Avoimet ovet (29.7. - 4.8.)

Olenkohan vielä maininnut, että tänne on tullut kuusi uutta kanaa? Kanat tutustuivat ensin tilaan koirahäkkiin eristettyinä. Aluksi ne kyyhöttivät vain kaikki suojassa, mutta vähitellen ne alkoivat tutkia ympäristöään. Kun ne vaikuttivat jo melko rohkeilta, ne päästettiin muiden kanssa samaan häkkiin. Totuttelivat siellä taas pari päivää yhä häkkiin lukittuina, kun muut ulkoilivat. Ja sitten vihdoin nekin uskallettiin päästää ulos. Ne eivät osaa vielä tulla kotiin kutsuttaessa yhtä hyvin kuin vanhat, mutta illan hämärtäessä nekin löytävät tiensä takaisin nukkumaan. Vanhat kanat kiusaavat uusia armotta. Nokkimisjärjestys on selkeä. Ensin uudet kyyhöttivät orrella, kunnes muut lähtivät ulos ja tulivat sitten tyytyväisinä syömään rauhassa. Yöksi ne kömpivät munimiseen tarkoitettuun ”pesälaatikkoon”, kun vanhat valloittavat orren.

Ratsastan yhä Brolgaa laitumilla. Se ei aristele kentälläkään enää niin paljon, mutta ei se ole vielä puhdaskaan. Toivottavasti tilanne paranee ensi viikon kisoihin mennessä. Sateen jälkeen laitumilla oli lätäköitä ja Brolga paljasti inhoavansa mutaa ja aristelevansa vettä, joten treenasimme lätäköiden läpi loiskuttelua. Brolga on usein hankala siirtymisissä ja pysähdyksissä ja kiskoo välillä ihan tosissaan minut irti satulasta. Välillä se on kuitenkin höyhenen kevyt, joten hioimme siirtymisiä ja pysähdyksiä oikein urakalla.

Koster ja Cruiser ovat hieman hankalia kiinniotettavia, joten olen nyt treenannut paljon pelkästään sitä. Olen käynyt niiden laitumella herkkuheinäsilppuämpärin kanssa. Aluksi tyydyin siihen, että ne tulivat luokse, sitten aloin rapsutella niitä ja lopulta otin riimut mukaan ja treenasin pojujen pyydystämistä. Nyt saan käydä rapsutelemassa jo ilman herkkuämpäriäkin.

Ziggy on vaikuttanut sairaslomaan kyllästyneeltä. Välillä se jopa protestoi porttia kolistellen, kun haen tytöt sisään ja jätän sen laitumelle. Aloin siis opettaa sille temppuja. Viime viikkoa muistellen päätin yrittää opettaa sitä porkkanapalkkiolla nostamaan pudonneen hanskan. Melko pian se jo tajusikin saavansa porkkanaa aina hanskaa koskiessaan, mutta en millään keksi miten saisin sen ymmärtämään ottamaan hanskan suuhunsa pelkän ylähuulella hämmentämisen sijaan.

Perjantaina kotiin palanneet lehmät palasivat juuri sopivasti, sillä ensimmäinen vasikoi jo keskiviikkona! Tarkoittaako tämä nyt sitten sitä, että kevät on alkanut? Kaikkien piti kyllä vasikoida vasta avoimien ovien päivän jälkeen. Seuraavaksi yllättivät lampaat, nekin alkoivat putkautella karitsoita ulos etuajassa.

Lampaat haluttiin karja-aitauksiin, jotta karitsat olisivat turvassa ketuilta ja jotta karitsointia olisi helpompi valvoa ja auttaa tarvittaessa. Siispä Prinsessa pääsi taas hommiin ja minä sain leikkiä lammaspaimenta. Seuraavaksi leikinkin sitten jo kätilön avustajaa, kun karitsa jäi jumiin. Minä kaivoin pienempi kätisenä jalat esiin ja Rod sitoi niihin paalinarun ja veti karitsan ulos.

Vihdoin koitti avoimien ovien päivä. Sitä on suunniteltu jo kuukausia. Joka vuosi näihin samoihin aikoihin alueen Murray Greyden kasvattajat kutsuvat karjanostajat tiloilleen tutustumaan karjaansa ja toivottavasti myös ostamaan. Tämä vuodenaika ei ole paras mahdollinen sään kannalta. Usein on kylmää ja sateista. Eräänä vuonna tuiskutti lunta niin ettei karjasta nähnyt kuin häivähdyksen karja-aituksissa. Ikävä kyllä avoimet ovet organisoiva taho ei suostu siirtämään tapahtumaa. Tämä vuosi ei onneksi ollut niin paha, mutta sunnuntaille osui silti viikon kylmin päivä. Cadforissa sää ei vaikuta ostajiin ihan niin pahasti kuin monessa muussa paikassa, sillä tallissa on sitä varten rakennettu konferenssi huone jonka saa mukavan lämpimäksi. Siellä uudet asiakkaat saavat kuunnella kuuman kupposen ääressä kuinka vanhat asiakkaat kehuvat ostamiaan sonneja. Helena kokkaa tarjolle kakkujen lisäksi myös härkäpataa oman tilan eläimestä. Tänä vuonna he pohtivat järjestävätkö tilaisuutta ollenkaan, kun vaikutti siltä ettei heillä ole tarpeeksi sonneja myyntiin. Mutta hyvä että järjestivät sillä neljä sonnia tuli myytyä. Yksi sonni olisi mennyt kaupaksi useampaankin kertaan! Eräs ostaja tuli rekan kanssa ja vei sonnin samantien mukanaan. Se sonni oli yksi nuoremmista joita ei oltu vielä edes tatuoitu. Joten sille lykättiin tatuointi korvaan ja se sullottiin samantien rekkaan.

Tassuttelua ja karjanajoa (22.7. - 28.7.)

Aloin lahjoa Blanchettea porkkanan avulla lopettamaan sinkoilun. Kerroin sille ennen selkään nousua, että se saa ratsastuksen päätteeksi neljä porkkanaa, jos se käyttäytyy kunnolla. Jokaisesta sinkouksesta vähennän palkintoporkkanoista yksi. Kun se sitten eräänä päivänä sai vain puolikkaan porkkanan ja Brolga sai kaikki loput, sinkoilut loppuivat. Miten se menikään? Kiristys, uhkailu ja lahjonta... ;)

Koster ja Cruiser eivät ei tajua porkkanan syöntiä ollenkaan. Eivät kokonaista, paloiteltua eivätkä edes raastettua, edes toisten esimerkki ei auta. Koster ei ota suuhunsa edes pientä palasta. Cruiserin sain kerran Bubban esimerkin avulla suostuteltua ottamaan palasen suuhunsa. Se pyöritteli sitä suussa hetken, puraisi ja sylkäisi sen sitten ulos. Syövät mieluummin heinäsilppua palkinto herkkuna.

Eräänä päivänä tuli TV:stä koiradokumentti. Siinä kerrottiin opaskoirien koulutuksesta ja kuinka oli huomattu, että oikeatassuiset koirat ovat helpommin koulutettavia kuin vasentassuiset. Vasentassuisia koiria ei edes oteta opaskoirakouluun. Oikea- ja vasentassuisella tarkoitetaan sitä kummalla tassulla koira ottaa ensimmäisen askelen lähtiessään liikkeelle esim. istumasta. Samassa dokumentissa mainittiin myös kuinka koira, jonka karvapyörteet kiertävät vastapäivään, on rauhallinen ja helppo luonteeltaan.

Harmi ettei niitä voi enää testata, mutta olen varma, että Lilli oli vasentassuinen. Nero saattoi olla oikeatassuinen... ehkä... tai sitten ei. Se oli kyllä varsinainen neropatti, mutta ei ehkä kuitenkaan opaskoiraluokkaa.

Samantapainen tutkimus on tekeillä myös hevosista. Suurin osa hevosista kuulemma vaatii enemmän oikeaa ohjaa ja pohjetta ratsastuksessa. Ne harvat jotka ovat hankalampia vasemmalta puolelta, olisivat sitten myös niitä parhaimpia ratsuja.

Kengittäjä käy tällä suunnalla vain torstaisin ja täällä neljän viikon välein. Viime viikolla hän kävi erikseen katsomassa Ziggyn ongelmakaviota, mutta ei tehnyt sille mitään, koska halusi ensin keskustella siitä Helenan kanssa ja hän ei ollut kotona. Tällä viikolla hän otti toisenkin kengän pois ja yritti saada kaviosta taas ”normaalimman” (eli pukinkavion) näköistä. Sen kanssa palataan normaaliin pukinkavion kengitykseen ja toivotaan ettei nivelet kärsineet kokeilusta liikaa. Hän ei ilmeisesti ollut yrittänyt tehdä kaviosta normaalia pohjalliskokeilulla vaan se oli kasvanut sellaiseksi itsestään. Kokeilu siis oli epäonnistunut onnistuminen. Kokeilun arvoinen nuorilla, joille pukinkavio on vasta muodostumassa.

Minä en kyllä silti ymmärrä kuinka se kavio pääsi muodostumaan väärään asentoon neljän viikon kengitysvälillä kengittäjän huomaamatta... Enkä sitäkään kuinka se alkoi kipuilla niin rajusti heti kengityksen jälkeen, kun se jalka oli kuitenkin täysin oireeton vielä kengitystä edeltäneenä päivänä. Eikö sen olisi pitänyt oireilla vähitellen pahentuen? Olisiko kuitenkin ollut syynä naulan pisto/ painauma? Tällä kengityksen opintojen määrällä en kuitenkaan kommentoi sitä sen enempää. Oli miten oli, Ziggy on nyt saikulla ilman kenkiä.

Kengittäjää odotellessani vietin tunnin Ziggyn aidalla istuen. Keskustelimme kaikesta maan ja taivaan välillä ja pohdimme Ziggyn kanssa myös onko avaruudessa elämää. Ziggy nuoli kenkäni puhtaaksi ja leikki hanskoillani rapsutuksien lomassa.

Brolgaa alkoi vuolun jälkeen vaivata valtavan kaviopaiseen ”arvet”. Se ontuu kentän kovalla pohjalla, mutta on puhdas laitumella, joten siirryin sen kanssa maastoiluun ja laitumilla treenailuun. Onneksi Brolga ei hötkyile pihalla. Laitumilla vain on ihan liikaa tilaa ja ratsasteluni menee helposti pelkäksi päämääröttämäksi haahuiluksi.

Blachetten kanssa olen tehnyt pihamaalla lähinnä vain talutuslenkkeilyä ennen selkään nousua, ja toisinaan myös loppukäynnit selästä käsin. Mutta vain jos se käyttäytyi kentällä kunnolla ja vain ihan talon lähistöllä. En luota siihen vielä kentän aitojen ulkopuolella kovin paljon.

Perjantaina pakkasimme Prinsessan traileriin ja suunnistimme Goulburniin. Keräsimme siellä karjalauman kasaan ja sulloimme rekkoihin. Viimeiset syksyllä vasikoineet lehmät vasikoineen tulivat talvilaitumelle ja keväällä vasikoivat palasivat kotiin tarkkailtaviksi. Tilalla pyöri utelias emu joka ihastui Land Cruiseriin korviaan myöten. Se silmäili Prinsessaakin ensin. Poni katsoi kanssani silmät pyöreinä kolmen metrin päässä hiippailevaa valtavaa lintua. Prinsessa näytti nuortuvan emua katsellessaan. Pakoon ryntäämisen sijaan se ryhdistäytyi ja lähestyi lintua uteliaana! Emu välittänyt meistä vaan pörhisteli autolle ja päästeli hassuja rumpuääniä sitä kosiskellessaan. (Tässä esimerkki, ei ollut kyllä tällainen ääni, mutta sinne päin.)