Karjanajoa (8.4. - 12.4.)

Vähäsateisen kesän ja syksyn takia laitumilla ei riitä ruokaa kaikille. Siksi osalle karjasta on vuokrattu talvilaidun paljon enemmän sateita saaneelta alueelta. Se tulee paljon halvemmaksi kuin lisäruokinta. Jotta lehmät eivät sairastuisi ja kuolisi siirtyessään yllättäen ravintorikkaampaan ruokavalioon, ne rokotettiin. Samalla eroteltiin joukosta muutama huonojalkainen, ja ne myydään lihoiksi. Lehmät viedään laitumelle parilla rekalla. Perillä niitä ei voi purkaa suoraan laitumelle vaan ne pitää ensin ajaa parin muun laitumen läpi hevosella. Ziggy toimii karjanajossa vallan loistavasti, mutta se on viime aikoina hyppinyt kopissa etupuomin yli, joten sitä ei haluta kuljettaa niin kauas ennen kuin siitä ongelmasta on päästy yli. Siispä testasin muiden karjanajo taitoja, jotta osattaisiin päättää kenet otetaan mukaan.

Bubba on asunut 21 000 hehtaarin tilalla ison lehmälauman kanssa. Joten kun Silianella oli ongelmia Bubban kanssa sonnia haettaessa, se pistettiin Silianen epävarmuuden piikkiin. Hän ei ollut tehnyt mitään sellaista aiemmin, ja pelkäsi koko ajan että sonni käy päälle. (Nuori sonni vain huuteli kavereilleen koko matkan ja yritti pari kertaa kääntyä takaisin.) Nyt kun yksi lauma tuotiin aitauksiin rokotettaviksi, minä testasin mitä Bubba oikeasti sanoo lehmistä. Kävi ilmi, että sen ongelmat eivät olleet täysin ranskalaistytön kuvittelua. Ensin Bubbaa vain vähän hermostutti. Mutta sitten Tilly vähän hämmensi laumaa. Ja kun yksi niistä tulikin Bubbaa kohti se kauhistui ja rupesi panikoimaan. Se kääntyi ympäri ja koikkelehti kotia kohti. Lampaiden kanssa Bubba toimii, mutta lehmät jätetään jatkossa muille.

Myös pari härkää lähtee talvilaitumelle. Bubban lehmäkammon paljastuttua, kokeilin Prinsessa-ponia hakemalla pojut aitauksiin. Prinsessa toimi odotusten mukaan vallan mainiosti. Vaikka ihan ongelmaton ei tämäkään retki ollut. Härkien kanssa samalla laitumella oli Goljat-sonni, joka piti saada jäämään laitumelle. Härät ja Goljat eivät ole tottuneet näkemään hevosia laitumellaan, joten pikkupojat piiloutuivat ison Goljatin taakse turvaan. Goljat puolestaan puolusti ystäviään urheasti kolme kertaa itseään pienemmältä ponilta! Kun Goljat teki pari rynnistystä meitä kohti, ja Prinsessa ehdotti, että poistumme paikalta, olin sen kanssa aivan samaa mieltä! Kun 800kg sonni tuhahtaa, laskee päänsä ja hypähtää kohti, vain hullu jää sen eteen seisomaan! Prinsessa on rohkea poni, mutta ei mikään tyhmyri. Bubba olisi varmaan etsinyt lähimmän puun ja kiivennyt siihen. Prinsessa teki vain pienen pyrähdyksen vähän kauemmas. Onneksi sonni on rauhallista laatua eikä ollut aivan tosissaan ja vain uhkaili hieman. Pysyimme kuitenkin jatkossa siitä mahdollisimman kaukana ja painostimme härkiä kauempaa portin suuntaan. Helena siirsi auton portille niin, että vain härät ja me mahduimme portista ja sonni jäi laitumelle. Kun sonnista oli selvitty, saimme Prinsessan kanssa kaksin härät helposti aitauksiin asti.

Muuttoa edeltävän yön lehmät saivat syödä mahansa täyteen säilöheinää. (En muista viime kerralla nähneeni täällä säilöppaaleja, mutta kyllä niitäkin löytyy.) Rekkojen omistajat eivät varmaan olleet sitä kovin iloisia, sillä yleensä lehmille annetaan mahdollisimman vähän ruokaa ennen matkaa, jotta rekat pysyvät puhtaampina. Nyt oli kuitenkin paljon tärkeämpää, että lehmillä on maha täynnä eivätkä ne perillä syö itseään kuoliaiksi. Sitä paitsi ne ovat paljon helpompia siirtää laitumien läpi, jos niillä ei ole nälkä. Täällä ei viherrä nyt juuri yhtään, joten voitte varmaan kuvitella kuinka iloinen lauma oli, kun se pääsi laitumelle jossa ne saivat oikein kahlata tuoreessa heinässä. Siitä huolimatta niiden ajaminen laidunten läpi oli lopulta aivan älyttömän helppoa, vaikka meitä oli loulta vain minä Prinsessalla ja Helena autolla. Rodilla oli hammaslääkäri ja parilla muulla alkuperäisellä apulaisella oli lopulta muita menoja. Mutta emme me kyllä muita olisi tarvinneetkaan. Lauma kulki sävyisästi jonossa juuri sinne minne ne halusimmekin.

Patch ja Prinsessa

Eräänä aamuna lähdin koirien kanssa uudestaan kuvausetkelle. Tilly hävisi matkan varrelle talon lammen ruovikkoon, eikä tullut esiin vaikka kuinka kutsuin. Kun Patch ja minä lopulta palasimme talolle oli meitä vastassa hyvin iloinen, märkä ja tyytyväisen oloinen koira. Syykin selvisi myöhemmin. Helena kaivoi lopulta Tillyn jäniksen esiin ja heitti sen pois kentältä. Seuraavana päivänä Tilly metsästi ruovikossa ja kentällä ilmestyi uusi hautakumpu. Sieltä paljastui kahlaajalintu. Se oli lammikon ainoa laatuaan. Olin seurannut sen touhuja monella aamiaisella, joten en ollut löydöstä yhtään iloinen.

Leonin haavan side ei pysy paikoillaan, koska Leon repii sen aina heti pois. Haava paranisi paljon paremmin siteen kanssa, mutta nyt ei auttanut muu kuin vaihtaa hoitoa. Ilman sidettä haava ei mätäne samalla tavalla, joten haju on siedettävä. Mutta ilman sidettä vamma alkaa kasvattaa liikalihaa eli liiallista arpikudosmuodostusta, joka hidastaa haavan paranemista ja jos sitä ei pidetä kurissa arvesta tulee ihan hirveä. Liikalihan hoitoon tilasivat pari purkkia 85$/100g. Kun lähetys saapui, Rod tutki mitä se sisältää ja totesi, että tätähän voi tehdä itsekin. Purkissa oli jopa kerrottu kuinka paljon mitäkin ainetta se sisältää! Siispä nämä kemistit sekoittivat vettä, sammutettua kalkkia ja kuparisulfaattia, 16$ saa tehtyä monta kymmentä kiloa samaa ainetta ihan kotikonstein. Sitä levitetään nyt sitten haavalle parin päivän välein ja välillä pidetään viikon tauko, jotta ihosolut saavat kasvaa rauhassa.

Leonin jalka

Menin ratsastamaan Ziggyllä eräänä päivänä ja huomasin kuinka Bubba ravasi laitumellaan ympyrää. Seurasin sitä hetken. Se vain ravasi ja ravasi ja hikoili. Kerroin Helenalle, joka muisteli nähneensä sen ravaavan jo pari tuntia aiemmin. Raukka juoksi kärpäsiä pakoon! Sitä kiusasi samat kärpäset joiden takia Leon teloi jalkansa. Inhottavia otuksia nämä botflyt eli hevosen suolisaivartajat (karmea nimi!), onneksi ne ovat Suomessa harvinaisia. Ne munivat etujalkoihin (ja välillä muuallekin) keltaisia pieniä munia, jotka irtoavat vain hyvin voimakkaasti raaputtamalla. Kun munat ovat valmiita, ne kutittavat hevosta jolloin se rapsuttaa ja nuolee jalkojaan. Tällöin munat irtoavat ja kulkeutuvat suolistoon. Nämä kärpäset eivät tykkää tallin hämärästä, joten Bubba viettää nyt päivät tallissa turvassa niiltä ja laiduntaa öisin.

suolisaivartajan munia

Eräänä iltana loimitin hevoset kilpaa koirien kanssa. Juoksin hevosen luota toisen luo mahdollisimman nopeasti ja koirat juoksivat perässä. Yritin jallittaa niitä ja saada etumatkaa hiippailemalla pois, kun ne keskittyivät jänisten jälkiin. Viimeisellä laitumella koirat tutkivat putkea jänisten toivossa. Kun huhuilin sinne ne ällistyivät äänistä niin, että Patchin oli ihan pakko kiivetä sisään tarkistamaan mistä ääni tulee.

Liityin perjantaina Golf Clubin jäseneksi, joten jatkossa minun ei enää tarvitse kulkea sisään etuovesta ja täyttää vierailijan lipuketta, vaan saan hiippailla sisään takaovesta kuten kaikki muutkin. Lisäksi myös minulla on nyt mahdollisuus voittaa arvonnoissa.

Kengityksiä (2.4. - 7.4.)

Kerry vietiin tänään breikkerille oppimaan ratsuna olon alkeet. Tunnelma oli haikea, koska se lähtee sieltä sitten uuteen kotiinsa ja tulee tänne enää kursseille uuden omistajansa kanssa. Hevoset ovat breikkerin opissa yleensä kuusi viikkoa. Toisinaan voi myöhemmin olla uusintakierros tarpeen.

Yalewa (tyttö fidziksi, lausutaan Jilowa) on jo 6v tamma. Yalewa kävi breikkerillä kolmasti ennen kuin se suostui tottelemaan. Ensimmäiseltä kerralta se palautui silmäsairauden kera. Oli täysin mahdollista, että se sokeutuisi. Niinpä sillä ei tehty mitään moneen kuukauteen. Silmät paranivat ja Yalewa kävi breikkerillä uudestaan. Seuraavaksi se päätyi pitkälle sairauslomalle telottuaan itsensä laitumella. Se oli käärinyt häntänsä sähkö aitaan, saanut tällin ja juossut paniikissa läpi neljästä aidasta. Siinä rytäkässä se oli viiltänyt ison, syvän haavan takajalkaansa. Siitä toivuttuaan se palasi breikkerille kolmannen kerran. Sitten yksi kavioista meni huonoon kuntoon ja se piti vuolla todella lyhyeksi. Jälleen se sai muutaman kuukauden loman. Tämä oli hevosista se jolla Siliane halusi ratsastaa eniten, mutta se palautui käyttökuntoon liian myöhään. Sillä on breikkerin lisäksi ratsastanut yksi työntekijä yhteensä ehkä kuusi viikkoa. Helena ei tykkää siitä yhtään, eikä luota siihen ja sen kyllä huomaa. Minä ratsastin sillä vain muutaman kerran käyntiä ja ravia, sitten Helena päätti myydä sen sellaisenaan. Se ei tehnyt minun kanssani mitään tyhmää, mutta minä en myöskään vaatinut siltä juuri mitään. Jos Yalewa saisi päättää, se vain seisoisi koko tunnin. Se mieluummin vaikka hyppii pystyyn tai peruuttaa kuin menee eteenpäin. Jo pelkkä ravin pyytäminen sai sen happamaksi, korvat painui niskaan ja häntä alkoi viuhtoa. Ongelmallisen menneisyyden huomioon ottaen, sillä voi olla myös kipuja jossain. Mutta suurin osa ongelmista johtuu kyllä sen luonteesta. Yalewan suvussa on hienoja ja menestyneitä ratsuja. Siitä voisi siis sukunsa puolesta tulla hyvä siitostamma, mutta näissä menestyneissä sukulaisissa on myös sitä samaa taaksepäin pyrkimystä.

Blanchettin hampaat vaihtuvat ja se protestoi heti, jos ohjasote tuntuu hampaissa. Yksi hampaiden vaihtumisen merkki on yskintä. Uudet hampaat tulevat poskionteloista läpi. Suussa liikkuva kuolain ärsyttää hampaita ratsastuksessa, jase heijastuu poskionteloihin, joten hevonen yskähtelee. Blanchette on muutenkin haastava ratsastaa. Se ei välttämättä kulje kovin suoraan eikä sitä vauhtia mitä pitäisi. Eräänä päivänä jo valmiiksi kiukkuinen Blanchette ärsyyntyi kentällä juoksentelevalle kanalle ja syöksähti sitä kohti, jotta sai sen lähtemään pois. Se saattaa myös jäädä jumittamaan matkan varrelle tai kiihdytellä menemään ja sitten protestoida ohjia pään viskelyllä. Ja se pää ei pysy muutenkaan alhaalla kovin helposti. Tähän on olemassa harjoitus, joka on itseasiassa tullut Warwick McLeanin kautta Australiaan Kyra Kyrklundilta! Ajatella, että piti tulla tänne asti oppimaan jotain suomalaiselta ratsastajalta! :)

Kyran harjoitus menee jotakuinkin seuraavasti (käynnissä ja ravissa):

1. Mene keskelle kenttää, ettet ajaudu kulmaan pyörimään.
2. Tuo sisäkäsi reiden taakse. Sisäohja saa olla aika pitkä ja ulko-ohja saa olla melko löysä, alussa jopa ihan vapaa. Hevosen pää kääntyy reilusti sisään ja ympyrä pienenee.
3. Pidä ote siinä, kunnes pää laskeutuu alemmas.
4. Heti kun pää laskeutuu alemmas, palauta käsi oikealle paikalleen ja ratsasta suoraan eteenpäin.
5. Toista heti kun pää nousee ylemmäs.
6. Tavoitteena on, että hevonen lopulta kulkee suoraan eteenpäin pää ryntäiden korkeudella ja venyttää eteen-alas. Mitä paremmin harjoitus on hallussa, sitä pienempi ohjasote riittää.

Kävin koirien kanssa kuvailemassa tiluksia. Kamerastani loppui akku kesken matkan, mutta samalla meni myös aurinko pilveen, joten kuvista olisi tullut kuitenkin ankeita. Kaivoin varapatterit esiin. Silloin tajusin, että kotoa mukaani ottama paketti ei sisältänytkään uusia vaan käytettyjä pattereita! Pitikin raahata ne takaisin tänne.. Ostin sen paketin edellisellä Australian matkallani. Lähdin siis metsästämään uusia pattereita ja kokeilemaan autoa, joka minulla on käytössäni täällä. Ajoin ensin Bindan pikkuruiseen kauppaan. En löytänyt etsimääni, joten hursitin Crookwelliin. En edes yrittänyt taiteilla autoa pääkadun parkkiruutuun (vinoparkki johon pitää peruuttaa) vaan ajoin vanhalle tutulle ”kotikadulle” ja kävelin kauppaan. Crookwell on paljon suurempi paikka kuin muistinkaan! Kiertelin kaupassa tovin ennen kuin löysin patterihyllyn. Haluamani pattereita oli jäljellä enää juuri se määrä mitä minä tarvitsin kameraani. En siis saanut ostettua samalla varapattereita, mutta näiden pitäisi kyllä kestää aika kauan. Kauppaa kierrellessäni ohitin keksihyllyn useaan kertaan menestyksekkäästi, sitten sorruin ja ostin paketin Tim Tameja ihan vain testatakseni, ovatko ne todella niin hyviä kuin muistin. Olivathan ne edelleen ihan syötävän hyviä. Vasemmalla kaistalla ajamiseen tottui tällä kertaa hämmästyttävän nopeasti. Siloin kun ei istu autossa pitää oikein miettiä millä puolen tietä täällä ajetaan ja millä puolella tietä Suomessa. Mutta selkärangasta tulee kyllä edelleen oikean puoleinen liikenne. Crookwellin tiellä tehdään tietöitä ja hetken aikaa piti ajaa oikealla puolen tietä. Unohduin ajatuksiini ja ihmettelin, miksi minun kaistallani on auto pysähdyksissä liikennevaloissa nokka minuun päin. Hupsis! Olinkin väärällä puolen tietä! Oli tullut aika siirtyä siirtyä takaisin vasemmalle kaistalle.

Täällä syntyy vasikoita sekä keväällä, että syksyllä. Osa on nyt kantavana sonnista, joka myytiin, koska sen vasikat vaihtelivat 30kg:sta jopa 54kg:n! Isoiden vasikoiden synnyttäminen on luonnollisesti välillä ongelmallista. Minä jään kolmeksi päiväksi yksin, kun Rod ja Helena lähtevät ”lehmäkonferenssiin”. Minun pitää pitää silmällä vasikoivia ja osata tunnistaa ongelmallinen vasikointi, jotta osaan soittaa Crookwellin eläinlääkärin apuun. Seurasimme tänään ikkunasta kuinka kolme lehmää vasikoi laitumella keskellä päivää (vasikoivat yleensä illalla tai aamulla). Vetoakin lyötiin siitä kenen lehmä vasikoi ensin, ja ehtiikö vasikka ylös ennen kuin toinen syntyy.

Lehmillä on merkillistä kyllä enemmän synnytysvaikeuksia kuin hevosilla. Ja joskus lehmä ei tajua vastasyntynyttä vasikkaansa lapsekseen ja potkii ja hyljeksii sitä. Sellaiseen on yllättävä ratkaisu. Otetaan pala jälkeisiä, oman, toisen lehmän tai vaikka koiran! Ihan mikä vaan käy! Laitetaan se vasikan päälle. Lehmä syö sen ja.. Abrakadabra! Hormonit hyrrää oikein ja lehmä on aivan ihastuksissaan, kun löytää viimein lapsosensa. Täällä oli kerran lehmä, joka hyljeksi vasikkaansa kaksi viikkoa. Se teljettiin pakkopilttuuseen pari kertaa päivässä, jotta vasikka sai juoda. Sitten he saivat jostain palan jälkeisiä ja kaikki päättyi onnellisesti.

Lehmät perustavat lastentarhoja joissa yksi lehmä katsoo vasikoiden perään, kun muut laiduntavat tai käyvät juomassa. Aina ei kuitenkaan kaikkia viedä tarhaan. Lehmä voi myös ”parkkeerata” vasikkansa jonnekin turvaan. Eräs lehmä oli tehnyt niin, kun kävimme tarkastuskierroksella. Se oli itse menossa juomaan ja piti meitä tarkasti silmällä, kun kävimme tarkistamassa vasikan. Jotkut hömelöt saattavat kuitenkin unohtaa mihin lapsensa jättivät. Eräskin juoksi hädissään ympäri laidunta ja kävi ammumassa toisten vasikoille ennen kuin viimein löysi omansa juuri sieltä minne oli sen jättänytkin.

samaan aikaan toisella ovella..

Pihamaalle lukitut..

Patch oppi avaamaan mutahuoneen oven, joten nyt koirat lukitaan päiväksi sisäpihalle. Patch ei ole yhtään tyytyväinen ja nostaa välillä ihan hirveän metakan. Voi sitä itkua ja huutoa, kuulostaa aivan siltä kuin se tekisi kuolemaa! Samanlaisen metakan piti ihan pienenä, kun tippui lampeen eikä osannut uida.

Kengityspäivä koitti viimein. Kengittäjä oli jo viikon myöhässä sairastumisen vuoksi. Onneksi hänellä oli isä (eläkkeellä oleva kengittäjä) mukana auttamassa, sillä tehtävää oli paljon. Isä hoiti pelkät vuolut ja poika kengitti. Suuri osa hevosista (koko maassa) kulkee ilman kenkiä, täälläkin kengitetään vain ongelmallisimmat. Kaviokuumeriskisellä Bubballa on kengät kaikissa kavioissa. Brolgalla pidetään etujalat kenkien avulla oikeassa asennossa, koska muuten sen kävelytyyli kuluttaa kaviot väärin ja sen jalat kipeytyvät. Ziggyllä on etukengät pukinkavion takia.

Kengittäjän tyyli on hieman omalaatuinen mitä tulee kengän muokkaukseen. Hän muotoilee kengän kavioon sopivaksi eräänlaisen... ööh.. prässin (?) avulla. Tämä mahdollistaa sen, että hän pitää jalan ylhäällä koko kengän muokkkauksen ajan! Hän sovittaa kenkää, vääntää sitä sopivampaan muotoon ja sovittaa taas. Hän käy takomassa kenkää alasimella vain, jos se on muotoilun jäljiltä vino, muuten hän naulaa sen suoraan kiinni. Tämä säästää aikaa melkoisesti.

Ziggy on viisi vuotias arabiristeytys. Se on todella mukava hevonen. Ainoa ongelma on sen pukinkavio. Pukinkavion synnystä on kuulemma uusi teoria. Käsitin tämän niin, että joku amerikkalainen tutkija oli röntgenkuvannut pukinkavioisia varsoja. Varsalla murtuu kylkiluu synnytyksessä ja se luonnollisesti varoo murtumia. Siten se oppii väärän tavan liikkua ja väärä jalka-asento ja pukinkavio muodostuu. (Meille taidettiin opettaa, että se johtuu liian kireistä jänteistä.) Ziggystä näkee selvästi kuinka sen pukinkavion puoleinen lapa on paljon toista pienempi. Sen satulaa onkin muokattu niin, että laihemman lavan puolella on enemmän toppausta. Eräs amerikkalainen kengittäjä on kehittänyt uuden teorian pukinkavion kengittämiseen. Ziggyllä kokeillaan nyt tätä uutta kengitystä. Kavio kasvaa muita nopeammin, koska se on muita pienempi ja se yrittää tasoittaa eroa nopeammalla kasvulla. Tässä uudessa kokeilussa kavion ja kengän väliin laitettiin nahkapohjallinen. Näin saatiin etupolvet samalle tasolle. Pohjallinen on nahkaa, jotta se ei joustaisi niin paljon kuin kumipohjallinen. (? Kyllähän nahkakin joustaa!) Tavoitteena on, että muutaman kengityksen jälkeen kavion solujen kasvuvauhti alkaa hidastua ja tasoittuu muiden kanssa samalle tasolle. Mutta eikö sama lopputulos olisi saatu vuolemalla sitä kaviota vähemmän? Minä en kyllä oikein ymmärrä tätä, mutta ehkä se tässä vielä selviää. Odotetaan ja katsotaan mitä tapahtuu.

Tilly sai kiinni jäniksen eräänä aamuna. Patch yritti ryöstää sen itselleen, mutta Tilly piti pintansa ja raahasi sekä jänistä että koiraa, kunnes Patchin ote irtosi. Sitten se meni ja hautasi jäniksen kentälle estepalikan viereen.

Perjantaisella Golf Club illallisella tapasin Suomessa käyneen pariskunnan. Heillä oli ensin suomalainen tyttö vaihdossa ja sen jälkeen he olivat tehneet vastavierailun Suomeen. Uutisissa oli viikolla puhetta Bond Baby- kilpailusta, jossa Bonds vaatemerkki etsi edustajia kolmessa ikäluokassa. 65 000 osallistujan joukosta raati valitsi yhdeksi voittajaksi Ckrrokwellilaisen vauvan. Ylpeät vanhemmat olivat ottaneet taaperon mukaansa Clubille, joten pääsin näkemään tämän pienen ”julkkiksen” ihan livenä.