Juhannus (17.6. - 23.6.)

 

Tällä viikolla tuli jo kolme kuukautta täällä täyteen. Kaksi vuotta sitten valmistauduimme lähtemään kylmästä sateisesta Perthistä pohjoisen lämpöön. Kylläpäs aika rientää!

Maanantaina käytimme Ziggyä Crookwellin kentällä keräämässä lisää positiivisia ulkoilukertoja. Se katseli ensin huolissaan viereisen raviradan suuntaan, jossa se muisti kammotusten aiemmin kolistelleen. Niitä ei kuitenkaan nyt ollut liikkeellä ja Ziggy saattoi rentoutua.

Ziggy oli hieman happamalla tuulella, kun harjasin sitä ennen ratsastusta. Yllätin sen ja venyttelin sen jalkoja joka suuntaan. Ziggy kiinnostui ja se tuli paremmalle tuulelle. Kun olin valmis ja satuloin sen loppuun, ei happamuudesta ollut enää häivähdystäkään. Juuri ennen kuin poistuimme karsinasta, Ziggy venytteli itse takajalkojaan vielä hieman lisää.

Kuuntelin ratsastaessani musiikkia mp3-soittimestani ja yritin sovittaa hevosten askeleita musiikin tahtiin. Erinin Vanha nainen hunningolla on hauska ratsastaa, koska sen tempo vaihtelee hitaan käynnin ja ravin välillä.

The Bald and Not So Beautiful kana oli kateissa hetken eräänä iltana, mutta ilmestyi sitten onneksi jostain norkoilemaan kanakopin oven taakse ennen pimeää. Seuraavana päivänä se olikin sitten ensimmäisenä paikalla, jo kauan ennen kuin niitä edes alettiin huhuilla kasaan.

Kanat ovat keksineet kaviorasvaämpärin. Kanat ja koirat ovat syöneet rasvaa ämpäristä yhteensä jo enemmän kuin mitä minä olen sitä ehtinyt kavioihin lääppiä! Tallin lattiakin on paikoitellen aivan rasvassa, kun kanat pyyhkivät siihen nokkansa.

Patch jahtasi kania heinävarastossa ja päätyi sen kanssa seinän ali koiratarhan puolelle! Tilly katseli kateellisena häkin ulkopuolella, kun Patch söi tyytyväisenä saalistaan. Sitten Patch sukelsi seinän ali takaisin heinävaraston puolelle ja minä päästin Tillyn häkkiin hakemaan Patchiltä jääneen kanin pään... nam...

Eräänä päivänä koirat touhottivat joenuoman toiselle puolen. Ne viipyivät siellä todella pitkään. Koitti kanojen ulkoiluaika, joten lähdin katsomaan mihin koirat jäivät. Yritin oikaista suoraan joenuoman yli, mutta se oli mahdotonta! En millään löytänyt reittiä, josta olisin selvinnyt edes melkein kuivin jaloin. Jouduin kiertämään koko höskän aina sillalle asti ja toista rantaa takaisin. Aivan naapurin rajalla kasvaa iso pesaspöheikkö. Koirat juoksivat siellä innoissaan edestakaisin. Patch sukelteli tunneleihin ja Tilly yritti kaivaa niitä laajemmiksi. Tiheikössä on ketunpesä ja koirat olivat hajuista niin innoissaan, etten millään saanut niitä lähtemään mukaani. Viimein onnistuin nappaamaan kiinni Tillyn pannasta ja raahasin sitä kohti tallia, toivoen että Patch seuraisi perässä. Pian se viuhtoikin luoksemme. Nappasin Patchin syliin ja päästin samalla irti Tillyn pannasta. Vilauksessa Tilly kääntyi ja viiletti takaisin tunneleille! Manaillin hetken ja päätin sitten viedä Patchin kotiin ja toivoin, että järkevämpi Tilly tulisi takaisin omia aikojaan. Kiersin koko pitkän matkan takaisin röhisevää Patchiä kantaen. (Se kuulostaa välillä aivan pieneltä possulta! Varsinkin silloin kun se on tyytyväinen.) Olin jo miltei pihassa, kun vihdoin viimein näin Tillyn juoksevan peräämme.

Cruiser ja Koster

2,5 vuotiaat pikkupojat Koster ja Cruiser ovat alkaneet pikkuhiljaa opiskella hevosalan ammattiin. Enimmäkseen olen touhunnut niiden kanssa ulkona yardeissa. Kun toin ne talliin, Helena muisteli hetken ja tuumasi sitten, että taisivat olla siellä ensimmäistä kertaa. Ihmettelivät vähän betonilattiaa ja karsinan kuivikkeita. Mutta eivät malttaneet hermoilla kauaa, kun karsinasta löytyi kasa herkullista heinää mussutettavaksi. Ensimmäisillä kerroilla harjoiteltiin kiinni ottoa (Cruiserin tapauksessa, tein Cruiserista hipan. Muuten se olisi vain juossut karkuun.), sidottuna seisomista, harjattavana oloa ja kavioiden nostelua. Tuttuja juttuja, mutta niitä on poikien kanssa tehty kuitenkin vasta aika vähän. Seuraavaksi oli vuorossa loimitus. Pojut yllättivät tyyneydellään, vaikka Cruiser hermoilikin jalkalenkkejä vähän. Pohjustin loimitusta heittelemällä satulahuopaa niiden selkään ja lautasille.

Sitten lisäsin treeniohjelmaan narun heittelyn selän yli ja narun kiristyksen kehon ympäri satulavyön tavoin. Molemmat yllättivät rauhallisuudellaan. Koster ei reagoinut oikeastaan ollenkaan mihinkään ja Cruiserkin vain hätkähti muutaman kerran vaikka narun pää napsui sen mahan alle.

Seuraavaksi aloitin hyppelyn. Kosterin kanssa aloitin heti sen viereltä ja pian pompin sen vieressä ja taputtelin samalla sitä joka puolelta. (Taputeltavana olo on näille molemmille ollut ehkä se suurin haaste tähän mennessä.) Cruiser katsoi touhujani Kosterin kanssa silmät pyöreinä, joten sen kanssa aloitin hyppelyn kaukaa. Aina kun se rentoutui, lopetin hyppelyn hetkeksi. Ja kun se ei enää hermostunut siltä etäisyydeltä, siirryin vähän lähemmäksi pomppimaan. Lopulta pääsin jo ihan lähelle. Seuraavana päivänä aloitin lähempää ja pääsin kyljen viereen hyppimään. Sitä seuraavana päivänä heilutin käsiäni hyppiessäni. Kyllä oli pohkeet hellinä näiden treenien jälkeen!

Olemme harjoitelleet myös talutusta, riimun paineelle myötäystä alas ja sivuille sekä etu- ja takaosan väistätystä, peruutusta ja liikeelle lähtöä raipan naputuksesta.

Pojut asuvat hieman kauempana ja tulevat yardeihin ja talliin B-tyttöjen laitumen kautta. En luota niihin talutettuna niin pitkää matkaa. Eivätkä ne luultavasti edes antaisi vielä ottaa itseään kiinni laitumelta. Joten otan ensin B-tytöt sisään, päästän pojut niiden laitumelle ja sitten houkuttelen ne yardeihin. Palautan ne samalla tavalla laitumelle. Kun B-tytöt saivat laitumelleen heinäpaalin, homma vaikeutui. Pojut kieltäytyivät jättämästä paalia. Ensimmäisellä kerralla jouduin hätistämään ne pois paalin luota. Mutta se ei ole niiden kanssa pitemmän päälle hyvä idea, kun niiden luoksetulo ja kiinniotto ei ole vielä täysin varmaa. Seuraavalla kerralla otin mukaan ämpärin, jossa oli herkkuheinäsilppua. Pojut seurasivat ämpäriä ihan haltioituneina. Koster pysyi lähelläni kuin liimattuna laitumelle asti. Mutta Cruiser rupesi empimään, kun ohitimme heinäpaalin. Se katsoi ämpäristä paaliin ja takaisin, hidasti, pysähtyi ja suuntasi paalille! Kun Koster oli laitumellaan, yritin houkutella Cruiseria uudelleen mukaani. Se seurasikin vähän matkaa, mutta lopulta paali aina voitti. Vasta kun keräsin ison sylillisen heinää houkutusämpärin avuksi, Cruiser seurasi minua laitumelle asti. Ja yhä se pysähtyi empimään matkalla.

Irlantilainen reppureissausta harkitseva James on kysellyt voisiko tulla tänne opettelemaan karjatilan töitä. Hänellä ei ole ennestään kokemusta karjatiloista, mutta hän haluaisi jollekin isolle australialaiselle karjatilalle töihin ja tulisi tänne harjoittelemaan ensin. Rod innostui, kun James paljastui rugbyn pelaajaksi ja puhui hänelle jo paikan Crookwellin joukkueeseen. Joukkueessa on monta farmaria, jotka voisivat jatkossa tarjota hänelle ihan palkallistakin työtä. Jameksen olisi hyvä oppia myös ratsastamaan, joten aloin juoksuttaa Fridaa, jottei se olisi ihan rapakunnossa, kun hän saapuu.

juhannuskoivut

Juhannus oli kylmä ja rauhallinen. Tänä vuonna ei kyllä tullut paljon taikoja tehtyä. Lätäköissä ja juoma-automaateissa oli aamulla jääriitettä ja maa oli kuurassa. Taikojen vaatimia kukkia ei löytynyt, saunaa ei ole ja kuka hullu hyppisi alasti pakkasessa tiirailemassa jäiseen (olemattomaan) kaivoon?!

Ratsastustunti koiranäyttelyssä (11.6. - 16.6.)

Blanchette palasi vihdoin vähitellen töihin. Brolga kehitteli kenkien poiston jälkeen kaviopaiseen eikä pystynyt edes kävelemään, joten se on edelleen poissa kuvioista.

Blanchettella on vakavia suoruus ongelmia. Se ei aluksi kävellyt metriäkään suoraan, vaan huojui puolelta toiselle ja vilkuili pää pilvissä joka suuntaan. Sen liikehdintä muistutti enemmän käärmeen luikertelua kuin hevosen askellusta. Raviin siirtymiset olivat todella vastahakoisia aluksi. Se luimi ja hidasti ja lähti sitten raviin päätään viskoen. Se on aina vähän hankala tauon jälkeen. Päivä päivältä se kuitenkin liikkuu paremmin ja suorempaan. Pään viskominenkin väheni ja loppui nyt kun hampaat eivät enää aiheuta ongelmia. Aloitettiin sen kanssa ihan alusta ratsastuksen perusteista. Varmistettiin että kaasu, jarru ja ohjaus toimii. Lisättiin väistöt ja ravi. Laukkaa yritetään taas kunhan kaikki muu sujuu hyvin. Yritän vahvistaa positiivisia kokemuksia ja lopetan aina heti, kun pyydetty asia alkaa vähänkään sujua. Hitaasti hyvä tulee.

Tiesittekö, että hevosen harja kääntyy sen heikolle puolelle? Blanchettin harja vaihtaa puolta puolessa välissä kaulaa. Se on siis ihan yhtä kiemura kuin loputkin hevosesta.

Ziggyn kanssa sujuu myös vähitellen paremmin. Suu ammollaan pidätteitä vastaan kiskominen on kuitenkin juurtunut jo niin syvälle, että sitä tapaa ei ihan hetkessä kitketä. Laukannostoissa pään heiluttelu sen sijaan on loppunut jo melkein kokonaan ja laukat nousevat hienosti myös käynnistä. Ziggy kuitenkaan ei ole tyytyväinen uuteen kurinpitoon vaan ihan selvästi pohtii uusia tuhmuuksia. Ziggy ei vaan halua olla normaali. Ja toisaalta miksi sen pitäisikään olla, kun se kuitenkin niin selvästi on erittäin persoonallinen hevonen?

Sain vihdoin viimeisenkin loimen korjattua, mutta pian joudun aloittamaan alusta sillä laidunkaverit kiusaavat Prinsessa parkaa ja sen loimeen näkyi ilmestyneen taas uusi reikä! Seuraavaksi korjauslistalla on iso kasa jalustinhihnoja joiden ompeleet ovat huolestuttavasti kuluneet. Niitä en pysty korjaamaan ompelukoneella, koska neulanreikä on liian pieni jalustinhihnojen vaatimalle langalle.

Yksi kanoista kaljuuntuu. Sillä on sulkasato ja se on nyt harvinaisen surkean näköinen pieni lintu. Se on mahdollisesti se sama, joka oli yön kadoksissa. Mutta ne ovat niin samannäköisiä, että on vaikea olla varma. Nyt on kyllä todella huono aika vuodesta luopua osasta höyhenpeitteestä. Raukka on kylmissään vaikka se kuinka yrittää pörhistää jäljellä olevia höyheniä. Se myös kutiaa niin, että muutaman päivän näytti kuin sillä olisi ollut vikaa päässä. Kun se yritti kääntyä oikeaan, se vain painui alemmas luisui kiemurrellen vasempaan. Sitten se pysähtyi, ravisteli ja yritti uudestaan.

Sunnuntaina kävimme Ziggyn kanssa Murrumbatemanissa kokeilemassa, miten se käyttäytyy vieraassa paikassa nyt kun jarrut toimivat paremmin. Kyseessä ei tällä kertaa olleet mikään kisojen tapainenkaan. Kerran kuussa siellä järjestetään päivä, jolloin ihmiset voivat tulla hevosensa kanssa ratsastustunnille. Alueella pyörii useampi ryhmä yhtä aikaa harjoittelemassa erilaisia asioita ja ratsukot saavat osallistua sille tunnille, jonka aihe kiinnostaa heitä eniten.

Kun saavuimme ja näimme, että alueella järjestettiin samaan aikaan myös koiranäyttely, uumoilimme pahaa... Ziggy kuitenkin yllätti ja oli melko rauhallinen, kaikesta siitä haukunnasta, räksytyksestä, hulinasta ja kuulutuksista huolimatta.

Osallistuin Helenan tunneille. Ensimmäinen tunti alkoi maastakäsittelyllä ja Ziggy toimi esimerkkinä harjoituksille. Ei se ollut niin hyvä kuin kotona, koska sillä oli keskittymisvaikeuksia, mutta se toimi kuitenkin. Kun toiset ratsautuivat, minä juoksutin Ziggyä toisessa päädyssä nähdäkseni millä tuulella se on. Se tuijotteli ensin, mutta rauhoittui sitten ja alkoi kuunnella. Nousin selkään ja liityimme taas tuntilaisten joukkoon. Aluksi tunti sujui ongelmitta, mutta sitten viereisellä kentällä ryhmä alkoi laukata ja Ziggy jännittyi hieman. Ja kun eräs tuntilaisista tuli takan liian lähelle Ziggy hermostui ja jännittyi lisää. Aavistelin pahaa ja tulin alas, kun toiset aloittivat raviharjoituksen. Tämän matkan tarkoituksena oli saada Zigylle rauhallinen ulkoilu kokemus, joten yritin pitää sen rauhallisena ja vältin tappeluun joutumista.

Vietin tauon Ziggyn yardin aidalla istuen. Ziggy katseli kanssani koiranäyttelyn tapahtumia.

Toiselle tunnille osallistuin vain yhden toisen hevosen kanssa ja Ziggy oli paljon rennompi. Teimme paljon tempon vaihteluita (hidasta ja nopeampaa käyntiä ja ravia) ja väistöjä, laukka oli sen hermoille vielä liikaa.

Odottelimme Ziggyn kanssa yardissa Helenan viimeisen tunnin loppumista ja veikkasimme kuka voittaa Best in Shown. Minä osuin lähemmäs arvauksellani, husky tuli toiseksi.

Piti katsoa toisenkin kerran, kun eräs koira käveli ohitse. Ja kyllä vain, se oli suomenpystykorva!