Hämä-hämä-häkki kiipes seinälle... (9.9. - 15.9.)

Kosterin ja Cruiserin sekä Brolgan ja Blanchettin laitumien välissä on tupla aita vähentämässä aidalla nahistelua ja aidan läpi potkimista. Laidunten asukit pääsevät kyllä edelleen kosketuksiin portilla, mutta se ei haittaa koska metalliportin potkaisu ei vahingoita niin helposti kuin aitalangan potkiminen. Tupla aita kulkee poikien puolella noin kahden metrin päässä varsinaisesta aidasta. Jostain syystä tässä toisessa aidassa ei kulje sähkö. Siispä Koster on keksinyt sukeltaa aitojen väliin. Olen pelastanut sen sieltä jo useasti. Mutta jatkossa saa luvan pelastaa itsensä. Kun pelastin sen sieltä viimeisen kerran, jäin itse vielä aitojen väliin ja kävin korjaamassa paikoiltaan hypännyttä ylälankaa. Kun käännyin ympäri, Koster seisoi parin metrin päässä takanani! ”Mitäs hommaat?” Minä en kuullut enkä nähnyt mitään, en huomannut aitalankojen (2kpl) edes heilahtaneen! Kuinka kummassa 170cm hevonen voi sukeltaa aitojen välistä niin hiljaa? Kun avasin langat taas ja yritin päästää sen uudestaan ulos, se ei liikahtanutkaan. Siispä sidoin langat uudelleen ja jätin sen sinne. Kiersin loimittamassa muita ja pidin sitä samalla silmällä. Sekin katseli minua, eikä tehnyt elettäkään paljastaakseen salaisuutensa. Kun kiersin iltaheinien kanssa, näin molemmat pojat kauempana laitumella. Nekin näkivät minut ja lähtivät tulemaan kohti. Irrotin katseeni niistä hetkiseksi ja kun katsoin uudelleen oli Koster palannut aitojen väliin, kuin ei olisi ikinä sieltä lähtenytkään! Nenäkäs otus!

Leon sai päälleen puuvillaloimen päiväksi nyt kun paksummat loimet ovat käytössä vain öisin. Ohuen puuvillaloimen tehtävänä on suojata turkkia Australian auringon haalistavilta säteiltä. Samasta syystä sille on puettu myös häntäpussi estämään jouhien haalistumista. Loimen kaulakappale huolehtii harjasta. Aivan äärimmäisyyksiin ei Helenakaan sentään mene. Toiset pukevat hevosilleen jopa päähupun joka jättää vain silmät ja turvan näkyviin, jalkojen ohella. Miksei kukaan ole huolissaan jaloista? Toivovatko he että aurinko haalistaisi hevosille pitkät sukat?

Karitsoilta lähti tällä viikolla hännät. Tai ei oikeastaan. Se mitä niille tällä viikolla tehtiin, saa niiden hännät lähtemään myöhemmin itsestään. Eli häntiin laitettiin kumilenkit. Lampaille ei ole hyväksi pitää pitkiä häntiään, koska hännän villa likastuu ja alkaa houkutella kärpäsiä.Lopulta kärpäset käytännöllisesti katsoen syövät lampaan elävältä. Se on paljon pitempi ja tuskaisempi prosessi kuin häntien katkonta. Osa käyttää kumilenkkejä, toiset leikkaavat veitsellä.

Perjantai 13. päivä ja mitä Helena keksiikään meidän pään menoksi? Maastolenkki Blanchettilla... Helena tuli Leonin kanssa seuralaiseksi. Kiersimme pienen lenkin puutarhassa ja yllättäen Blanchette käyttäytyi hienosti. Jännittyi vähän, mutta ison kaverin rento asenne auttoi pysymään niin tyynenä, ettei päivämäärälläkään ollut väliä.

Sunnuntaina olimme taas Murrumbatemanin Training Dayllä. Osallistuin Brolgalla tällä kertaa vaihteeksi kahdelle eri opettajan tunnille Helenana tuntien sijaan. Ensimmäinen oli estetunti ja ihan mielenkiintoinen, opettaja tuntui pätevältä. Hän korjaili asentoani ja kehotti olemaan rennolla ja kannustavalla mielellä, jotta nuori hevonen pysyisi positiivisena ja yritteliäänä.

Toinen tunti sen sijaan... Tunnin alussa ryhmään oli tunkua liiankin kanssa ja mietin jo pitäisikö siirtyä vapaaehtoisesti Helenan ryhmään jossa oli enemmän tilaa. En siirtynyt, olisi pitänyt, olisin saanut siitä enemmän irti. Tunnin aiheena oli kouluradan kiemuroiden ratsastus. Eli hioimme kolmikaarisen kiemurauran reittiä ratsastamalla sitä peräkanaa jonossa kentän päästä toiseen ja takaisin. Ja sitten ratsastimme kenttää ympäri ja yritimme hioa pituushalkaisijan ratsastusta suoraan.. Aivan turha tunti. Opettajan kommenteistakaan en saanut mitään irti. ”Olet vähän liikaa oikealla, nyt vasemmalla, levoton pysähdys” yms. itsestään selvyyksiä ilman korjausvinkkejä.

Estetuntia häriköi hyvin reviiristään tarkka harakka (suom. oikeasti isohuiluvaris). Meitä oli tunnilla neljä. Minä ja eräs toinen ratsastaja jouduimme jostain syystä sen silmätikuksi. Harakka syöksähteli kohti siivet havisten ja napsautti nokkaansa pelottavasti aivan pään vieressä ennen pois kaartamistaan. Onneksi hevoset eivät piitanneet siitä yhtään. Samanlaisia harakoita on liikkeellä muuallakin. Cadforissakin on yksi. Ratsastelin Brolgalla ympäri laitumia eräänä päivänä ja yksi harakka hyökkäili kimppuumme, kunnes poistuimme sen laitumelta. Ne eivät kuulemma hyökkää enää, jos onnistuu katsomaan kohti tulevaa lintua silmiin. Tai vaihtoehtoisesti voi koittaa maalata silmät kypärään takaraivon kohdalle.

Hurja peto!

Löysin yllättäen huoneestani ihan kivan kokoisen hämähäkin. Olen nähnyt samanlaisen toisinaan olohuoneessa. Mutta tämä oli selvästi eri yksilö, sillä olohuoneen hämpillä on vain 2+4 jalkaa ja tällä oli kaikki tallella. Jätin sen henkiin, mutta lupailin (sänkyäni ajatellen), että jos se nousee pois lattiatasolta, siltä lähtee henki. Se ärsyyntyi kuvailusta (lue tökinnästä parempaan asentoon) ja piiloutui vaatekasan alle. Yöllä mielessäni alkoi kummitella aamulla pukeutuessa vaatteiden sisältä löytyvä hämähäkki... Onneksi näin sen heti aamulla silmät avatessani. Ei tarvinnut käydä vaatteita tarkasti läpi, sillä se kökki seinällä huoneen toisella puolen. Rod pelotteli, että se saattaa istuskella paikoillaan viikon ja siirtyä sitten yöllä sänkyni yläpuolelle. No ei siirtynyt, vaan poistui eräänä iltana avoimesta ovesta. Tai ainakin oletan niin... Se hengaili seinällä oven yläpuolella ennen katoamistaan.

...tämän kokoinen se oli oikeasti

Catalyst TV-ohjelmassa esiintyi ehkä söpöin hämähäkki ikinä! Katsokaa vaikka! Peacock Spider

Kevättä ilmassa, savua samoin (2.9. - 8.9.)

Lämmin! Siispä vaihdoin loimia kevyempiin niille joilla sellainen vielä on ja pyykkäsin paksumpia urakalla varastoon.

Ruoho kasvaa taas, mutta koivut hidastelevat. Lämpimistä päivistä huolimatta niissä ei ole vielä tietoakaan hiirenkorvista. Suomessa koivuissa olisi jo lehdet tällä valon ja lämmön määrällä. Ehkä ne eivät ole saaneet tarpeeksi vettä? Narsissit ovat kukkineet jo kuukauden. Ainakin ne narsissit jotka Rod on istuttanut sisäpihan muurien sisäpuolelle turvaan jänöjusseilta, pihalla olevista on trimmattu kukinnot.

Bubba arkoi kavioitaan. Se ei vaikuttanut kaviokuumeiselta, mutta seisotin sitä siltä varuiksi vesisaavissa. Helena ehdotti, että lukisin samalla vaikka kirjaa (Bubballe), mutta hevonen oli eri mieltä. Se seisoi tyytyväisenä vasta kun rapsuttelin siitä karvaa irti. Bubballe syötettiin myös Founder guard nimistä raetta, jonka tarkoituksena on tappaa suolistosta sokereita pilkkovia bakteereita ja siten estää sokerin sulautuminen verenkiertoon. Bubba ja Prinsessa muuttivat talliin yöksi, siltä varalta että Bubban kaviot aristivat yardin kovan sorapohjan takia. Sen kavionpohja ovat todella lättänät. Tullessaan sillä oli kengät, mutta Helena haluaisi pitää sen kengittä, jos vain mahdollista. Kengittäminen kun on melkein tuplasti pelkkää vuolua kalliimpaa. Aristelun syyksi varmistui yardin pohja, kun Bubba lakkasi aristamasta parin tallissa vietetyn yön jälkeen ja alkoi aristella taas yhden yardiyön jälkeen. Yöpyvät siis jatkossa tallin pehmeällä purupohjalla.

Helena ratsasti Brolgalla ja sen satula päätyi vaihtoon. Hyvä niin! Minä en ole pitänyt siitä satulasta yhtään enää hetkeen. Siinä istuminen on muodostunut tuskalliseksi ja turhauttavaksi. En ole millään saanut pidettyä itseäni oikeassa asennossa ja olen syyttänyt siitä itseäni ja ajoittain hevostakin, mutta suurin syyllinen olikin satula! Satula on muokattu Brolgan selkään sopivaksi, mutta samalla se oli muuttunut ratsastajalle sopimattomaksi. Jalustinkoukkujen asento on ilmeisesti muuttunut rungon levennyksen myötä. Uskoni paikallisen satulasepän ammattitaitoon karisi huomattavasti... Kokeilin Brolgalle muita satuloita ja niiden myötä sen sen selässä istuminen tuntui aivan erilaiselta. Esimerkiksi Jesterin satulalla Brolga tuntui huomattavasti leveämmältä kuin Leonin satulalla ratsastettuna. Päädyin lopulta käyttämään samaa satulaa kuin Blanchettilla.

Eräs vasikka hukkui lampeen syntyessään 12.8. ja palasi pinnalle tällä viikolla.Yksi ensimmäistä kertaa vasikoinut lehmä ei ollut ihan viisas ja päätti synnyttää vasikkansa aivan lammen rannalla. Vasikka parka oli hoiperrellut lampeen ja hukkunut. Se ei ollut ensimmäinen joka niin teki. Kerran aiemmin on eräs lehmä vasikoinut lammen reunalla niin että vasikka oli synnyttyään liukunut suoraan veteen. Ja onpa joku joskus kokeillut vesisynnytystäkin ja seisonut lammessa...

Viime viikolla uneksin taas monena yönä lentäneeni Suomeen hakemaan ruisleipää ja salmiakkia. Jatkuva reissaaminen alkoi väsyttää joten tilasin Gold Coastilta paketin Fazerin karkkia. Törkeän kallista lystiä, mutta hyvää. Karkkipaketti saapui tällä viikolla, joten pelasin pingistä sokerihumalassa. Se oli siten tuplasti lystimpää, mutta en onnistunut voittamaan kertaakaan. Viime viikolla joukkueeni onnistui voittamaan peräti kerran. Kaksin pelissä treenailin vasemmalla kädellä pelailua nähdäkseni kuinka paljon hyvissä löynneissäni on tuuria mukana. Paljon...

Tuuria oli myös, kun eräällä maastoretkellä löytyi vuosia sitten hukkunut iPhone. Joku oli silloin käynyt Telstralta tutkimassa mistä tänne saataisiin parempi kuuluvuus. Hän oli jättänyt puhelimensa auton katolle talolle palatessaan. Sitä oli silloin etsitty paljonkin. Ei näyttänyt (yllättäen) olevan enää kovin hyvässä kunnossa. Se oli ollut alttiina niin vedelle, lumelle, pakkaselle ja paahteelle kuin lehmien sorkillekin.

Äänestyspäivänä, kun kaikki pitäjän ihmiset olivat liikenteessä, naapurin setä päätti tuikata kasan autonrenkaita tuleen! Savupatsas näkyi Crookwellissa asti. Huhun mukaan palokunta kieltäytyi tulemasta paikalle koska: ”Ei ikinä tiedä minkä tartunnan sieltä saattaa saada...” Kyläläiset päivittelivät naapurin hulluutta ja totesivat, että ainakin hänellä on varaa maksaa sakot pöytärahoillaan. Suurin osa niistä rahoista taitaa kuitenkin päätyä asianjajajien taskuun, sillä naapuri kinastelee pöydän omistajuudesta siskonsa kanssa.

Blanchette palasi töihin tällä viikolla.Pelkäsin, että se olisi tauon jäljiltä aivan hirvittävä ratsastaa, mutta sepä yllätti minut täysin rauhallisuudellaan!

Suoruus ja lavan ohjaus: Vinossa kulkevan hevosen lapa ohjataan ohjilla kaulaa vasten takaosan eteen. Takaosaa ei siis siirretä pohkeilla etuosan taakse.