku oli käskenyt vuolla pohjan ohueksi. Siinä ei kyllä minusta ole järkeä, koska silloinhan kavioluulla on vielä vähemmän tukea. Se ei ollutkaan auttanut. Eräs kengittäjäeläinlääkäri kehotti laittamaan normaalin kengän väärin päin bootsiin ja pukemaan sen jalkaan ja katsoa auttaako se. Siitä olikin apua, joten Leon oli kengitetty sydänorsiidioottikengillä. Jotta uuden kavion kulma kasvaisi oikeaksi, vuoltiin kaviot kannoilta mataliksi. Ja korotettiin sitten kengällä, jotta jänne ei aiheuttaisi niin paljon painetta kavioluuhun. Varvasta lyhennettiin mahdollisimman paljon. Suurin ongelma Leonin kanssa oli hevosen koko. Sen jänteisiin kohdistuu jo pelkän painon vuoksi enemmän ”painetta” kuin esim. ponilla. Siksi on suurempi vaara, että jänne kiskoo kavioluun irti etuseinämästä jolloin se kääntyy osoittamaan alaspäin.

Näin kengitettynä ja karsinassa dieetillä, vaihtuvien seuralaisten kanssa, Leonia paranneltiin yhä.

Minulla oli jostain syystä sellainen käsitys, ettei kaviot palaa ennalleen, jos kavioluu pääsee kääntymään, mutta olin väärässä. Oikealla kengityksellä ja kärsivällisellä hoidolla, uusi kavio kasvaa taas luuhun kiinni ja sen asento palaa ennalleen.

H oli kehitellyt hyvän konstin kavioiden kylmäämiseen: täytetään sukka jäällä, kietaistaan se ruununrajan yläpuolelle ja sidotaan päät yhteen nippusiteillä. Jää viilentää ruununrajassa kavion verisuonia ja kastellusta sukasta sulava vesi viilentää kaviota vielä ulkopuolelta.

Tämä on huomattavasti helpompi kavion kylmäyskonsti kuin vesisaavissa seisotus.

Aloin kohottaa kuntoani yhdessä Brolgan kanssa. Eräs tuntilainen on päättänyt ostaa sen. Brolga ei ole tehnyt vuoden aikana juuri mitään muuta kuin lihonut. Niinpä ratsastin sillä paljon tilan isointa mäkeä ylös ja alas. Totuttelin samalla itsekin taas päivittäiseen ratsastukseen.

Cruiser oli käynyt ammattilaisella sisäänratsastettavana. Ensimmäinen ratsastus alkoi hyvin, mutta sitten se hidasti ja kun pyysin sitä eteenpäin, se pukitti!

H oli käärmeissään. Kun Cruiseria oli esitelty hänelle ammattilaisella, oli ensin kerrottu ettei sillä oltu laukattu paljon, koska se oli saanut siellä yskän. Olivat kuitenkin näyttäneet mitä se osaa ja pyytäneet myös laukkaa. Ja kun laukka oli lopahtanut, ratsastaja oli potkaissut sitä jatkamaan (1.virhe. Cruiser oli vasta tasolla, jolla pelkkä nosto riittää eikä vaadita pysymään laukassa.) Cruiser oli vastannut pukittamalla ja ratsastaja ei ollut reagoinut siihen mitenkään. (2. virhe!) Ja sama toistui toiseenkin suuntaan: laukka lopahti, Cruiser pukitti pohkeita ja ratsastaja vain nauroi...

Nyt se sitten on oppinut pukittamaan!

Ammattilainen oli sitä mieltä, että Cruiser ei ollut ujo, vaan H vain antoi sen käyttäytyä kuin se olisi. Minä en voinut kuin nauraa sen kuullessani! Koska se tarkoitti, että minä tein perusteellista työtä sen kanssa ja sain sen rohkaistumaan.

Cruiser jatkoi pohkeideni kosketuksesta pukittamista. Ne ovat aivan eri kohdassa (=ylempänä) kuin ammattilaisen jalat olivat. Jatkoin kunnes käynnistä pukittelu väheni ja pystyin pyytämään raviakin. Liikuttelin paljon jalkojani sen kyljillä, jotta se tottuisi niihin.

Pukin korjaushan oli: vahva pysäytys ja siitä taas heti eteenpäin.

Seuraavana päivänä taputtelin kylkiä jo satuloidessani. Tein paljon siirtymisiä ja se ei tuntunut edes suunnittelevan pukittamista. Ja pääkin laski jo hyvin alas.

Patch halusi rotanmyrkkymöykyn Brumbyn kojelaudalta. Se yritti ensin hypätä kojelaudalle penkiltä, mutta kimpoili tuulilasista takaisin. Ei saanut sitä myöskään kurottelemalla, joten yritti seuraavaksi ulkokautta! Hyppäsi konepellille, mutta ei päässyt käsiksi myrkkyyn tuulilasin läpi. Kyllä sitä harmitti! :D

Joulu tuntui aivan tavalliselta päivältä. Sain kuitenkin Cruiserilta joululahjan: Pyysin reippaampaa ravia ja Cruiser tarjosi laukkaa! Ihanaa, tasapainoista ja rauhallista laukkaa. :) Minä vain istuin alas ja annoin sen laukata. Toisella kerralla Cruiser tuntui suunnittelevan uutta laukkaa, mutta kun jatkoin keventämistä, se pysyi ravissa. Seuraavalla kerralla istuin taas, kun tunsin sen aikovan laukata ja sain taas hienoa ja rauhallista laukkaa.

Brolgalle piti laittaa satulan alle täytettä vasemmalle puolelle, koska satula liukui jatkuvasti muuten vasemmalle kyljelle ja haittasi meidän molempien tasapainossa pysymistä. Vasenta puolta voi vahvistaa joko keventämällä tarkoituksella aina ”oikein” (eli kuin oikeassa kierroksessa, vaikka mentäisiin vasempaan) tai vasemmassa kierroksessa hidastamalla oikeaa etujalkaa ja pyytämällä vasenta astumaan enemmän eteenpäin.

Perjantaina Golf Clubilla väki ainakin väitti muistavansa minut. Paikka oli saanut uuden kokolattiamaton, muuten se oli ennallaan. Samat arpajaiset pyörivät yhä. Kultapallon potti lähenteli jo 5000$. Valikoin juomaksi Creaming Sodan joka väitti ettei siinä ole keinotekoisia väriaineita. Otettiin selvää: 163 tuli kasvista ja 120 kovakuoriaisesta!

Käytin tuntilaisen spiraaliharjoitusta hyväksi Cruiserin kanssa. Eli ratsastimme palikoiden välissä. Cruiser ei säikkynyt palikoita niitä hetken katseltuaan, mutta Tilly oli haudannut jotain yhden palikan viereen ja vartioi sitä Patchiltä. Cruiser aristeli vähän Tillyn ohittamista. Kerran se kaatoi palikan nurin ja seuraavalla kerralla kurvasi järkyttyneenä ohi, koska se oli yllättäen muuttunut. Sen jälkeen se vilkuili hetken kaikkia muitakin palikoita epäluuloisesti...

Karl on kasvanut ihan valtavasti ja on nyt väritykseltään Cruiserin ja Kosterin väliltä. Kävin tarkistamassa sen ja Jester-sedän veden. Karl päästi minut lähelleen, mutta ei antanut koskea vaan väisti ojennettua kättäni.

Sunnuntaina yritin kehitellä uuden ja siistin tavan syödä mango... en onnistunut.