Leireilyä (17.4. - 19.4.)

Koulujen lomaviikot alkoivat, joten talossa on melkoista hulinaa pari seuraavaa viikkoa, kun leiriläiset valloittavat minun päätyni talosta.

Haimme yhden Crookwellissä asuvan leiriläisen, koska hänen hevosellaan on lastausvaikeuksia ja Rod piti sille (ja minulle) oppitunnin lastauksesta. Lastausongelma on oikeastaan vain talutusongelma. Jos saat talutuksen toimimaan (eteen, taakse ja sivulle sujuvasti pienillä avuilla) kaukana traikusta, itse lastaaminen on usein huomattavasti helpompaa. Rod työsti hevosta ensin kauempana, ja kun hän toi sen traikun luo, se käveli suoraan sisään ilman mitään ongelmia! Emme kuitenkaan edes yrittäneet sulkea sitä traikkuun, koska se ei olisi oppinut siitä vielä mitään. Pian se jo syöksyikin sieltä vauhdilla takaperin ulos. Tämän jälkeen se sitten näyttikin kuinka hankala lastattava se on normaalisti. Puolen tunnin uurastuksen jälkeen Rod totesi, että se saa riittää tällä kertaa ja ajoimme sen tilalle. Perillä omistaja oli varma, että hevonen räjähtää takaperin kopista ulos, mutta se yllättikin hänet peruuttamalla sievästi askel kerrallaan kuten kuuluukin.

Leirin aikana teimme paljon maastakäsittelyharjoituksia, etenkin tämän hevosen kanssa ja leirin lopulla se meni koppiin jo ihan siivosti.

Ensin otetaan taluttaminen haltuun, sitten paikallaan seisominen. (Minä jätin Brolgan keskelle kenttää seisomaan ja menin itse kentän laidalle. Vaikea uskoa, mutta siihen se jäi rauhassa paikoilleen odottamaan.) Sitten siirrytään kumimaton palan yli kulkemisen kautta pienen puisen ”sillan” ylitykseen ja sen päälle parkissa seisomiseen. Vasta sitten on vuorossa trailerin lastaussillalle kävely ja viimeiseksi trailerissa seisominen.

Tauoilla käytiin läpi ratsastukseen ja hevosiin liittyviä asioita. Eräänä päivänä tutkittiin ratsastajan asentoa käännöksissä. Jos ratsastaja kääntyy koko kropalla, hevonenkin kyllä kääntyy, mutta sen takaosa karkaa ulos. Sen sijaan pitäisi ottaa miekkailuasento. Eli vasemmalle pistettäessä (=käännös) miekka on vasemmassa kädessä, paino on vasemmalla jalalla ja oikea jalka on taaempana. Kaikille muille tämä tuntui olevan selkeää.. Ilmeisesti kouluissa harrastetaan miekkailua. Minä en meinannut tajuta tätä ensin millään. Pitää kai alkaa harrastamaan miekkailua, että saa ratsastuksessa käännökset sujumaan!

Leiriläisiä myös kuulusteltiin erilaisista ähkyistä ja niiden syistä ja Rod selitti suolenkiertymän vaiheet ja ähkyleikkaukseen liittyviä asioita. Jokainen myös teki hevoselleen hiekkatestin. Yllättävän vähän valittaen leiriläiset (5 kpl 7-16 vuotiaita) keräsivät purkkiin lantakikkareita. Ne sitten ”pestiin”, jotta nähtiin onko jollakin hevosista hiekkaa sisuksissaan. Leiriläisten kauhuksi Brolgan lannasta löytyi kourallinen hiekkaa! Minä sain olla todella huolellinen, että en kipannut sitä veden ja lannan mukan purkista pois. Muovipussi-/ -hansikastesti on huomattavasti helpompi toteuttaa. Ja ei huolta, Brolga ei ole vaarassa saada hiekkaähkyä. Me lisäsimme sen hiekan Brolgan näytteeseen leiriläisiltä salassa.

Ratsastustunnilla piti tunnustella liukuuko takapuoli satulassa, vai liikkuuko se vain muuten (ei saa liukua). Tätä en kyllä taida sittenkään edes yrittää selittää paremmin, koska en tajunnut sitä itsekään yhtään. Tyydyin vain siihen, että en liu'u satulassa ja yritän jatkossakin olla liukumatta.

Eräällä tunnilla oli aiheena ratsastusleikit joita täällä harrastetaan paljon enemmän kuin Suomessa. Minä en osallistunut, vaan toimin avustajana. Leiriläiset protestoivat sitä hieman, ilmeisesti koska halusivat nähdä kuinka kokemattomuuttani kastuisin litimäräksi vedenkantoleikissä..

Estetunnilla hypättiin pieniä, mutta teknisiä (maasto-) esteitä kuten hammasharjaeste. Se muodostui kavalettipalikoista ja maapuomista. Palikat asetellaan niin, että jos estettä lähestyy suoraan, hevonen näkee suoraan läpi palikoiden väleistä ja hämmentyy. Mutta kun sitä lähestyy kulmittain, raot palikoiden väleissä katoavat ja este näyttää yhtenäiseltä.

Leiriläiset toimivat ilta- ja aamutalleissa apulaisinani, joten pääsin pomottelemaan heitä mieleni mukaan. Kävimme tyhjentämässä lantasäkkejä ja minä möhlin käännöksen niin, että leiriläiset joutuivat työntämään Brumbya takaperin kunnes se mahtui kääntymään menemättä aidasta läpi. Eikä se jäänyt ainoaksi Brumbyn työntö kerraksi, sillä eräänä aamuna yksi sen renkaista oli melkein tyhjä. Brumbyn sai ajettua kompressorin luo, mutta se on niin hankalassa paikassa, että auto oli taas pakko peruuttaa leiriläisten voimin.

Helena veloittaa tunnista $50, mitä pidin aika kalliina, kunnes kuulin kuinka Sydneyn ratsastuskoulun ratsastustunnit maksavat $80. Eikä siellä edes opi juuri mitään! 10 ratsukkoa vain kiertää kenttää jonossa. Melkoista rahastusta. Helenan tunnit olisivat siellä paljon arvokkaampia. Mutta täällä hinnat on pidettävänä alhaalla, jotta oppilaat viitsivät ajaa tänne asti. Paikalliset puolestaan ovat kiinnostuneempia lännenratsastuksen tyylisistä lajeista joita Helena ei opeta.

Yhtenä iltapäivänä haimme porukalla lampaat karja-aitauksiin. Se oli melkoinen katastrofi. Kuudesta ratsukosta puolet palasi kotiin jalkapatikassa. Ja lampaat juoksivat missä sattuivat. Minä olin ensimmäinen, joka jalkautui joten en tiedä mikä toisille tuli. Ziggy hermostui vieraiden hevosten joukossa kulkemisesta koko ajan enemmän. Etenkin kun yksi poni tunki koko ajan liian lähelle vaikka kuinka varoittelin sen ratsastajaa, ettei Ziggy pidä muista lähellään. Lampaat eivät olleet vielä edes näköpiirissä, kun päätin laskeutua satulasta ennen kuin Ziggy hermostuttaisi muut sähellyksellään. Tein sen kanssa sen sijaan paljon maasta käsin. Se rauhoittui vasta, kun toiset katosivat mäen taakse. Mutta aloitti steppailun uudestaan heti kun toiset tulivat näkyviin. Siinä vaiheessa kaksi muutakin oli jo jalkautunut ja lampaat juoksivat minne sattuivat. Lopulta ne saatiin ohjattua oikeaan suuntaan ja ilmapiiri rentoutui vähitellen. Kun pääsin takaisin tallille Ziggy sai pienen kurinpalautuksen vielä ratsaillakin.

Erään lapsen äiti oli onnistunut saamaan otsaansa haavan jota piti käydä näyttämässä Crookwellin sairaalassa. Siitä sukeutui mielenkiintoinen keskustelu aiheesta eläinlääkäri vs. lääkäri haavojen hoidossa. Rodin mukaan eläinlääkärit pistävät haavan puudustusneulan haavan kautta ihon alle toisin kuin ihmislääkärit, jotka eivät halua työntää mahdollisia bakteereja neulalla syvemmälle haavaan. Eläinlääkärit sen sijaan toteavat, että jos haavaan menee bakteereja, ne ovat jo siellä ja välttävät ihon läpi pistämistä, koska ihossa on tuntohermot ja he eivät halua tulla potilaan potkaisemiksi tai purruiksi!

Helena harmitteli, kun kirjoitan blogia suomeksi niin ettei hän ymmärrä sitä. Siispä yksi leiriläisistä neuvoi kuinka sen voi kääntää Googlen avulla englanniksi. He käänsivät 1. pohjustus- osan ja lopputulos oli jotain aivan hulvatonta. Kokeilkaa vaikka itse. Kun tekstissä esimerkiksi kerrotaan talon ominaisuuksista, käännös väittää että talossa harrastetaan poromaataloutta! Aivan kaikki ei sentään kääntynyt ihan pieleen ja Helenalle selvisi, että pidin taloa kylmänä. Juuri silloin aurinko oli paahtanut niin, että sisällä oli +30 ºC ja en millään saanut heitä ymmärtämään, etten pitänyt taloa kylmänä juuri sillä hetkellä ja että olen jo tottunut viileään makuuhuoneeseen.

Seuraavana päivänä huomasin,että jostain syystä, kun talossa oli +19 ºC, se tuntui lämpimämmältä kuin edellisen päivän +30! Pihallakin oli aiempaa kylmempi mutta se tuntui lämpimämmältä. Eikä minulla ollut sen enempää vaatetta päällä kuin edellisenäkään päivänä.

Yksin kotona (13.4. - 16.4.)

Yöllä piti oikein herätä potkimaan yksi peitoista pois, koska huoneessa oli niin lämmin. Aamulla kuulin ällistyksekseni, että se yö oli ollut tähän astisista kylmin! Nyt alkaa siis talon lämpimänä pitämisen rutiinit. Joka ilta auringon laskiessa lasketaan rullakaihtimet ikkunoiden eteen, jotta lattiaan varastoitunut lämpö pysyy sisällä. Jokaisessa pohjoisen ja idän puolen ikkunassa on kaksi rullaverhoa. Valkoinen pitämään lämpö sisällä ja harmaa, osittain läpinäkyvä pitämään liika lämpö ulkona kesäisin. Kun yöpakkaset alkavat, aletaan myös keittiön puuhellaa lämmittämään. Öiden muuttuessa todella kylmiksi voidaan minun talonpäätyäni lämmittää lisää pienellä kamiinan tapaisella uunilla.

Talossa on ainakin neljä puhelinta jotka kaikki soivat yhtä aikaa puhelun tullessa. Lisäksi kentän laidalla on yksi puhelin ja Rod kantaa vielä yhtä mukanaan. Yhdessä sisäpuhelimista on vastaaja, toisella voi soittaa ilmaiseksi netin kautta, yhteen puhelimeen saa vain vastata, koska siitä soittaminen tulee kalliiksi. Lisäksi Rodin kännykän puhelut ohjautuvat taloon, jos hän ei vastaa. Puheluita ei siis oikein voi olla huomaamatta.

Portille on viritetty metallintunnistin niin, että talossa soi ovikello aina kun joku ajaa portista läpi. Kätevää. Vieraisiin osaa varautua ajoissa.

Eräänä päivänä pihaan pölähti yllättäen matkailija samaan aikaan, kun puhelin soi. Helena vastasi puhelimaan ja minä menin kysymään mitä asiaa vieraalla on. Sattumalta molemmat koskivat samaa asiaa: tiellä harhailee lehmä. Lehmän väri paljasti sen naapurin lehmäksi. Naapuri oli itse käymässä usean tunnin matkan päässä ja talonvahti oli vasta matkalla, joten lähdimme katsomaan saisimmeko lehmän palautettua kotiinsa. Poliisi tuli vastaan ja kertoi nähneensä lehmän väärällä puolen tietä. Kun saavuimme kohdalle, mekin näimme sen. Siellä se hortoili vastapäisen talon puutarhassa. Helena ei oikein innostunut ajatuksesta, että se pitäisi yrittää saada takaisin kotiin tien yli. Jätimme lehmän sinne ja palasimme kotiin. Helena ilmoitti omistajalle missä lehmä on. Pian tämän jälkeen Helena ja Rod lähtivät viikonloppulomalleen.

Pari minuuttia myöhemmin pihaan ajoi naapurin talonvahti kyselemään lehmän perään, kerroin missä sen näimme. Muutaman tunnin päästä hän tupsahti jälleen pihaan ja kertoi, että lehmä on edelleen kateissa. Hän oli vain laittanut tielle varoituskyltit ja toivoi, että se ilmestyisi. Hän pyysi minua ilmoittamaan, jos joku tulisi kertomaan nähneensä sen. Olin juuri lähdössä iltaloimituskierrokselle ja olin jo vapauttanut koirat. Naapurilla oli koiransa mukana autonlavalla ja se haukkui vihaisesti Patchille. Patch tanssahteli takajaloillaan auton ympärillä niskakarvat pystyssä. Ennen kuin ehdin napata sen kiinni, mies kurvasi pois ja Patch juoksi perään. Mies yritti huitoa sitä ikkunasta pois auton luota. Patch vaihtoi auton puolta ja mies kai luuli sen totelleen ja painoi kaasua! Nyt minulle vasta kiire tulikin! Onneksi mies huomasi Patchin roikkuvan yhä mukana ja hiljensi taas huitomaan sitä pois ennen kuin ehti ajaa ulos portista. Ihme kyllä Patch sai kuulonsa takaisin ja päätti totella kutsuani. Nappasin sen syliin ja kiiruhdin takaisin pihan turvaan.

Seuraavana iltana loimitin Fridaa ja näin mäen päältä, kuinka valkoinen avolava kävi pyörähtämässä pihassa. Kaikilla täällä on samanlainen auto, joten en voi olla varma mutta uskoisin, että se oli taas sama mies. Sen jälkeen ei hänestä eikä lehmästä kuulunut enää mitään.

On ollut tiedossa jo pitkään, että jään yksin useaksi päiväksi, kun Helena ja Rod lähtevät ”lehmämessuille”. Sillä aikaa minun tehtävänäni on pitää silmällä vasikoivia lehmiä. Viikkojen kuluessa lehmä toisensa jälkeen poiki ja näytti jo siltä, ettei minulle jää yhtään vahdittavaa. Lehmiä myös siirrettiin päivä päivältä lähemmäs ja lopulta ne päätyivät karja-aitauksiin, jotta minun ei tarvitsisi yrittää saada ongelmissa olevaa lehmää ajettua sinne yksin. Myös ruokinta järjestettiin heinäpaalein, jotta minun ei tarvitsisi mennä sonnien sekaan. Normaalisti ne saavat päivittäin polttoaineteollisuuden etanolin valmistuksesta syntyvää viljarouhetta. Pahan kuivuuden aikaan niille syötettiin puuvillan siemeniä. Niitä pörröisiä siemeniä löytyy vieläkin heinävarastosta paalien alta. Minulle jäi siis vain hevosten hoito ja liikutus, kolmen lehmän silmälläpito ja pumpun tarkistus aamuisin. Joenuoman vesi pumpataan laidunten vesiautomaatteihin. Kylminä öinä pumpun putkeen saattaa päätyä kuplia, jolloin pumppu ei toimi vaan ylikuumenee. Se pitää siis tarkistaa aamuisin ja päästää ilma ulos, jos sitä on. Onneksi pumppu toimi moitteetta. Sain paperilla sitä ja koko muutakin taloa koskevan ohjeistuksen, mutta onneksi sitä ei tarvittu kertaakaan.

Lehmien vasikointiongelmien tietouttakaan ei tarvittu. Vain yksi kolmesta sai vasikan viikonlopun aikana ja sekin tapahtui salaa aamuyöstä niin että vasikka tervehti minua aitauksessa jo aivan kuivana.

Yksin ollessani en saanut ratsastaa, ihan vain siltä varalta että jos jotain sattuu. Siispä juoksutin kolmikkoa oikein urakalla. Puhun hevosille suomea ja taas tuli todistettua, että on ihan sama mitä sanoja niiden kanssa käyttää, äänensävyllä on paljon enemmän merkitystä. Kuuntelin juoksuttaessani musiikkia korvakuulokkeista ja ääniavuille herkin Blanchette hidasti, jos hoilotin hitaan kappaleen mukana ja kiihdytti, kun kappale vaihtui reippaampaan.

Koirat tulevat mielellään aamuisin heinäauto Brumbyn kyytiin tai juoksevat mukana, kun kierrän ruokkimassa hevosia. Tilly käy välillä päivälläkin makaamassa lavalla autokyydin toivossa. Kun lavalla on heinää. Tilly tykkää istua pelkääjän paikalla ja jää välillä autoon odottamaan, kun pysähdyn jakamaan heiniä. Välillä sekin juoksee jänisjahdissa. Patch joko juoksee kilpaa auton kanssa tai tulee kyytiin. Autossa se yleensä kiusaa Tillyä kunnes lähdetään liikkeelle, jolloin se kiipeää kuskin syliin. Toisinaan se seisoo kojelautaa vasten ja seuraa silmätarkkana maisemaa. Kerran se nousi sylissäni seisomaan rattia vasten, painoi torvea ja säikäytti lammaslauman pahanpäiväisesti!

Tilly kavoi jo puoliksi mädäntyneen vesilinnun esiin jostain ja kiusasi sillä Patchiä. Tilly kanniskeli lintua ja yllytti Patchiä yrittämään ottaa sen itselleen. Patch haukkua räksytti Tillylle ja teki syöksyjä lintua kohti, silloin Tilly aina ärähti sen kauemmas. Otin lopulta Patchin kiinni ja lukitsin sisäpihalle. Tilly siirtyi pettyneenä makaamaan lempipaikkaansa ratsastuskentän hiekalle. Kun lähestyin sitä, se lakkasi murjottamasta ja alkoi innoissaan syödä lintua. Yök!! Poistuin rivakasti paikalta ja jätin sen ruokailemaan yksin.

Loimittaessani hevosia illalla, katsoin tummien pilvien kerääntymistä taivaanrantaan ja kaukaista salamointia. Melkein kaikki sateet ovat tähän mennessä kiertäneet tilan. Crookwellissa on tullut moninkertaisesti enemmän vettä kuin täällä. Matkalla pystyy selvästi erottamaan sateiden rajan sillä erään mäen kohdalla ruoho muuttuu äkkiä paljon vihreämmäksi. Yllätyi siis, kun illalla alkoikin sataa reippaasti. Ukonilma tuli lähemmäs ja sitten jyrähti jo jossain ihan lähellä. Pian sen jälkeen sähköt katkesivat. Odoteltuani aikani turhaan sähköjen paluuta, päätin mennä nukkumaan. Huoneeni ikkunasta näin ällistyksekseni, että tallissa paloi valot! Lähdin tutkimaan asiaa ja koirat tulivat innokkaina mukaani. Ulkona ei satanut enää. Myös huvimajan koristevalot paloivaat, vaikka talossa ei edelleenkään ollut tietoakaan sähköistä. Pyörähdin autotallissa tarkistamasssa sähkötaulun ja kaikki oli kunnossa. Mikään mitä tein ei saanut talon valoja syttymään, eikä huvimajan tai tallin valoja sammumaan. Tallissa olevat valot eivät myöskään sammuneet katkaisijoista! Päättelin niiden toimivan vain sähkökatkon sattuessa, sillä koskaan aiemmin en ole nähnyt niiden olevan päällä. En silti vieläkään ymmärrä, miten huvimajan valot voivat toimia ilman sähköjä. Pian sisälle palattuani sähköt palasivat ja talli pimeni.

Koska talossa ei ole normaalia hellaa ja puuhella ei ole vielä käytössä, on ruuanlaitto hieman erikoista. Yksi kaappi on pullollaan sähkökattiloita ja pannuja ja kaksi mikron näköistä uunia toimii sähköuunin ja mikron risteytyksen lailla. Ne lämpenevät paljon normaalia uunia nopeammin ja niitä voi käyttää myös ruuan lämmittämiseen aivan samaan tapaan kuin mikroa. Minun piti yhtä tällaista uunia käyttäen lämmittää pakastimesta ruoka valmiiksi matkalaisten paluuiltana. Sähkökatko nollasi uunit ja minulta meni monta tuskaista minuuttia, että keksin oikean näppäin yhdistelmän, jolla ne sai taas toimimaan ja sain ruuan ajoissa uuniin.