Pakka sekaisin (10.2. - 16.2.)

Jaoin aamulla heiniä Tillyn kanssa ja ihmettelin vähän, kun Fridaa ei näkynytkään portila. Jatkoin kuitenkin matkaa sen kummemmin asiaa pohtimatta. Sitten yllättäen yardien edessä seisoi hevonen. ”Mitä kummaa? Miksi Inky on täällä? Eikun... Tuohan on Frida!" Frida seurasi nälkäisenä Brumbya laitumelle, joten suljin sen sinne toistaiseksi ja ruokin loppuun, samalla hevosia ja aitoja silmäillen. Kaikki hevoset olivat täysin kunnossa, mutta Blanchetten aita oli mystisesti rikki. Siitä oli kaksi lankaa poikki, Blanchette ei niihin ole voinut kuitenkaan koskea koskematta ensin sähkölankaan. Lisäksi näytti siltä, että lankaa olisi vedetty laitumen ulkopuolelle, mutta pahimmillaan se oli tuulensuoja aidan puiden välissä, jonne Frida ei olisi voinut päästä ylittämättä ensin toista aitaa. Lisäksi maassa ei missään kohti näkynyt minkään näköisiä riehunnan jälkiä. Minun teoriani on, että siihen törmäsi yöllä UFO...

Myös sonnipojat olivat yöllä lähteneet takalaitumilla karkuteille. Pari niistä on oppinut olemaan piittaamatta sähköaidoista, koska kaikkialla on niin kuivaa etteivät ne saa aidasta kunnon tälliä. Siksipä aidat kannattaakin viritellä niin, että kun sonni koskee sähkölankaa, se koskettaa samalla myös pelkkää rautalankaa, joka maadottuu metallitolppien kautta. Aidoissa josta sonnit menivät läpi, oli pelkkä sähkölanka. Tässäpä teille vielä opetusvideo maadoituksesta.

Nyt kun Ziggyn ja Kosterin laumat hengailivat vihdoin yhdessä, oli aika pistää pakka sekaisin. Brolga on tarkoitus viedä pian röntgeniin, joten se ja Koster otettiin erilleen. Frida on yksin ollessaan kävellyt itsensä tosi laihaan kuntoon, joten se pistettiin siitostammojen kanssa samalle laitumelle. Ziggy otettiin myös erilleen. Helena soutaa ja huopaa edelleen sen teuraaksi lähettämisen suhteen. Se on ihana hevonen, mutta en usko että se enää paranee. Se vaikuttaa olevan kunnossa aina välillä, mutta sitten se juoksee täyttä laukkaa laitumella ja alkaa taas ontua...

Wanda liitettiin pariksi päiväksi Willien ja Karlin laumaan. Kun Karl tottui tilanteeseen, otettiin Willie sieltä pois ja tarhattiin Kipin kanssa. Viikonloppuna Willie ja Kip sitten lähtivät Kipin uuteen kotiin. Myös Bridget lähti. Eräs sen tuntiratsastajista tuli sen kanssa toimeen oikein hienosti, joten Bridget muutti hänen luokseen. Bridget on vaikea lastata, joten lastasimme ensin Prinsessan traikkuun ja toivoimme, että Bridget menisi helpommin perässä. Prinsessa kuitenkin hermostui tai säikähti jotain, kiskaisi itsensä irti ja peruutti ulos takapuomin ali! Hyvä ettei selkäänsä katkaissut, sään luota lähti nahkat isolta alueelta. Viime aikoina se on käyttäytynyt muutenkin välillä oudosti talliin tullessaan, se taitaa olla tulossa sokeaksi ja traikun hämäryys sai sen hermostumaan.

Helteisinä päivinä olen pyrkinyt ratsastamaan aamulla tai illalla. Onneksi kentän varjossa on viileämpää kuin pihalla. Se tarkoittaa sitä, että joinain päivinä lukitsen kanat sisään jo ennen ratsastusta. Niin tälläkin kertaa. Sain 12 kanaa kasaan melko vaivattomasti, mutta viimeinen heittäytyikin sitten todella hankalaksi! Jahtasin sitä varmaan ainakin puolituntia ympäri karja-aitauksia, läpi tallin ja havupuiden lomassa. Mokoma oli piilosilla puiden ja pensaiden kätkössä! Lopulta tulin murhanhimoiseksi ja suunnittelin jo jättäväni sen ketuille, tai jopa vieväni sen ketunpesään itse! Lopulta sain sen kuitenkin hätisteltyä kotiin. Kiehuin kuitenkin edelleen ja en tuntenut olevani oikealla mielialalla ratsastamaan Blanchettella. Mitä siis tehdä? Otin ja hain hyvän mielen hevosen Cruiserin. Tulin paremmalle tuulelle jo pelkästään katsomalla, kun Cruiser lähti tulemaan luokseni minut nähtyään. Pesin Cruiserin pään ensimmäistä kertaa ja se ei hötkyillyt yhtään!

Tein tällä viikolla Cruiserin kanssa myös jonkin verran maastakäsittely harjoituksia. Muistutin sen mieleen peruutuksen, väistöt ja parkin. Cruiser kyllä seisoi hienosti parkissa muuten, mutta kun lähdin sen luota seisomaan hieman kauemmas se mietti hetken:”Miksi mun pitää seistä täällä, enkö voisi seistä sun kanssa siellä?” Ja lähti hiippailemaan eteenpäin. Mussukka. :)

Sitten aloitimme selästä käsin pohkeenväistön opettelun. Helena auttoi ensin maasta naputtelemalla raipalla, kunnes Cruiser väisti, sitten minä lisäsin raipan edelle pohjeavun. Sitten jatkoimme harjoituksia ilman avustajaa. Vaikeaa, minä pyrin taas tekemään ja korjaamaan liikaa..

pinkkisilmä

Pölyisen maan takia vasikoille on tullut silmätulehdus jota kutsutaan pinkkisilmäisyydeksi. Silmiin laitetaan lääkettä ja päälle liimataan pala farkkukangasta, jotta aurinko ei ärsytä silmää. Kun lappu tippuu pois, on silmä jo ehtinyt parantua. Tällä kertaa joukossa oli kuitenkin pari vasikkaa joilla oli tulehdus molemmissa silmissä. Ne olivat siis käytännössä melkein sokeita. Onneksi viisaat emät huolehtivat, että vasikat pääsivät läpi porteista. Ne jäivät aitauksiin paranemaan ja lapulla peitettiin vain pahempi silmä. Lisäksi lappu liimattiin vain yläreunasta päähän, jotta vasikka pystyi yhä katsomaan alas.

merirosvo

Sunnuntaina lähdin vastahakoisesti Blanchettin kanssa Murrumbatemaniin tunnille. Blanchette oli myös hyvin vastahakoinen ja ei olisi millään mennyt traikkuun. Puolentunnin keskustelun jälkeen siinä vihdoin onnistuttiin, kun Rod tuli taas apuun. Perillä treenasin aluksi sen kanssa pelkästään traikkuun menoa ja ulos peruutusta: askel, eteen, askel taakse, askel eteen... Kunnes se kuunteli niin, että sen sai askel kerrallaan kyytiin ja pois ilman jumituksia tai ryntäilyjä. Ratsastus alkoi myös ihan hyvin, mutta sitten se näki aidan takana ruskeat lampaat... Oli maastoutuminen tosi lähellä tällä kertaa, mutta itsepäisesti kiskoin itseni takaisin satulaan etu- ja takakaaresta kiskoen! Voi tätä autistisen ODD hevosen ihanuutta... Ainakin se oppi lastautumaan kunnolla tällä reissulla!

   

Apua, dinosaurus!

Crookwell Show (3.2. - 9.2.)

Bubban vuohisen haava näyttää jo todella hyvältä, mutta alue turvottaa edelleen. Rod epäilee, että jalassa ollut tulehdus on saanut siellä jo valmiiksi piilleen nivelrikon tms ärtymään. Jalassa tuntuu nyt kuulemma ringbone, jonka minä käänsin omassa päässäni tarkoittamaan samaa kuin kavioruston luutuma. Oli mikä oli, Bubba ei edelleenkään onnu ja jopa laukkailee laitumella vähän tuttuun tapaansa, joskin varovaisemmin kuin ennen.

Minä en kyllä ymmärrä tuota yhtä konia enää ollenkaan. Olin lähdössä Blanchetten kanssa ratsastamaan. Tallissa oli myös Bubba ja Cruiser. Jätin Blanchetten käytävälle parkkiin ja lähdin kulman takaa etsimään käsineitäni. Bubba hankasi takapuoltaan seinään ja onnistui rämisyttämään sitä niin, että sekä se että Cruiser säikähtivät. Minä juoksin kulman ympäri varmana siitä, että Blenchette on singonnut maata kiertävälle radalla. Mutta mitä vielä! Siellä se seisoi rauhallisena täsmälleen siinä mihin sen jätinkin!

On kyllä vaikeaa tämä nuorisolla ratsastus. Juuri kun olen oppinut käyttämään ulko-ohjaa, tulee käsky: ”Älä käytä ulko-ohjaa! Cruiser ei ymmärrä sitä vielä.” Jokaiseen käännökseen pitää keskittyi kieli keskellä suuta ettei tule tahattomasti vaatineeksi siltä mitään mitä se ei vielä ymmärrä tai käyttäneeksi kahta apua samaan aikaan...

Ratsastin Cruiserilla kentällä kuten yleensä, kun se näki pihalla jotain mielenkiintoista. Siispä ratsastin sen portista ulos ja pujottelimme kentän vierellä kasvavien puiden lomassa. Cruiser vain katseli uteliaana ympärilleen. Ja kun palasin kentälle aikeissa laskeutua alas sen selästä, se yritti hiipiä takaisin ulos, joten ratsastimme pihalla vielä toisenkin kierroksen! Riisuin satulan ja suitset ja lähdin sen kanssa taluttaen tutkimusmatkalle. Kävimme kurkkimassa portista koiria sisäpihalla ja kiersimme talon ympäri, tutustuimme hurisevaan pumppuun ja puutarhan lintupuihin, joiden lomassa papukaijat suhahtelevat. Aina välillä jänskätti vähän, mutta hetken katsottuaan tutkimusmatkailija Cruiser meni aina tutkimaan lähempää. Blanchette yrittää aina poistua paikalta, kun näkee jotain uutta. Cruiser sen sijaan pysähtyy, katsoo ja menee varoen lähemmäs.

Kävin aamulla kurkkimassa kanojen pesään ja keräämässä munia vähemmäksi, etteivät hajottaisi niitä niin helposti. Molemmat pesät olivat varattuja. Toisen pesän kana nousi kärttyisästi tyhjästä pesästä, käveli motkottaen pesän ulkopuolelle orrelle ja alkoi sitten suureen ääneen huutaen pitää palopuhetta kanssasisarilleen! ”Siskot! Meitä sorretaan! Joka aamu pyöräytämme vaivalla munan pesään, mutta emme koskaan näe jälkeläisiämme! Minne lapsukaisemme viedään? Missä ovat poikasemme?! Miksi alistumme tällaiseen kohteluun? Kuulkaa minua siskot, menkäämme lakkoon...”

 

Käytimme kuumina iltapäivinä koiria uimassa talolammessa. Patch oli hukkua aivan pentuna, joten se ei nykyään juuri ui. Tällä viikolla se kuitenkin yritti ja ui melkoisen pitkiäkin matkoja Tillyn perään ja pääsi vaivoin takaisin rantaan ennenkuin upposi kuin kivi. Heittelimme Tillylle kumiankkaa noudettavaksi ja Patch odotti rannalla, että Tilly tuo sen takaisin ja yritti sitten varastaa sen. Kuulin tarinan Rodin koirasta, joka nouti jopa kiviä. Se toi aina oikean kiven takaisin heititpä sen sitten kivikasaan tai lampeen!

 

Tänä viikonloppuna oli vuotuinen Crookwell Show. Alunperin oli tarkoitus, että Helena ja mahdollisesti jopa Rod ratsastaisivat siellä hack-luokassa ja ehkä minäkin Brolgalla, mutta koska Brolga ontuu ja Leonin satula ei sille sovi, siitä suunnitelmasta täytyi luopua. Siispä lauantaina täältä osallistuttiin vain kaupalliseen karjanäyttelyyn (eli eläimiä ei puunata eikä talutella) ja sunnuntaina Prinsessa osallistui erään pienen tuntilaisen kanssa ratsastus luokkaan. Minä lähinnä kiertelin, katselin ja kuvailin ja avustin Prinsessan valmistelussa.

Karjanäyttelystä tuli palkinto melkein jokaisesta luokasta. Suurin yllätys oli kun pieni vielä emänsä hoteissa oleva vasikka voitti itseään paljon isommat ja vanhemmat aikuiset kilpakumppaninsa!

Kisoja ja näyttelyitä oli vaikka missä lajeissa. Oli hevosia talutettuna, ratsailla ja kärryjen edessä, karjaa aitauksissa ja talutettuina, lampaita ja niiden kerittyä villaa, käsitöitä, valokuvia, piirroksia, kukkia, kasviksia, leivonnaisia, myyntikojuja, huvipuiston härveleitä ja tarkkkuspelejä, syötävää ja juotavaa, nukketeatteri, eläinten paijausta ja puun hakkuuta. Lämmintä oli +36ºC, joten jäätelö ja juotava kävi kaupaksi mutta kukaan ei halunnut kuumiin kumisiin pomppulinnoihin tai liukumäkiin.

Puunhakkuu oli lajeista mielenkiintoisin. Sitä kesti koko päivän, koska eriä oli aloittelijoille ja konkareille. Mielenkiintoisin laji oli tietysti jätetty viimeiseksi... Siinä kilpailijat ensin hakkasivat kolot puunrunkoon lankkujaan varten, nousivat lankku kerrallaan puuta ylös, kunnes pystyivät hakkaamaan latvaan naulatun pöllin puoliksi poikki. Sitten he palasivat alas ja aloittivat alusta toiselta puolen puuta, jotta pääsivät ylös hakkaamaan pöllin toiselta puolen poikki. Kokemattomimmat saivat etumatkaa. Viimeisen aloittaessa, olivat toiset jo olleet tovin ylhäällä, mutta silti hän voitti. Yllättäen toiseksi kiri kokemattomin eli ensimmäisenä aloittanut! Puunhakkuussa oli myös joukkue kisa. Tämä oli kolmas ja ratkaiseva vuosi Uuden-Seelannin eteläsaaren ja Australian NSW:n joukkueiden välillä. He hakkasivat pöllejä poikki pystyssä ja päällä seisten, sahasivat yksin ja pareittain ja hakkasivat vähän lisää. Uusi-Seelanti johti välillä reilusti, mutta Australia voitti lopulta puolen kirveen heilautuksen mitalla!

Mitä tapahtui kaikelle tällä polttopuulle? Se huutokaupattiin. Suunnilleen kuusi tonnia puuta kotiinkeljetettuna maksoi lopulta vain $750. Ei sitä kyllä sellaisenaan voi uuniin laittaa. Se oli enimmäkseen silppua ja puolikkaita pöllejä.

The Lovely Day