Huviajelulla (27.1. - 2.2.)

Nyt on blogipäivitykset ihan hirmuisesti jälkijunassa, koska olen joulukuusta asti vain lähinnä väkertänyt jouhikoruja. Aloitin joululahjoista, jatkoin tekemällä mallipunontoja ja testejä paalinarun sijaan jouhilla, sitten sain yhden tilaustyön ja vietin päiviä pähkäillen miten sen toteutan. Niiden pähkäilyjen ansiosta aloin tehdä testi- ja mallikoruja... Nyt sitten liima loppui, joten oli pakko palata blogin päivitykseen. Tällä viikolla keskityin kirjoittamaan niin, että juuri mitään muuta ei sitten tapahtunutkaan.

Osa materiaaleista ja valmiista koruista

Etenkin kun Helenan ja Rodin jo kuukausia valmistelema fosforin ympärillä pyörivä farmareiden kokous vihdoin koitti ja heilläkin oli muita kiireitä.

Ehti Helena kuitenkin pitää minulle ja Blanchettille muutaman tunnin. Nyt loppui hissuttelut ja aivointervallit ja alkoi kurin palautus. Koska Blanchettin aivotoiminta tuntuu olevan jo vähän paremmalla mallilla, aloin vaatia siltä taas vähän enemmän. Teetätin sillä oikein isoa ja reipasta ravia ja jos se ärtyi ja teleporttasi edes yhden askelen sivuun minun reitiltäni, tein ison äkkijarrutuksen ja vaadin siitä sitten taas heti isoa ravia. Tätä pari päivää ja teleportit alkoivat kummasti harventua...

Cruiser leikki satulahuovalla, kun harjasin sitä. Vaistomaisesti komensin sitä heti ja Cruiser säikähti ja sinkosi karsinan keskelle. Oliko se liiankin vahva komennus? Menetinkö nyt sen luottamuksen?Ei huolta, pian se jo tuli takaisin ja varasti käsineeni leikkeihinsä. :)

Cruiserin seisoessa käytävällä tuuli paiskasi oven ihan sen vieressä kiinni. Cruiser ei edes hätkähtänyt pamahdusta! Se on rohkaistunut ihan hirmuisesti.

Cruiserin satulaa lainattiin eräällä tunnilla ja sen jalustimet vaihtuivat, ne eivät pysy ylhäällä kovin hyvin ja valahtavat juoksutuksessa kyljille heilumaan. Cruiser säikähti sitä ensimmäisen kerran, mutta tottui pian ja maiskutteli sitä pohtiessaan.

Käännöksissä en enää hyväksy suurin piirtein sinnepäin jalkojen asettelua, vaan vaadin hieman enemmän. Vauhti ei saa hyytyä käännöksissä kesken kaiken ja takaosalla ei saa astua ulos. Jos vauhti hiipuu, takaosa lähtee helposti kääntymään ulos.

Harjoittelimme taas vaihteeksi myös pestävänä oloa. Cruiserista on edelleen kamalaa, kun jalat kastuu ja vesi valuu mahan alla, mutta sain sen lopulta pestyä päätä lukuunottamatta kokonaan.

Rodin pian 98-vuotias äiti asuu vanhainkodissa Sydneyn liepeillä. Sukulaiset luulivat jo, että hän on tyystin menettänyt muistinsa eikä tunnista enää ketään, mutta sitten paljastuikin, ettei hän vain enää kuule mitä sanotaan! Kun he alkoivat kirjoittaa asiansa paperille, muori piristyi ja osoitti tunnistavansa jopa ulkomailla asuvat lapsenlapsensa ja muistavansa viimeiset kuulumiset. Mutta unen ja valveen raja on hänellä todella hämärä. Hän käy melkein päivittäin esimerkiksi patikkaretkillä Madagaskarilla. Tällä viikolla hän oli herättyään ollut vakuuttunut siitä, että Rod oli kuollut. Siispä Rodin sisar oli pyytänyt häntä lähettämään kuvan itsestään. Rod lähetti kuvan itsestään Patchin kanssa ja toisen kuvan lehmistä. Muori helpottui kuvat nähdessään ja lähetti terveisiä sekä itseltään, että Rodin isältä, joka oli pitänyt etenkin lehmäkuvasta hyvin paljon. Ilmeisesti Rodin jo muutama vuosi takaperin kuollut isä viettää yhä aikaa vaimonsa kanssa. :)

Lähdin sunnuntaina Helenan mukaan Sydneyhin, kun hän lähti sinne pitämään tunteja. En yleensä lähde näille matkoille mukaan, mutta nyt me haimme samalla ”minun” autoni kotiin. Ajoimme peräkanaa Sydneystä takaisin. Helena ajoi perässäni siltä varalta, että autoni hajoaa matkan varrelle. Minä mennä posotin iloisesti menemään huomaamatta Goulburniin vievää risteystä. Olin ilmeisesti juuri ohittamassa rekkaa. Ihmettelin vähän kun Helena sen jälkeen ohitti minut. Ajattelin hänenkin vain ohittaneen rekan ja olin lähdössä hänen ohitseen, kun ikkunasta ilmestyi käsi joka viuhtoi minut takaisin Helenan perään. Pian käännyimmekin sitten Goluburniin, mutta risteys oli aivan erilainen kuin mitä minä muistin! Emme yleensä tule ohittaneeksi Goulburnin jättipässiä. Luulin Helenan jostain syystä valinneen turistireitin, oivaltamatta että olinkin itse siihen syypää. :D