Bridget ja markkinat (21.10. - 27.10.)

Vaikka ajatuksena onkin koko ajan ollut vähentää hevosmäärää, tällä viikolla tänne tuli yksi hevonen lisää. Eräs oppilas tarjosi yhtä vanhaa hevostaan tuntihevoseksi. Se on todella altis kaviokuumeelle ja omistaja joutuu nyt olemaan välillä muualla yötä, eikä siten pysty huolehtimaan siitä parhaalla mahdollisella tavalla. Ja koska Bonnien on tarkoitus lähteä piakkoin, Helena suostui ottamaan sen koeajalle. Kävimme hakemassa pienen palomino tamman maanantaina. Se ei olisi halunnut jättää kavereitaan, joten lastauksessa meni hetki... Mutta olipahan minulla siten enemmän aikaa rapsutella aivan ihanan pörröistä berninpaimenkoira Yogia.

Minä ratsastan Bridgetiä näin aluksi, jotta nähdään millainen se on ja saadaan myös hieman kuntoa kohotettua jotta se jaksaa juosta tunnilla.

Bridget ei ole yhtä helppo kiinniotettava kuin nämä muut jotka tulevat portille vastaan. Se väistää etuosallaan kiinniottajaa niin, että se päätyy pyörimään paikoillaan takaosansa ympäri. Pari ensimmäistä päivää vain juoksutin sitä hieman. Ensimmäiset ratsastukset olivat lyhyitä. Bridget kipitti nopeasti eteenpäin niin käynnissä kuin ravissakin. Ei kaahannut, kipitti. Ja ohjien toisessa päässä tuntui olevan vastassa tiiliseinä. Se ei kiskonut, mutta ei myöskään myödännyt ja jarrut toimivat viiveellä. Se aristelee kavioitaan kentällä, joten ratsastan sillä laitumilla, kunnes se saa kengät.

Bridget päätettiin laittaa Prinsessan kanssa samalle laitumelle. Prinsessa on ollut nyt yksin, jottei sitä kiusattaisi ja ne molemmat täytyy hakea talliin yöksi. Ensimmäisen kerran kun vein Bridgetin Prinsessan laitumelle, päästin sen portilla irti ja se jäi orpona seisomaan paikoilleen. Prinsessa oli notkelman takana piilossa, joten päätin avustaa hieman. Lähdin kävelemään Prinsessaa kohti ja ”minähän en anna kiinni”- Bridget, seurasi minua! Kun ponit näkivät toisensa, astuin Bridgetin edestä sivummalle ja se kävi loppumatkan yksin. Yllättäen kaikkien pomottama Prinsessa onnistui saamaan Bridgetin alistettua vain muutamalla äkäisellä mulkaisulla!

Bonnie ja Bubba laiduntavat tien toisella puolen ja kun Bridget näki Bubban, se ihastui samantien korviaan myöten! Kun se ei seuraillut Prinsessaa, se huokaili aidalla Bubban perään.

Prinsessa ja Bridget laiduntavat ”talolammen” reunoja niittäen. Väliaikaislaitumelta pääsee livahtamaan helposti rantoja kiertelemällä. Bubba kahlasi heti lammen keskelle, joten se ei ollut sillä laitumella kuin hetken. Prinsessa on paljon luotettavampi. Kun Bridget kahlaili lammessa, Prinsessa mulkoili sille: ”Ei sinne saa mennä, tule takaisin!” ja Bridget palasi kuivalle maalle. :)

Bridget oli tyytyväinen saatuaan uuden kaverin ja seuraili iloisena Prinsessaa joka paikkaan. (Ja kävi välillä Prinsessan hermoille häntäkärpäsenä notkuessaan.) Siitä oli illalla hyötyä, kun hain niitä sisään. Bridget ei olisi halunnut antautua, mutta kun jallitin sitä taluttamalla Prinsessaa porttia kohti: ”Tule, tule, Prinsessa lähtee!”, Bridgetille tuli kiire perään.

Prinsessa ja Bridget, VPK

Brolgalla ja Blanchettilla oli tällä viikolla juoksutus treeniviikko. Brolgaa on juoksutettu tähän mennessä paljon Blanchettia vähemmän, jottei sen hieman kierot jalat rasittuisi turhaan. Nyt sen tasapaino alkaa olla jo parempi. Joten se pystyy kääntymään ympyrällä juoksutuksessa, juoksuttajan raahaamisen sijasta. Treenasimme siis vaihteeksi juoksutuksen hienouksia, kuten ympyrän kehällä pysymistä ja ääniapujen kuuntelua. Blanchettea juoksutan hieman joka kerta ennen ratsastusta muutenkin. Lähinnä tarkistan mielialan, jotta osaan varautua oikutteluun. Sen kanssa keskityimme siis tällä viikolla tutun ja turvallisen kentän sijaan pihalla (eli laitumella) juoksutettuna oloon ilman turhia panikointeja. Lisäksi taluttelin sitä puutarhassa, tilusten siinä osassa joka ei ole sille tuttu, jotta se oppisi ottamaan rennosti myös oudossa ympäristössä.

Cruiseria ei huoleta enää vas kyljeltä lähestyminen. Se melkeinpä tunkee nykyään jo syliin, kun ne tulevat portille rapsuteltavaksi! En muistanut, että kaikki portit eivät olleetkaan vielä kiinni, kun päästin ne laitumelle eräänä päivänä, joten Cruiser ja Koster kävivät rellestämässä estelaitumella. Pojut kävivät onnellisina myös lammessa polskimassa. Niiden nykyisellä laitumella kun on vain vesiautomaatti.

Maastopalot saatiin hallintaan Sydneyn lähellä. Sydney on paksun savun peitossa, mutta tänne kantautuu vain savun hajua ja vain jos tuuli käy idästä. Meitä lähin palo oli Lithgowssa ja Blue Mountainseilla.

Merkillistä kyllä, tämän maanosan historiasta ja tiedoista huolimatta kylmäpoltot on monin paikoin kielletty, vaikka ne auttaisivat paljon. Maastopalot eivät olisi niin kuumia ja vaarallisisa, jos kylmempään ja märempään aikaan vuodesta osa pusikoista poltettaisiin hallitusti. Koalat ja opossumit kärsivät nyt aivan turhaan. Victoriassa eräs mies sai roimat sakot kaupunginvaltuustolta raivattuaan taloaan ympäröivää pusikkoa. Valtuusto oli kieltänyt pusikon raivaamisen alueella, jotta maisema pysyisi ennallaan. Kun alueella sitten riehui maastopalo, oli kyseisen miehen talo ainoa joka alueella säästyi liekeiltä! Muun yhteisön painostuksesta, valtuusto perui lopulta sakkovaateen.

Onneksi ihan koko maa ei ole täynnä yhtä tyhmiä ihmisiä. Helena ja Rod muistelivat kuinka eräs sukulainen oli juuri saanut uuden talon valmiiksi hieman ennen joulua. He olivat valitelleet kuinka kalliiksi kaikki uudet paloturvallisuus jutut olivat tulleet. Sitten tuli joulu ja kaikki paloi talon ympäriltä. Siis aivan kaikki! Jopa iso ja vielä tyhjä vesitankki oli kadonnut kuin tuhka tuuleen. Vain hana oli jäänyt jäljelle! Tilalta raivatut puut oli pilkottu ja kerätty kasaan talvea varten, maastopalon jäljiltä polttopuukasa oli pelkkää hiillosta. Sen oli tarkoitus riittää useammaksi talveksi. Sorapihalle pysköidyn trailerin eturenkaan alle jätetty lauta oli palanut olemattomiin ja eturengas oli mennyt siinä samalla, mutta pelkällä soralla olleet muut renkaat olivat säästyneet. Sorapihan ympäröimä tiilitalo metallisilla ikkunanpuitteilla ja sprinklerijärjestelmällä oli selvinnyt täysin vaurioitta. Vain autotallin lattialla oli oven raosta sisään puhaltanut tuhkakerros.

Ihmiset haluavat usein rakentaa talonsa maisemapaikalle mäen harjalle. Mutta maastopalon sattuessa kohdalle, se ei ole hyvä juttu, koska tuli liikkuu nopeampi ylämäkeen ja yllättää asukkaat nopeammin. Täällä ohjeistetaan ihmisiä, että jos maastopalo riehuu alueella ja heillä on tiluksillaan uima-allas, lampi tai iso vesitankki, kannattaa jätä lappu tai joku muu sovittu merkki portille palomiehille. Palomiehet voivat sitten käydä esimerkiksi kauhaisemassa lammesta tai uima-altaasta helikopterilla vettä.

Sisäpihan suihkulähteessä elelee yhä kultakaloja. Samoin yhdessä isossa juoma-automaatissa laitumella. Muista joku lintu kävi syömässä kaikki kultakalat. Kultakalat ovat yllättävän helppohoitoisia, niitä ei tarvitse edes ruokkia! Ja ne lisääntyvät vaikkei vesi virtaisi. Osa sisäpihan lammikossa uiskentelevista kultakaloista taitaa olla raskaana, olivat muita pyöreämpivatsaisia. Ne ovat myös mielenkiintoisesti muuttumassa oransseista ja keltaisista mustiksi sukupolvi kerrallaan.

Kun katselin kaloja, Tilly tuli juomaan. Tiesittekö, että koira juo tekemällä kielestään kupin? Mutta kuppi ei olekaan kielen ylä- vaan alapuolella! Miten se voi olla tehokas tapa juoda? Sitten Patch tuli ja työnsi kuononsa pinnan alle ja teki kuplia! Oikeasti! Ja ei vain kerran vaan useasti. Aivan kuin se olisi nuuhkinut jotain pinnan alta, mutta nuuhkimisen sijaan se puhalsi! :D

Sunnuntaina kävimme tutkimassa Crookwellin ”markkinat”. Oikealta nimeltään se oli swap meet. Alunperin ihmiset toivat niihin tavaraa ja vaihtelivat sitten keskenään, mutta tämä muistutti enemmän kirpputoria joka painottui antiikkiin, ”antiikkiin”, uuteen tavaraan ja auton osiin. Helena onnistui löytämään tomuisesta nahkavarusteiden solmusta sivuohjaparin.